Kehoitetaanko lestadiolaisnuoria välttämään epäuskoisten seuraa?
Ihmettelen vain kun tyttäreni kanssa monta vuotta kaveerannut tyttö lopetti ystävyyden kuin seinään...
Kommentit (27)
Riippuu varmaan, ollaanko pohjois- vai eteläsuomessa...
Ei kehoteta ellei seura ala olemaan liian "rajua" alkoholi ym..
Ovat 11-vuotiaita... eskarista asti hyvät ystävät... nyt ei enää ole huomaavinaan tytärtäni eikä puhu mitään hänelle jne. Ja tyttäreni on hyvinkin rauhallinen ja kunnollinen, fiksu tyttö kaikin puolin.
ap
Meillä kaveruus jatkuu vielä, vaikka ovat teinejä. En tiedä, miten tiukka perhe on kyseessä. Kaikesta päätellen ei siis kovin tiukka.
Itselläni oli lukiokaverina lestadiolaistyttö. Vapaa-ajalla emme kyllä oikeastaan nähneet ollenkaan. Kuulin itseasiassa koko uskonnosta vasta lukion jälkeen ja moni asia saikin sitten selityksen. Edelleen nähdään silloin tällöin vaikka asuukin eri paikkakunnalla.
Itse olen antanu lasteni olla kenen kans haluaa. Mut olen myös puhunut et teini-iässä voi tuntea erilaisuutta heidän seurassaan, kuten alkoholikokeilut tms.jossain vaiheessa. Avoimella mielellä kuitenkin on hyvä olla liikkeellä ja uskoisin, et nuorella tulee jossain kohtaa omakohtaiseksi se usko, eli tietää itse mihin juttuihin ei kannata lähtee mukaan. Jos tän uskon jättää, olen toki surullinen, mut usko on henkkoht.eikä voi pakottaa... T.kolmen esiteinin vl-äiti
Minäkin luulin, etteivät ole tiukkisperhe, mutta nähtävästi sitten ovatkin. Harmi tyttären puolesta... mitä niissä seuroissa/nuortenilloissa sitten käytännössä näille nuorille oikein puhutaan??
ap
Lue kirja Taivaslaulu, se avaa loistavasti lestadiolaista ajatusmaailmaa. Hyvä kirja muutenkin, koskettava.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:09"]Minäkin luulin, etteivät ole tiukkisperhe, mutta nähtävästi sitten ovatkin. Harmi tyttären puolesta... mitä niissä seuroissa/nuortenilloissa sitten käytännössä näille nuorille oikein puhutaan??
ap
[/quote]
No itse oon kuullut, että uskovaisia ystäviä olis hyvä olla ja ystävät ovat lahjaa. On sanottu, ettei tarvi välttää ei-vl kavereita muttei ole hyväksi lähteä heidän mukanaan discoihin, baariin tms. Itse olin pienenä kaikkien kaveri mut 10++ iässä tunsin erilaisuutta mm.musiikin, meikkaamisen, tanssimisen suhteen. Myöhemmin discot, alkoholi yms. En kuitenkaan jättäny kokonaan nuita ystäviäni. Voisko olla et tos iässä muuten vaan valikoidaan ystäviä, joskus välit vaan menee, bestikset vaihtuu päivittäin jne...tytöille tyypillistä tuos iäs... T. Kolmen esiteinin vl-äiti
Huh, lestatiolaisen tytön elämä on rankkaa. Painostukset tulevat pikku hiljaa... vanhempien, sisaruksien ja uskonnon suunnalta.. ja näin se "integrointi" ei-uskisten kanssa jää kesken.
Me muutettiin just kerrostaloon jossa asuu 3 vl-perhettä. Musta vähän tuntuu että jotenkin me ollaan ei-toivottua seuraa heille, niin minä kuin lapsetkin.
Meillä lopetti sedän perhe kanssakäymisen, kun ryhtyivät lestadiolaisiksi. Edelleen kipeä paikka meille kaikille, kyseessä sentään isän ainut sisarus ja meillä muutenkin pieni suku. Meillä oli jo isän vanhemmatkin aikoinaan olleet lestadiolaisia, mutta vielä niitä, joilla ei ollut pakkoa hankkia suurperhettä. Se pakkohan tuli vasta 60-luvulla.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:15"]
Lue kirja Taivaslaulu, se avaa loistavasti lestadiolaista ajatusmaailmaa. Hyvä kirja muutenkin, koskettava.
[/quote]
Samaa mieltä, hieno kirja. Puhuu suoraan mutta liioittelematta siitä mitä lestadiolaisuus on nuoren perheen näkökulmasta. Jopa lasten asemasta.
Toinen aivan upea kirja on "Nyt vapaa olen". Siinä kolmikymppiset lestadioalisperheissä kasvaneet kertoo miten ovat irtautuneet liikekestä ja mitä siitä irtautumisesta on seurannut.
Kirjasta ja sen toimittajasta Topi Linjamasta tässä:
http://freepathways.wordpress.com/2014/04/06/nyt-vapaa-olen/
Muuten, tuo Pauliina Rauhala on saanut kirjastaan useita palkintoja. Muun muassa Vuoden kristillinen kirja.
Juopottelleeko lapsesi? Tai tupakoi? Silloin tietenkin huonoa seuraa. Tai pukeutuu epäsäädyllisesti.
Kyllä. Jos kaverit osoittavat mitään epäuskoisuuden merkkejä (ällistynyt katse, kohonneet kulmakarvat, epäilevä äänensävy), niin ei anneta olla tekemisissä. Onhan se sanomattakin selvää, että kavereihinsa pitää voida luottaa ilman epäuskoisuuden häivääkään!
Olen lestadiolaisesta kodista. Koulussa samalla luokalla oli vain yksi muu vl lapsi. yläasteella tämä tyttö alkoi systemaattisesti kiusata minua koulussa. Ei-lestadioaliset eivät kiusanneet. Olin hiljainen ja arka lapsi, ja se oli hyvin ahdistavaa. Seuroissa hän oli kuin ei olisi mitään tapahtunut. Mutta koulussa aina härskillä tvalla kiusasi. Yritti nöyryyttää ja halventaa minua.
Tässä todellinen ja aito vinkki lestadiolaisäideille: älä sorki lapsen kaverisuhteita!
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_ala_sorki_lapsen_kaverisuhteita/7168636
Kyllä kehotetaan. Minä sain hengailla yhden epäuskosen tytön kanssa, joka oli tosi hyvä ystäväni ja lisäksi kaksi muuta lestadiolaisperheen lasta olivat samassa porukassa ja oltiin nelistään aina.
Mutta kun yläasteelle menin ja sain paljon uusia ystäviä myös epäuskovista, niin äitini puuttui niihin. En saanut jäädä yöksi, pitkin hampain pääsin kylään ja monesti haki raivon kanssa minut kotiin, vaikka vaan oltiin, ei juopoteltu yms.. oli muuten aika perseestä.
Ei ole kyllä koskaan rajoitettu kavereiden suhteen! Lapsena/teininä kaikki kaverini olivat ei-lestadiolaisia. Nyt aikuisiällä ehkäpä puolet kavereista on lestadiolaisia.
Kyllä, ihan samaa ovat monet vanhemmat kertoneet. Kaveruudet lopahtavat tuossa 11-12 ikävuoden nurkilla.