Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aspergerlasten vanhemmille (ja asseille)

Vierailija
01.04.2014 |

Tällä haavaa netistä ei tunnu löytyvän mitään toimivaa keskusteluryhmää as-lasten vanhemmille, joten pukkaan kysymykseni tänne.

 

Mikä avuksi ja pitäisikö huolestua?

 

Poika on diagnosoitu asperger. Sai diagnoosin vajaat vuosi sitten ennen ekaluokan alkua. Hyvin tyypillisin oirein. Ei muita liitännäisiä.

 

Ekaluokka alkoi ihan ok ja pojalla oli kavereitakin. Muutama vanha kaveri ja sai pari uuttakin. Yleisesti poika on kaiketi ihan pidetty omien kamujensa keskuudessa, vaikka toisinaan käyttäytyykin vähän oudosti. (Tai ainakin pojan perään kysellään, jos ei hetkeen mitään kuulu :D)

 

Joulun jälkeen lopetettiin iltapäiväkerho, koska se oli selkeästi pojalle liikaa. Koulukin alkoi kärsiä ja kotielämä vielä enemmän. Kaikki siltä osin nyt paremmin, mutta kavereiden kanssa ei halua olla. Koulussa sanoo leikkivänsä joskus jonkun kanssa, mutta aika paljon on kaiketi yksinkin. Vapaa-ajalla välillä koitan ehdottaa, että kutsuisi jonkun kaverin meille tai mentäis jotain hakemaan vaikka ulos. Mutta ei. Ei edes sitä kaveria, joka on vielä eskarissa, eikä siis voi mitenkään olla osallinen mistään mikä olis mahdollisesti tapahtunut koulussa. Eikä opettajan tai isomman sisaruksen mukaan mitään merkittävää ole edes tapahtunut. (Isosisko näkee useimmiten kaikki mahdolliset tappelut ja kärhämät, joten tyttö on varsin hyvä tietotoimisto siinä vaiheessa, kun velipoika kieltäytyy puhumasta :D)

 

Koulun kerhot kiinnostaisi, mutta vetäytyy niistä aina viime hetkellä, kun sinne pitäisi mennä (ihan sama miten intopiukkana on sitä vartottu)  ja ulos saa raahata väkisin. Kun pojan saa ulos ja esim. metsään, niin viihtyy kyllä. Mutta ilman kavereita. Ei halua nähdä ketään, eikä olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Mitä enemmän aikaa kuluu, tuntuu, että sitä pahemmaksi vaan menee ja pahemmin erakoituu. Jätkä mököttäisi kotonakin vain omissa oloissaan, ellei nyt sitten satu olemaan pelaamassa ja innostuu jostain asiasta x pelissä (Lähinnä nakuttaa Minecraftia tällä haavaa, kun saa tilaisuuden). Siitä jaksaa kyllä puhua loputtomiin... Noh, ei oo eka jumiutuminen tietysti vuosien varrella... 

 

Omista asioistaan/tunteistaan, etenkään kielteisistä poika ei osaa puhua. HYVIN hankala lypsää toisinaan tietoa, vaikka näkee kilometrin päähän, että jokin on vinossa, mutten tiedä mikä. Ihan sama miten kautta rantain ja positiivisella otteella koittas jutustella. Muuten kertoilee kyllä tunnollisesti kaiken yksityiskohtia myöten :D Ne kähinätkin, jos on itse ollut niissä lähinnä sivuosassa, eikä koe tehneensä mitään väärää tai koe tulleensa väärin kohdelluksi. Eli pojalta itseltään ei pysty oikein kysymäänkään missä mättää. Tai aina sitä kysyä voi, vastausta ei tule. Minkäänlaista. Sulkeutuu kuin simpukka omaan offline-tilaansa ja loppupäivän keskustelee korkeintaan Minecraftista tms. 

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä mä olen vain väsynyt, mutta mikä se varsinainen kysymys oli?

