Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te joilla on lapsia isommalla ikäerolla (6v→), miten arki on ollut erilaista kuin pienemmän ikäeron lapsilla (n.3v)?

Vierailija
14.04.2014 |

Niin, onko se arki helpompaa vai vaikeampaa sellaisten lasten kanssa, joilla olisi vähintään 6v ikäeroa?

Mulla vauvakuume vähän nostelisi nyt päätään ja jos meille toinen lapsi suotaisiin, niin ikäeroa tulisi melkein 7v lapsille...

Kertokaapas viisaaammat, mitä omisi odotettavissa näin isolla ikäerolla verrattuna siihen, että jos olisikin tehnyt lapset heti peräkanaa...;-)

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
14.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mitään. Pienellä ikäerolla mielenkiinnon kohteet ovat lapsilla suurinpiirtein samat joten olette kaikki mielellään samassa paikassa. Isolla ikäerolla jompikumpi tuskastuu toimintaan, oli se mitä tahansa. Joten sama vaiva, summa summarum.

Vierailija
2/8 |
14.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ekan ja tokan välillä 3 v ja tokan ja kolmosen välillä 8 v ikäero.

 

oikeasti iso ikäero on paljon helpompi. Isompi lapsi oikeasti auttaa vauvan hoidossa ja viihdyttämisessä. Kahden pienen lapsen kanssa kun elämä on välillä pelkää kaaoksen hallintaa.

 

toisaalta isommilla on omat menonsa ja harrastuksensa, ja sitten täytyy pientä kuljetella näihin mukaan ja esim urheilukisojen katsomossa on aika rassaavaa olla taaperon kanssa. 

 

Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta ei niitä pidä turhaan murehtia. Kaikkeen vaikuttaa kuitenkin enemmän lasten luonne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uppis

Vierailija
4/8 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ja sisaruksillani on 4-6 vuotta kaikilla neljällä ikäeroa, ja luulen että vaikka äitiäni rasitti jonkinverran se että oli pikkulapsia niin pitkän ajan, pääsi hän helpommalla kuin jos olisi kaikki olleet pienillä ikäeroilla. Mun kokemus on se, että lähes samanikäiset lapset tappelevat keskenään paljon enemmän. Ja tosiaan siitä isosta lapsesta on vauvan hoidossa apua, eikä tarvi olla vahtimassa että taapero ei vahingoita vauvaa ymmärtämättömyydessään ja mustasukkaisuuksissaan. Meidän perheessä kaikki lapset saivat kokea tarpeeksi pitkän ajan perheen "vauvana" oloa, joten mustasukkaisuutta ei ollut.

Minulla on esikoisen ja nuorimpien ikäero yli 14 vuotta, ja onhan se ollut meillä suuri apu kun oli kaksoset, että esikoinen oli apuna usein silloin kun mies oli töissä, meillä kun ei ollut mitään tukiverkkoa, eli vauvoille hoitopaikkaa. Esikoinen on muuttanut jo omilleen, mutta hän ei esimerkiksi halunnut muuttaa eri paikkakunnalle sen takia kun pikkuveljet ovat vielä niin pieniä, hän haluaa osallistua heidän elämäänsä läheltä, vie harrastuksiin ym. Meillä kaksoset ovat todella läheisiä isosiskon kanssa, en usko että se tulee koskaan muuttumaan.

Vierailija
5/8 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ensin 3 lasta 3,5vuoden sisällä ekan miehen kanssa. Kaaostahan se oli mutta hyvin sujui. Eron jälkeen ja uuden miehen kanssa tuli kuopus ja mun lapset olivat silloin 8,9 ja 11v. He rakastivat pikkusiskoaan, osasivat jo nauttia hänestä, hoitivat jne. Koin että oli aika helppoa vaikka ikä teki sen että olin usein väsyneempi yhden kanssa kuin nuorempana kolmen kanssa (olin 36 kun kuopus syntyi). Toiseksi nuorin on aina ollut erittäin huolehtivainen tästä pikkuisesta vaikka on poika. Tänä päivänä ovat jo 10 ja 18v ja edelleen tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, pelaavat jalkapalloa molemmat ja treenaavat koko ajan sekä ulkona että sisällä.

Jos jotain negatiivista pitäisi löytää on ehkä se että oli vaikeampaa keksiä esim kesäsuunnitelmia jotka tyydyttäisi kaikkia - kun 3v haluais muuminmaahan niin ei oikein isompia naurattanut ja 3veen kanssa ehkä konserttiin tms mentäisi..

Vierailija
6/8 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ensin 3 lasta 3,5vuoden sisällä ekan miehen kanssa. Kaaostahan se oli mutta hyvin sujui. Eron jälkeen ja uuden miehen kanssa tuli kuopus ja mun lapset olivat silloin 8,9 ja 11v. He rakastivat pikkusiskoaan, osasivat jo nauttia hänestä, hoitivat jne. Koin että oli aika helppoa vaikka ikä teki sen että olin usein väsyneempi yhden kanssa kuin nuorempana kolmen kanssa (olin 36 kun kuopus syntyi). Toiseksi nuorin on aina ollut erittäin huolehtivainen tästä pikkuisesta vaikka on poika. Tänä päivänä ovat jo 10 ja 18v ja edelleen tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, pelaavat jalkapalloa molemmat ja treenaavat koko ajan sekä ulkona että sisällä.

Jos jotain negatiivista pitäisi löytää on ehkä se että oli vaikeampaa keksiä esim kesäsuunnitelmia jotka tyydyttäisi kaikkia - kun 3v haluais muuminmaahan niin ei oikein isompia naurattanut ja 3veen kanssa ehkä konserttiin tms mentäisi..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ekan ja tokan ikäero 6 vuotta ja täytyy sanoa että elämä oli ihanaa. Ei kateutta, vinkumista, kiukuttelua vaan rauhallista ja sujuvaa arkea.

 

Tokan ja kolmannen ikäero 2 vuotta ja täytyy sanoa, että rauhallinen arki on kaunis muisto vain. Keskenään nämä kaksi pientä keksivät kaikkea päätöntä, luulen että vielä kun ovat teini-ikäisiä saa olla koko ajan vahtimassa.

 

Suosittelen kaikille, jotka kysyvät asiasta, vähintään viiden vuoden ikäeroa.

Vierailija
8/8 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siskon kanssa 4 vuotta ikäeroa eikä olla koskaan tultu toimeen. Vanhemman leikit liian rajuja pienemmälle. Ja sitten kun ikää tuli lisää ja vanhempaa ei esimurkkuiässä enää mitenkään kiinnostanut leikkiminen, niin toinen jäi yksin leikkimään. Yleensä itkemään ja leikkimään.

 

Kun pienempi tuli murrosikään, isompi oli jo pahimman murkkuiän ohittanut ja sai kulkea kylillä ja kaupungilla illallakin. Vanhempi sai ajokortin, nuorempi oli polkupyörän ja vanhempien kuskaamisen varassa.

 

Toki tässä on myös vanhempien kasvatusmenetelmillä iso osansa. Meillä "kun meidän nuorimmainen on vielä NIIN VAUVA!"   (7v koululainen)...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kolme kuusi