Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Äitisuhde aikuisiällä?

Vierailija
01.04.2014 |

Millainen suhde teillä on nyt aikuisiässä omaan äitiinne?

Olen miettinyt omaa äitisuhdettani viime aikoina paljon, ja tuntuu niin pahalta huomata ettemme ole millään lailla läheisiä.

Lapsuuden muistan kohtalaisen onnellisena aikana, eikä meillä ole ollut perheessä mitään suuria kriisejä tai ongelmia. Vanhempani ovat ihan "normaaleita", ei päihdeongelmia, mt-ongelmia tai muitakaan, äiti hoiti meitä lapsia pitkään kotona.

Meillä ei kuitenkaan perheessä kauheasti näytetty mitään kiintymyksen tunteita, muistan mm. vain yhden kerran, kun äitini on sanonut minulle rakastavansa minua. Hän ei koskaan soita minulle kysyäkseni mitä kuuluu, ei koskaan tee kanssani mitään, vaikka jotain ehdottaisin, aina on jokin syy miksi ei juuri nyt jaksa/huvita, mutta ei myöskään koskaan itse ehdota minulle mitään. Aina lopuksi sanoo kuitenkin, että "ihanaa kun soitit", vaikka se tunne ei minulle asti oikein välitykään.

Ajattelin ennen, että se on vain äitini tapa, mutta olen jotenkin niin surullinen ja kateellinen, sillä olen huomannut että äitini on todella läheinen siskoni kanssa. He viettävät paljon aikaa yhdessä ja puhuvat asioista. Sitä en muista koskaan itse äitini kanssa tehneeni; häntä ei ole koskaan oikein tuntunut kiinnostavan mitä ajattelen. Olen myös mennyt käymään vanhempieni luona useasti, ajatellen, että jos he (lähinnä äiti) ei jaksa kanssani mihinkään lähteä, niin menen sitten hänen luokseen. Nämä vierailut ovat tyypillisimmillään sitä, että äitini lukee lehtiä/katsoo tv:tä samalla kun yritän keskustella hänen kanssaan ja aina välillä hän keskeyttää "en oo nyt kyllä yhtään kuullu mitä sanoit äsken kun katsoin tätä juttua"..

Olen seurannut ja kuunnellut ystävieni suhteista äitiinsä ja ne tutuvat monella olevan niin läheiset ja lämpimät, ovat toistensa parhaat ystävät, minulle tulee pakosta niin kateellinen olo. En oikein ymmärrä mitä olen tehnyt väärin ja miten voisin tehdä jotain paremmin. Meillä ei ole koskaan ollut äitini kanssa suurempia yhteenottoja, lähinnä vain tällaiset viileät ja välinpitämättömät välit, ainakin äitini puolelta.

Onko kellään ajatuksia, mitä voisin tehdä vai täytyykö tähän vain tottua ja tyytyä? Tai millaisia kokemuksia teillä on omasta äitisuhteestanne?

Anteeksi(!) tämä todella pitkä vuodatus, minulla vain ei ole oikein ketään kenen kanssa tästä jutella, ja taas vaihteeksi tänään ahdistanut tämä asia niin paljon, että oli pakko johonkin kirjoittaa ajatuksiani auki..

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä aika sama.. Ei ole äitiä koskaan kiinnostanut minä eikä asiani. Olen jo päässyt yli, kannattaa vain sunkin, ei ne vanhat naiset oikein muulsi muutu ajan kuluessa. Ovat mitä ovat. Omille lapsilleni olen päättänyt olla aivan oman äitini vastakohta-- välittää ja olla kiiinnostunut!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kahdeksan