 

Meiltä siis löytyy 3.-luokkalainen as-poika. :)

Vierailija
2/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikset anna hänen olla sellainen kuin on? Olen itse asperger, ja olen aina ollut poikasi kaltainen. En ole koskaan välittänyt ihmisseurasta. Olen pärjännyt silti oikein hyvin elämässäni, olen hankkinut akateemisen koulutuksen, pärjään työssäni hyvin (olen valinnut ammatin sen mukaan ettei siinä tarvitse juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä), olen onnellinen erakko. 

 

Minuakin kyllä yritti vanhemmat lapsena pakottaa sosiaalisemmaksi ja "ulos kuoresta", mutta siitä tuli pelkästään lisää ahdistusta elämääni eikä seurannut mitään hyvää. Miksi lapsi, joka ei kärsi mitenkään yksinäisyydestään vaan haluaa olla itsekseen, pitäisi nähdä jotenkin ongelmaisena siksi että on erilainen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esimerkiksi siksi, ettei jymähdä sinne tietokoneelle nakottamaan? 

Yksin ei keksi mitään muuta tekemistä kuin sen yhden jutun, josta sattuu juuri sillä hetkellä olemaan kiinnostunut. Mikäs siinä, jos se sattuu olemaan muurahaisten jahtaaminen pihalla, saapahan ees raitista ilmaa, mutta ruudun tuijottaminen ei välttämättä ole kovin terveellistä pitkällä tähtäimellä. 

 

Ja totuuden nimissä, en ihan oikeasti jaksa kuunnella 9 tunnin luentoa Minecraftista, jos kiellä kokonaan menemästä koneelle... (Niin siinä meinaan käy, vaikka suorastaan käskisin puhumaan jostain muusta)

Vierailija
4/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisekseen lähinnä muutos on se, mikä pistää silmään. 

Niiden muutaman kaverin kanssa, joiden kanssa se yhteinen sävel on löytynyt on AIEMMIN halunnut olla ainakin välillä. Nyt ei halua missään tapauksessa... 

Vierailija
5/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lyhyesti: jos yksinolo ei ole poikasi omasta mielestä ongelma, älä sinäkään tee siitä sellaista.

 

T. Vapaaehtoisesti erakoitunut as-nainen

Vierailija
6/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyi te assit ootte koneita. Koneita vailla tunteita. Turha elämä teillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ajattelisin myös, että väkisin ei kavereiden seuraan kannata patistaa. Jos kiinnostuksen kohde on tällä hetkellä se peli, niin siinähän ne ajatukset tottakai koko ajan on -pelasi tai ei. Pystyisikö pelin varjolla motivoimaan johonkin ilman näyttöruutua olevaan toimintaan? Esim piirtämään pelin hahmoja, suunnittelemaan mallinnosta legoista tai hiekkalaatikkoon tms. (En tunne kyseistä peliä, mutta siis ajatuksena, että saa keskittyä peliaiheeseensa myös pelin ulkopuolella.) Raskastahan sitä on kuunnella, mutta se nyt vaan kuuluu tähän syndroomaan. :/

 

-2

Vierailija
8/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:45"]

 mutta ruudun tuijottaminen ei välttämättä ole kovin terveellistä pitkällä tähtäimellä. 

 

[/quote]

 

Mun mielestä tää on väärä käsitys, monien tosi menestyneiden ihmisten vanhemmat on antaneet niiden lasten olla rauhassa ja 100% keskittyneitä intohimoonsa, mm. bill gates, wayne gretzky jne.

Tuolla tavalla ihmisistä tulee ns. neroja jollakin alalla, siihen vaaditaan älytön määrä keskittymistä ja harjoitusta lapsesta asti.

Et säkään tiedä, jos sun pojasta tulee tuolla tavalla huippuohjelmoija esim.

