Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jos puolisosi pettäisi, ottaisitko eron?

Vierailija
02.04.2014 |

Kerroin miehelle, että lasten takia itse en ottaisi. Mies vastasi , että hän kyllä ottaisi .

Kommentit (73)

Vierailija
1/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä eroaisin. Meidän suhde perustuu luottamukseen ja yhteisten sopimusten pitämiseen. En rakastaisi miestä, joka ei pidä lupauksiaan. Enkä asuisi miehen kanssa, jota en rakasta.

Vierailija
2/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu tilanteesta. Näin kohta 30 vuotta hyvässä avioliitossa olleena voin kertoa, että maailma ei ole niin yksinkertainen, niin mustavalkoinen.

 

Virheitä sattuu, vaikkei saisi sattua. Se on niin pienestä kiinni.

 

En itse osaa kuvitella tilannetta, siksi en sano kyllä tai ei. Mutta harkitsisin kyllä, jättäisinkö yhden lipsahduksen (jos siis kyseessä joku "vahinko") takia vuosikymmenten ystävyyden ja kumppanuuden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällä hetkellä sanoisin että kyllä jättäisin. En osaa sanoa mitä mieltä olisin 30 vuoden yhteiselon jälkeen, mutta nyt en kestäisi katsoa päinkään jos niin olisi tehnyt.

Vierailija
4/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eroaisin. En voisi enään luottaa puolisooni koskaan ja ansaitsisin parempaa..

Itsekkään en voisi koskaan pettää toista

Vierailija
5/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mäkin eroaisin - KUN lapset ovat täysi - ikäisiä....

Ap

Vierailija
6/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eroaisin kyllä, en voisi elää epärluotettavan ihmisen kanssa ja rikkoa itseäni joka päivä uudelleen. Eihän sellaisen kanssa voisi edes seksiä harrastaa kun vois tulla tauteja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 09:01"]

Kyllä mäkin eroaisin - KUN lapset ovat täysi - ikäisiä....

Ap

[/quote]

 

Jaa. Mä kyllä ajattelen että mulla on oikeus olla onnellisessa parisuhteessa, vaikka lapset ovat alaikäisiä. En ala miksikään marttyyriäidiksi, omaa elämää tässä on elettävä myös.

Vierailija
8/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja no:7 ollut 18vuotta yhdessä miehensä kanssa, silti eroaisin. En usko että reilu 10v lisää yhdessä elämistä toisi muutosta tuohon asiaan. Niin riippuvainen ei saa koskaan olla, etteikö voisi pärjätä yksinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin olin sitä mieltä että eroaisin samantien, mutta kun ei se asia ole niin mustavalkoinen, etenkään kun perheessä on pieniä lapsia. Annoin miehelle pettämisen anteeksi, omista periaatteistani huolimatta, sitten kun se tapahtui niin tilanne on täysin eri, siinä vaiheessa periaatteet voi heittää roskiin. On mietittävä kokonaisuutta ja toki siihen vaikuttaa todella merkittävästi kuinka mies suhtautuu koko asiaan. omani oli hyvin katuvainen, missään vaiheessa ei mua syyttänyt asiasta, otti täyden vastuun itselleen. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin, helppoa ei aina ole, täysillä yritetään ja tällä hetkellä menee paremmin kuin vuosi kausiin.

Vierailija
10/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ottaisi, jos tilanne olisi muuten sama kuin nyt. En kyllä ikinä kertoisi tätä miehelle, sehän on kuin antaisi luvan pettää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erosin jo sen takia.

Vierailija
12/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo on oikeasti vaikea kysymys ja tilanteesta ja yksilöistä kiinni. 

Jos mies rakastuisi toiseen, hän tod. näk. tekisi erosta aloitteen ja eroaismme. Jos hän olisi - luonteensa vastaisesti - salannut suhteen ja pitänyt rakastajatarta kuukausikaupalla (vuosikaupalla?), valehdellut yltympäriinsä yms. yms. tilanne olisi toinen. 

Jos taas olisi kyse jostain yksittäisestä kännipanosta hän tod. näk. kertoisi minulle siitä ja häpeäisi kovasti. Rähjäisin hetken ja sitten mentäisiin eteenpäin.

Ja sama tietysti toisinpäin.

Jos eroaisimme, eroaisimme vain toisistamme. Mies ei eroaisi lapsistamme ikinä, niinkuin en minäkään. En usko että liitoista, joita pidetään kasassa vain lasten tähden samalla, kun puolisot/ vanhemmat muka peittävät keskinäistä vihaa ja pettymystä, seuraa lapsille mitään hyvää. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitkässä avioliitossa olevana sanoisin että ottaisin ja niin ottaisi miehenikin. Kaikkihan perustuu luottamukseen jos se menee ei ole paluuta. Kyllä siitä on rakkaus kaukana jos riskeeraa koko perheensä, on niin piittaamaton.

