Mitä hyviä puolia on sisarusten vähintään 6 vuoden ikäerossa?

Ei ole hyviä puolia. Kokemusta on.

Sisar on nimenomaan sisar, eikä paras kaveri. Molemmat oppivat luomaan tiiviitä kaveruussuhteita oman ikäisiin lapsiin ja nuoriin, mutta kuitenkin pääsevät nauttimaan sisarrussuhteesta. Aikuisiässä kuusi vuotta on täysin mitätön ikäero. Aika lailla samaan tahtiin kuitenkin menevät elämässä eteenpäin, toinen vain muutaman vuoden edellä. Etenkin jos esikoinen on poika ja toinen tyttö, niin asevelvollisuuden takia opintojen aloittaminen voi viivästyä parikin vuotta, joten aika samassa elämäntilanteessa tulevat olemaan.

Ei siitä haittaakaan ole, tämä mielipide lähes 40 vuoden omakohtaisella kokemuksella.

En löydä. Meillä sama ikäero ja valitettavan kaukaisiksi veljeni kanssa jäätiin.

Me ei ikinä lapsuudessa riidelty ja isosiskoni teki kanssani kaikkea kivaa isompien juttuja :) kun sisko muutti pois kotoa, pääsin hänen luokse yökylään. Sisko muutti jo 17-vuotiaana ja meillä 7 vuotta ikäeroa. Nykyään aikuisina ollaan toki hieman eri elämäntilanteissa kun hänellä pari kouluikäistä lasta mutta tämäkin ero tasoittuu pian kun meillekin syntyy vauva syksyllä. Tulemne edelleen hyvin toimeen ja olemme läheisiä.

Hyviä puolia on paljon, miksi annat toisten arvostella omia elämänvalintojasi?

+ Ikäero tuo mukanaan sen että vanhempi sisarus voi opettaa pienempää, pienempi saa siis vanhemmalta sisarukselta hyviä ohjeita ja opetuksia, itse pidin pienemmälle veljelleni etukäteen "koulua" ja ei ihme että menestyi

+ On hyvä kun ei ole samaan aikaan kahta kiljuvaa pikkulasta, vanhempi sisarus pystyy myös auttamaan pienemmän hoidossa mikä on hyvä asia näin ollen myös vanhempi lapsi oppii ottamaan vastuuta ja oppii ottamaan toiset huomioon

+ pienempi katsoo ja ottaa mallia vanhemmistaan ja vanhemmista sisaruksista

+ 6 vuotta ei oikeasti ole niin kamalan suuri ikäero, minulla ikäeroa 7 vuotta ja veli tuntuu lähes saman ikäiseltä, aivan yhtä hyvin voisi olla vain vuoden tai kaksi nuorempi

+ Ikä ei kerro älykkyydestä, vaan elämänasenne kertoo enemmän

Meillä 5,5 vuotta ja ihan hyvin menee. Esikoinen meni meillä eskariin tämän pienen vauva-aikana. On ollut aina fiksu ja lasten voi antaa touhailla kahdestaan, koska isompi osaa kertoa, jos nuorempi töppöilee. Toki isommalla omia menoja ja kavereita, mutta välillä tyttöporukka ottaa pienemmän hienosti mukaan maskotiksi.

Kyllä sitä yhteistä touhua on paljonkin. Pelaavat pelejä yhdessä, tappelevat, leikkivät, riehuvat. Ongelmana on, että tämä nuorempi on tottunut hellään ja pehmeään isosiskoon, niin ego on välillä liiankin taivaissa.:)

Ei tässä isompaa ongelmaa ole. Ja onhan se itselle helppoa, kun ei ole kahta pientä kerralla ja isompikin ehti nauttia jakamattomasta huomiosta pitkään.

Kaikki ikäerot on ihan hyviä. Se on, mikä on. Itse suosisin hiukan pidempää kuin se 1,5 vuotta, joka on musta ihan katastrofi, kun pakotetaan noin pieni isosisaruksen rooliin ja sen lisäksi parisuhteet natisee liitoksissaan. Musta optimi olisi 3 vuotta, mutta meillä venyi yllättäin lapsettomuuden takia näin pitkäksi. Eka tuli heti, toista tehtiinkin sitten 2,5 vuotta.