Tosi monet vanhemmat pilaa lastensa lahjakkuuden yrittämällä pakottaa ne johonkin muottiin, joka on vaan niiden pään sisällä siitä millaisia lasten pitää olla.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:45"]

Esimerkiksi siksi, ettei jymähdä sinne tietokoneelle nakottamaan? 

Yksin ei keksi mitään muuta tekemistä kuin sen yhden jutun, josta sattuu juuri sillä hetkellä olemaan kiinnostunut. Mikäs siinä, jos se sattuu olemaan muurahaisten jahtaaminen pihalla, saapahan ees raitista ilmaa, mutta ruudun tuijottaminen ei välttämättä ole kovin terveellistä pitkällä tähtäimellä. 

 

Ja totuuden nimissä, en ihan oikeasti jaksa kuunnella 9 tunnin luentoa Minecraftista, jos kiellä kokonaan menemästä koneelle... (Niin siinä meinaan käy, vaikka suorastaan käskisin puhumaan jostain muusta)

[/quote]

 

Mitä niin epäterveellistä koneella olossa on? Minä myös olin aina koneella lapsena ja nuorena, ja minusta tulikin erittäin taitava koodari jo ennen kuin mitään alan kouluja kävin. Koodaamisesta tuli sitten aikuisena minulle ammattikin, täydellinen ammatti muuten meille erakko-asseille :)

 

Ei siihen "koneella nakottamiseen" kuole, eikä siitä seuraa mitään pahaa. Mutta omista kiinnostuksista pakolla eroon pakottamiseen ja varsinkin siihen että oma äiti antaa koko ajan ymmärtää että on ihan vääränlainen, siihen syntyy vastineeksi kauhea ahdistus ja huono itsetunto. Mikä ainakin minut on aina saanut vaan vetäytymään enemmän.

 

t. 3

 

Vierailija
10/14 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:51"]

Hyi te assit ootte koneita. Koneita vailla tunteita. Turha elämä teillä.

[/quote]

 

Kuka sinä olet määrittelemään kenen elämä on turha ja kenen ei? Vaikka olisikin totta tuo että meillä ei ole tunteita, niin miksi sittenkään olisimme arvottomia? Ei kai ihmisen ainoa arvo ole jotkin tunteet. Me voimme olla arvokkaita monella tapaa, hyviä ammattilaisia omalla alallamme, hyviä veronmaksajia, ja ehkä välillä vaihtelevan erilaisia persoonia siksi että emme yritä miellyttää ketään (kun emme edes osaisi) :)

 

t. 3

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:45"]

Esimerkiksi siksi, ettei jymähdä sinne tietokoneelle nakottamaan? 

Yksin ei keksi mitään muuta tekemistä kuin sen yhden jutun, josta sattuu juuri sillä hetkellä olemaan kiinnostunut. Mikäs siinä, jos se sattuu olemaan muurahaisten jahtaaminen pihalla, saapahan ees raitista ilmaa, mutta ruudun tuijottaminen ei välttämättä ole kovin terveellistä pitkällä tähtäimellä. 

 

Ja totuuden nimissä, en ihan oikeasti jaksa kuunnella 9 tunnin luentoa Minecraftista, jos kiellä kokonaan menemästä koneelle... (Niin siinä meinaan käy, vaikka suorastaan käskisin puhumaan jostain muusta)

[/quote]

 

Mitä niin epäterveellistä koneella olossa on? Minä myös olin aina koneella lapsena ja nuorena, ja minusta tulikin erittäin taitava koodari jo ennen kuin mitään alan kouluja kävin. Koodaamisesta tuli sitten aikuisena minulle ammattikin, täydellinen ammatti muuten meille erakko-asseille :)

 

Ei siihen "koneella nakottamiseen" kuole, eikä siitä seuraa mitään pahaa. Mutta omista kiinnostuksista pakolla eroon pakottamiseen ja varsinkin siihen että oma äiti antaa koko ajan ymmärtää että on ihan vääränlainen, siihen syntyy vastineeksi kauhea ahdistus ja huono itsetunto. Mikä ainakin minut on aina saanut vaan vetäytymään enemmän.