Hyvän itsetunnon omaava nainen ei siihen jää kynnysmatoksi kaikkien naurettavaksi, oli lapsia tai ei. Joku onneton läheisriippuvainen niin tietysti tekee.

Onneksi ei ole omassa avioliitossa tarvinnut tuota kokea, olen aina ollut puolisolle se tärkein ja se on hyvä tunne, kaiken perusta.

Vierailija
14/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hulluko sä AP olet, nythän sinä annoit miehellesi tavallaan luvan pettää. Tietää että ei se ole niin paha juttu kerta sinäkin annat sen anteeksi etkä eroa. Varmasti ne pettää enemmän ketkä uskovat saavansa sen anteeksi. Miehes ajattelee vielä ettet ehkä rakastakaan tarpeeksi kun noin ajattelet ja eroaa vielä itse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 09:19"]Hulluko sä AP olet, nythän sinä annoit miehellesi tavallaan luvan pettää. Tietää että ei se ole niin paha juttu kerta sinäkin annat sen anteeksi etkä eroa. Varmasti ne pettää enemmän ketkä uskovat saavansa sen anteeksi. Miehes ajattelee vielä ettet ehkä rakastakaan tarpeeksi kun noin ajattelet ja eroaa vielä itse.

[/quote]

No siinähän sitten pettää /eroaa, mä en olisi se pahis lasten tai kenenkään mielestä.

Ap

Vierailija
16/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En. Mä olen ajattelut aina, että pettäminen ei olisi mulle tarpeeksi iso syy ottaa eroa.

Vierailija
17/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikea kysymys, eikä siihen osaa vastata, ennen kuin niin tapahtuisi. Punnitsisin sitten asioita.Lapsen olemassaolo vaikuttaa paljon.  

 

Riippuu tosi paljon pettämisestäkin. Kännipano on eri asia kuin salasuhde, johon liittyy voimakkaat rakkauden tunteet. Ensimmäisen voisin ehkä antaa anteeksi, mutta jälkimmäinen jättäisi kyllä niin suuret arvet, että olisi itsekunnioittava teko erota.

Vierailija
18/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 09:19"]Hulluko sä AP olet, nythän sinä annoit miehellesi tavallaan luvan pettää. Tietää että ei se ole niin paha juttu kerta sinäkin annat sen anteeksi etkä eroa. Varmasti ne pettää enemmän ketkä uskovat saavansa sen anteeksi. Miehes ajattelee vielä ettet ehkä rakastakaan tarpeeksi kun noin ajattelet ja eroaa vielä itse.

[/quote]

No siinähän sitten pettää /eroaa, mä en olisi se pahis lasten tai kenenkään mielestä.

Ap

[/quote]

Ahaa.. No tosiaankaan et taida miehestä juuri välittää, kerta eron hetkellä tärkeintä on miettiä tuollaista. Halusit vaan lapset ja mies oli oiva kone siihen?

Vierailija
19/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

13 selventää vielä:

Aikuiset toimivat edesvastuuttomasti, jos elävät onnetonta elämää yhdessä "lasten tähden". Lapset ovat lapsia, he eivät ole vastuussa aikuisten asioista (vrt. lasten tekeminen jotta parisuhde pysyisi kasassa).

Perheen sisällä on paljon erilaisia ihmissuhteita ja hallitsevin niistä on vanhempien välinen suhde. On todella tyhmää kuvitella, että lapset eivät vaistoaisi vanhempiensa välistä kireyttä.

Ja mitä keskusteluja siitä myöhemmin seuraakaan: "Olisimme eronneet isän kanssa, mutta kun te olitte siinä, niin jatkettiin. Hirveäähän se oli, ei se mikään onnellinen liitto ollut." Onko se siis ollut lasten syy, että vanhemmat ovat eläneet monta elämänsä parasta vuotta kuolleessa liitossa?

Vierailija
20/73 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

13 selventää vielä:

Aikuiset toimivat edesvastuuttomasti, jos elävät onnetonta elämää yhdessä "lasten tähden". Lapset ovat lapsia, he eivät ole vastuussa aikuisten asioista (vrt. lasten tekeminen jotta parisuhde pysyisi kasassa).

Perheen sisällä on paljon erilaisia ihmissuhteita ja hallitsevin niistä on vanhempien välinen suhde. On todella tyhmää kuvitella, että lapset eivät vaistoaisi vanhempiensa välistä kireyttä.

Ja mitä keskusteluja siitä myöhemmin seuraakaan: "Olisimme eronneet isän kanssa, mutta kun te olitte siinä, niin jatkettiin. Hirveäähän se oli, ei se mikään onnellinen liitto ollut." Onko se siis ollut lasten syy, että vanhemmat ovat eläneet monta elämänsä parasta vuotta kuolleessa liitossa?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kuusi