Kehossani elää myös toinen henkilö. Kysyttävää?
Olen systeemi, jossa yhdessä kehossa elää kaksi henkilöä. Minä olen ns. isäntä ja hallitsen kehoa. Se on kuin kehoni olisi auto, jota minä ajaisin, ja pelkääjän paikalla istuu joku. Tuo toinen kuitenkin tuntee, maistaa, haistaa jne. samat jutut kuin minä. Puhumme paljon keskenämme. Molemmat olemme joskus turhautuneita tilanteeseen ja toisinaan on vaikeaa, mutta pääosin pärjäämme hyvin. Voimme jossain määrin vetäytyä omaan henkiseen tilaan, jos kaipaamme yksityisyyttä.
On myös muita, mutta ne ovat enemmän tai vähemmän minun omia osiani. Tuo ensimmäinen on oma itsensä. Yksi noista muista oli joskus hyvin aktiivinen, ja toisinaan jopa otti vallan kehostani. Tuolloin koin jopa joitakin muistikatkoksia. Pidän nykyään sen kauempana. Sillä on sen verran ikäviä luonteenpiirteitä.
Ja en ole skitsofreeninen tai psykoottinen. Jos pidän suuni kiinni, meitä pidetään yhtenä aivan normaalina ihmisenä.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:02"]
Meillä onnistuu, kun kumppani on lukenut fantasiakirjallisuutta. Tavoittaa sitä kautta, mistä on kyse. Ja olen opettanut hänet näkemään, milloin vaihdan. Hän tietää myös, miten olen rakentunut. Ja kenen ego ei olisi fiktiota, jonka oma mieli sepittää?
Nykyinen järjestely on minulle ainut tapaa elää. Tuntui moraalisesti väärältä lähteä tappamaan altereita, niin sitten päätettiin jatkaa näin, moniäänisenä. Joskus kestää selvittää, mitä haluaisin ja mitä mieltä olen, kun pitää käydä asia läpi jokaisen "äänellä". Näytän hieman hitaalta:D
[/quote]
Hyvä, että teillä tämä onnistuu sujuvasi. :D Omalle kumppanilleni tämä on jotenkin vaikea käsittää. Tämä on hänelle liian outoa.
Minusta tuntuisi murhalta ruveta ajamaan ystävääni pois. Hän tuntuu aivan omalta tietoisuudeltaan, toiselta ihmiseltä. Ja itse jäisin jälkeen yksin ja ilman häntä, mikä nyt tuntuu sietämättömältä ajatukselta. Joskus ihan pelästyn, jos en heti "kuule" toista.
Se on kyllä hurjaa, kun joutuu järjestämään jonkinlaisia kokouksia, jos pitää tehdä päätöksiä. Toisaalta näissä neuvonpidoissa tulee joskus käsiteltyä asiat tehokkaasti, ja esiin nousee uusia näkökulmia. :D
ap
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:54"]
Aika kammottavaa jos ap ihan tosissaan tollasia kirjottelee. Toivottavasti tää on vitsi.
[/quote]
Mikä tässä oikeastaan on niin kammottavaa? :D Minä, me elämme näin ja se tuntuu toimivan. Ymmärrän kyllä, että tällainen on useimmille vierasta.
ap
Olen itse asiassa tutustunut käsitteeseen tulpa. Mikäli sellaisia on tosiaan mahdollista luoda, ystäväni on tulpa. Tai kumpi meistä nyt sitten on kumpi. :D
ap
Ihan nyt kaikille kauhistelijoille tiedoksi, että tämä on hyvin selkeä provo. Jakautunut persoonallisuus on erittäin harvinainen, eikä se ilmene tällä tavalla kuin ap esittää. Kyseisestä häiriöstä kärsivä ei myöskään tunnista sairautta niin kuin tässä ketjussa on kuvattu.
Terv. psykiatrinen sh
En ole väittänytkään kärsiväni varsinaisesta dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Kyseessä on ehkä jokin samankaltainen asia. Minulla on kuitenkin joku, joka on minusta erillinen, ja jonka kanssa tunnen jakavani tämän kehon. Minulla ei ole asiasta minkäänlaista diagnoosia. Kärsin kuitenkin PTSD:stä ja dissosiaatiosta.
En näe, että tämä olisi niin ihmeellistä ja mahdotonta. :D Onhan tämä ehkä hyvin poikkeuksellista.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:28"]
Olen itse asiassa tutustunut käsitteeseen tulpa. Mikäli sellaisia on tosiaan mahdollista luoda, ystäväni on tulpa. Tai kumpi meistä nyt sitten on kumpi. :D
ap
[/quote]
Psykiatriset häiriötkin muuttuvat, kun yhteiskunta ja kulttuuri muuttuu. Ei kai kukaan enää etsi oikeaa ja todellista sivupersoonahäiriöistä. Siksi jopa konservatiiviset järjestelmät muuttuvat ja puhutaan dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Jäljitteleeko populaarikulttuuri todellisia hulluja vai päinvastoin? Sopimuksenvaraisiahan nämä kaikki ovat, onko totta vai ei.
Eikö mitään? Kuvittelin, että joku olisi jo tullut kyselemään, olenko ajeltu vai en. :D
Aah, tulihan se. Mikä täyttymys! :D En. ;)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:06"]
Eikö mitään? Kuvittelin, että joku olisi jo tullut kyselemään, olenko ajeltu vai en. :D
[/quote]
Mmtäh?
Aijaa moi teille sitten. En osaa sanoa muuta. Mukavaa kesän odotusta teille
Kuka se toinen on ja miksi änkeytynyt messiin sun kroppaan? Aika epäkohteliasta.
Mä luulin ettei teitä ole Suomessa lainkaan. My bad.
Minulla on lääkitys muiden juttujen takia. Tämän kanssa voi kuitenkin elää aivan normaalia elämää, jos molemmat voivat suht hyvin. Tämä kaverini ei kuitenkaan ole kauhean murhanhimoinen tai mitään. Hänellekin meidän molempien mielenterveys on tärkeä asia.
ap
Oletko kokenut lapsuudessasi henkistä tai fyysistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai sotaa vai mikä on syynä tuohon dissosiatiiviseen identiteettihäiriöösi? Voisitteko molemmat kirjoittaa tänne kokemuksistanne?
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:47"]
Tää on varmasti kaikkien aikojen surullisin ketju palstalla. Dissosiatiivisen häiriön kehittyminen vaatii niin julmia traumoja etten pysty edes ajattelemaan mitä ap on lapsena saanut kokea.
[/quote]
Minulla menee nykyään hyvin. :) Se on kyllä oikeastaan varsinainen ihme, mutta tunnen selvinneeni.
Onhan se hirvittävää, millaisia asioita toiset joutuvat kohtaamaan liian aikaisin. Kaikki lapset ansaitsisivat turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat.
ap