 

t. 3

 

[/quote]

 

Yeah. Ja vastaapa johonkin koulun kyselyyn "Miten kauan lapsesi viettää aikaa tietokoneella keskimäärin?" Nooo, jotain 6 tuntia päivässä... 

 

Kuin nopeesti olis joku viranomainen oven takana?

 

Vierailija
12/14 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mitä ihmettä? 

Eihän tän palstan mukaan ekaluokkalaisen pitäs oikeastaan olla koneella ollenkaan ja telkustakin saa kattoa ehkä just pikkukakkosen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

On mahdollista, että siellä koulussa on nyt vaan niin paljon ihmisiä ja ääniä, että lapsi kaipaa yksinäisyyttä niiden vastapainoksi. Silloin on parasta antaa hänen olla rauhassa yksin.

 

Toisaalta on myös mahdollista, että siellä on ollut sosiaalisesti niin paljon pettymyksiä, että hän kokee ettei pääse joukkoon, eikä pettymysten välttämiseksi halua enää edes yrittää. Nöin voi olla, vaikka mitään näkyviä kärhämiä ei olisi, pojatkin osaavat oikeasti syrjiä hiljaa ja kääntää selkänsä. Tämmöiselle pitäisi tehdä jotain, koska se on kurjaa, ja koska monet assitkin kaipaavat jonkinlaista sosiaalista kontaktia ja ystävyyssuhdetta, mutta se vaatii hyvän ja ammattinsa osaavan opettajan, joka ottaa luokkansa ryhmäytettäväkseen ja tekee kaikille selväksi, et nyt ei ketään syrjitä. 

 

En ole varma, millä nämä kaksi toisistaan erottaisi. Jos lapsi on onnellisen oloinen, kaikki on varmaan hyvin, mutta joskushan sitä joutuu assien kohdalla tunnustelemaan eri tavalla, koska, kuten aapee sanoo, eivät ole erityisen hyviä kertomaan, missä mättää. Tai aina edes, että nyt mättää.

 

pelaamisesta ja muista erityismielenkiinnonkohteista sanoisin, että kenen tahansa, assin tai muun, ei ole hyvä elää elämäänsä liian yksipuolisesti. se on vaarallista monella tavalla, sekä fyysisesti (peleihin liittyvät virheasennot, ja niistä johtuvat äåivittäiset kivut, niskaongelmat, etc. ja johonkin muuhun ekkoon joku muu ongelma: kaikesta löytyy joku vaara, jos elämä on kovin yksipuolista) että psyykkisesti (jos koko elämä rakentuu yhden asian varaan, mitä tapahtuu jos se yksi ja ainoa asia muuttuu mahdottomaksi tai  menettää merkityksensä? Ja jos siitä yhdedtä ainoasta asiata tekee ammatin, kuten Gates tai Jobs, ja siinä alkaa olla stressaavia liitännäisilmiöitä, miten sitten rentoudutaan ja puretaan paineita? Sitäpaitsi minecraftia pelaamalla ei kuitenkaan tule mestarikoodariksi, koska pelissä ei tarvitse koodata ollenkaan, eikä edes ymmärtää mitään koko tietokoneesta.) mutta voihan sen lapsen kanssa yrittää luoda vaikka sellaisen päivärutiinin, jossa joka påivään kuuluu vapaan pelaamisesn ja läksyjenluvun lisäksi 10 minuuttia viulusoittoa, yksi lenkki ja yksi taukojumppa. Ei niihin välttämättä tarvitse kaveria olla tai ei välttämättä ole paha, jos kaveriksi lähtee vanhempi tai isosisko.

Vierailija
14/14 |
09.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

aspalsta.net kunhan ne saa sen toimimaan...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän kahdeksan