Kaikille äidinrakkaus ei ole myönteinen asia
Toisessa ketjussa oli juttua siitä, miten joillekin äidinrakkaus on tavoittelemisen arvoinen, myönteinen tunne, ja toisille se ei ole. Eräs keskustelija ehdotti oman ketjun avaamista tälle asialle.
Onko kyseessä tabu? Ainakin joillekuille on täysin mahdoton ajatus, ettei joku haluaisi kokea äidinrakkautta. Ajatellaan, että äidinrakkaus nyt on ainakin ehdottoman positiivinen asia, josta lapseton ihminen jää paitsi, vaikka muuten ei lasta haluaisikaan.
Koiraesimerkit alkavat olla jo vähän väsyneitä, mutta tilannetta voisi verrata vaikkapa siihen, miten jotkut ihmiset eivät halua kokea sitä riemua, jonka oman lemmikin kumppanuus ja uskollisuus antavat. Pelkkä mielihyvä ei tee tunteesta toivottavaa, vaan myös sen merkitys täytyy ottaa huomioon.
Tässä nyt tällainen näkökulma äitiyteen.
Kommentit (2)
Suurempi ongelma minusta on se, jos naisella on lapsia, mutta äidinrakkaus on hakusessa. Jos ei viihdy äitiydessä, ei lastensa seurassa, ei nauti lapsista, ei koe iloa siitä. Äitiys on pakolla eteenpäin sinnittelyä, työlästä suorittamista. Silloin äidirakkaudesta tulee jotain pakkopullaa, joka ei ole myönteinen juttu. Vaikeinta sen puuttuminen on tietysti lapsille.
Äidinrakkaus sinänsä on tunne, joka tuottaa myös kipua. Se ei ole pelkkää iloa ja ihanuutta. Se on myös huotla, tuskaa, surua, murhetta. Kaikki niin pienten lasten kuin aikuisten nuortenkin ilot ja surut koskettavat äitiä tosi paljon. Ne pureutuvat ihon alle eri lailla kuin vaippaka ystävän, siskon tai muun läheisen ilot ja huolet. Kun rakastaa lasta, sitä niii...in haluaisi, että omalla lapsella olisi aina kaikki hyvin.
Liian järkevä viesti. Enemmän provoa pitäisi olla mukana.