pitääkö nyt tehdä itsemurha jos mielenterveys on mennyt?
Oon tehnyt tosi typeriä juttuja ja diagnoosikin on. En tiedä miten jatkaa tästä...olin aiemminkin solmussa mutta nyt vielä enempi. Hoidossa olen jos joku sitä kysyy. Pahinta on häpeä itsestä ja pelko läheisille aiheutuvista hankaluuksista.
Kommentit (12)
Ei pidä. Ei pidä sittenkään, vaikka olisitkin tehnyt niin hirveitä asioita kuin eka vastaaja nyt näppärästi olettaa.
Hakeudu vertaisryhmään tms. esim. mielenterveysyhdistyksen järjestämään. Itse olen saanut niistä apua.
T: 3-se bipo itsekin
Hakeudu vertaisryhmään tms. esim. mielenterveysyhdistyksen järjestämään. Itse olen saanut niistä apua.
T: 3-se bipo itsekin
Jos asut pk-seudulla, niin täällä on useita eri mt-yhdistyksiä, joissa paljon toimintaa ja vertaistukea. Mikään kokemus tai tarina ei ole liian paha.
T:se bipo
Ei pidä tehdä itsemurhaa. Yleensä se ei helpota läheisten elämää, vaan traumatisoi kovasti. Jos siis sitä mietit, että olisi parempi kun kuolisit. Kokeile tuota vertaistukea. Ystäväni joka on bipo, sanoi että se on ollut hänelle parasta hoitoa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:07"]
Kuinka hirveitä asioita sitten olet tehnyt? Voisiko olla, että ne eivät ole muiden mielestä niin kauheita kuin sinusta, tai niin merkittäviä?
En yhdy siihen tyypilliseen kuoroon, joka kailottaa armollisuutta itselle ja anteeksiantoa itselle. Sen ei pidä olla mikään automaatti, jos todella on vahingoittanut muita. Jos sinä olet, hyvitä tekemäsi vääryydet niin että vastapuoli on tyytyväinen, ja anna vasta sitten anteeksi itsellesi.
[/quote]
Eli jos vastapuoli ei ole koskaan tyytyväinen, pitää tehdä itsemurha tai kieriskellä syyllisyydessä loppuelämänsä ajan, eikä voi koskaan jatkaa elämäänsä?
Minä olen sitä mieltä, että kun tekemistään vääryyksistä on reilusti pyytänyt anteeksi ja osoittanut katuvansa, on aika jatkaa eteenpäin. Pallo on silloin heitetty, eikä vastapuolen armollisuuden varaan pidä mielestäni laskea loppuelämäänsä. -ei ap
Juu ei kaikki osaa antaa teoillesi anteeksi, vaikka olisit niin itse tehnyt. Eli ei ainakaan tuolta kantilta kannata itsaria alkaa tekemään. Mulla on yksi kaveri, joka tehnyt tapon nuorena ja maksanut teostaan. Ainakin nyt näyttää olevan onnellisempi (tietty töitä tehnyt senkin eteen), kuin moni muu, vaikka karma kyllä iski takaisin ja lujaakin. Tietty tehtyä ei saa tekemättömäksi (itsekin kadun ja häpeän muutamaa juttua, mutta koitan antaa nekin itselleni anteeksi). Mielenterveys voi mennä - ja tulla. Vuoden, viiden tai kymmenen vuoden päästä voit ajatella jo ihan toisella tapaa, kuin tällä hetkellä. Jos epäilet asiaa, voit tehdä aikamatkan 10 vuotta sitten olevaan elämääsi tms. Valoa elämääsi.
Millaisessa hoidossa olet? Onko se mielestäsi riittävää? Jos läheisesi rakastavat sinua,tukevat kyllä varmasti ja antavat anteeksi. Ei sairautta tarvitse hävetä,vaan myöntää se ja tosiaan vertaistuki auttaa monia.
mikä diagnoosi sinulla on,jos saa kysyä?
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. 10 vuotta meni paskassa rämpiessä, mutta nykyään elämäni on ok. Muutama vuosi sitten päätin ottaa vain irti ja muutin ulkomaille, opin siitä reissusta paljon. Olin tuolloin jo toipumassa ja nyt olen suht hyvinvoiva. Olen tyytyväinen etten onnistunut tappamaan itseäni aikoinaan vaikka yritin.
Joten vaikka tulevaisuuteen on vaikea uskoa kun voi pahoin, niin tulevaisuudella voi olla kuitenkin paljon tarjottavaa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:07"]
Kuinka hirveitä asioita sitten olet tehnyt? Voisiko olla, että ne eivät ole muiden mielestä niin kauheita kuin sinusta, tai niin merkittäviä?
En yhdy siihen tyypilliseen kuoroon, joka kailottaa armollisuutta itselle ja anteeksiantoa itselle. Sen ei pidä olla mikään automaatti, jos todella on vahingoittanut muita. Jos sinä olet, hyvitä tekemäsi vääryydet niin että vastapuoli on tyytyväinen, ja anna vasta sitten anteeksi itsellesi.
[/quote]
Eli jos vastapuoli ei ole koskaan tyytyväinen, pitää tehdä itsemurha tai kieriskellä syyllisyydessä loppuelämänsä ajan, eikä voi koskaan jatkaa elämäänsä?
Minä olen sitä mieltä, että kun tekemistään vääryyksistä on reilusti pyytänyt anteeksi ja osoittanut katuvansa, on aika jatkaa eteenpäin. Pallo on silloin heitetty, eikä vastapuolen armollisuuden varaan pidä mielestäni laskea loppuelämäänsä. -ei ap
[/quote]Ja kuka määrittelee, mikä on "reilu" anteeksipyyntö? Anteeksi voi pyytää näppärästi jotain ihan muita asioita kuin pitäisi, ja sitten vedota siihen, että olenhan minä pyytänyt anteeksi. Tällaista kyllä tehdään.
Kuinka hirveitä asioita sitten olet tehnyt? Voisiko olla, että ne eivät ole muiden mielestä niin kauheita kuin sinusta, tai niin merkittäviä?
En yhdy siihen tyypilliseen kuoroon, joka kailottaa armollisuutta itselle ja anteeksiantoa itselle. Sen ei pidä olla mikään automaatti, jos todella on vahingoittanut muita. Jos sinä olet, hyvitä tekemäsi vääryydet niin että vastapuoli on tyytyväinen, ja anna vasta sitten anteeksi itsellesi.