Miten selvitä työttömyyden aiheuttamasta syyllisyydestä?
Eli tarina on tämä:
peruskoulu ja lukio sujuivat hyvin, lukiosta M-E:n paperit. Jatko-opinnot AMK:ssa, valmistuminen ammattiin. Kaikilla odotukset tulevaisuuden suhteen korkealla, eikä vähiten itsellä.
Ongelmat alkoivat tuossa vaiheessa. Kokoaikatyötä ei löytynyt, ja kolme osa-aikaista työpaikkaa menivät konkurssiin sinä aikana, kun työskentelin niille (ennen valmistumista ja valmistumisen jälkeen). Se söi työttömyyden aiheuttamaa itsetuntoa ja lisäsi häpeää entisestään, varsinkin kun yritykset olivat suhteellisen tunnettuja.
Kahden vuoden kärvistelyn jälkeen tein totaalisen täyskäännöksen ja lähdin opiskelemaan työllistävämmälle alalle. Opiskelen nyt toista vuotta omaehtoisesti eli työmarkkinatuella, ja ihmisten "oletkos jo hankkinut kesäksi töitä" -kyselyt ahdistavat järjettömästi.
Opiskelin jo edellisen kesän ja suunnitelmissa on opiskella tulevakin, sillä haluan valmistua mahdollisimman nopeasti ja päästä "töihintöihin". Ongelma kuitenkin on se, että koska kokemusta KOKOAIKATYÖSTÄ ei ole, ei kesätyöpaikkaakaan irtoa. Lisäksi olen kahden tulen välissä - minulla ei ole kovin tuoretta kokemusta aiemmalta alaltani, mutta ei myöskään riittävästi kokemusta uudelta alaltani. Sen lisäksi olen 29-vuotias, eli en aivan perinteistä kesätyöläismateriaalia...
Miten pääsisin tästä syyllisyyden tunteesta eroon? En haluaisi olla yhteiskunnan taakka ja toisten silmätikku, "tuon ikäinen eikä kerryttänyt eläkettä juuri nimeksikään". (Mainittakoon myös, että elän työmarkkinatuella mainiosti, sillä asun ja elän halvasti. Rahasta ei nyt siis ole kyse.)
Kohtalotovereita?
Kommentit (7)
Ihanasti kirjoitettu. Kiitos sanoistasi :)
-AP
Nostan tämän ketjun, koska olen saanut erittäin huonoa kohtelua esim. sukulaisiltani (tyyliin työttömyys on omaa syytäni...) kärsin oikeasti tilanteesta todella paljon, enkä jaksaisi enää selitellä tilannettani. Itsellä takana myös vakava sairaus, joka on pidentänyt tytöttömyyttä (vaikkakin kotihoidontuella olen). Miksi ihmiset ovat niin julmia?
Työttömyys on aina omaa syytä. Uskon kyllä että jos kaikki sossutuet poistettaisiin, niitä töitä alkaisi kummasti löytymään, kun enää ei voisi loikoilla kotisohvalla muiden kustantaessa kaiken.
hommaat muuta aateltavaa, jotain mikä kohentaa SINUN omaa tilannettasi.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:01"]
Työttömyys on aina omaa syytä. Uskon kyllä että jos kaikki sossutuet poistettaisiin, niitä töitä alkaisi kummasti löytymään, kun enää ei voisi loikoilla kotisohvalla muiden kustantaessa kaiken.
[/quote]
Olin kolme vuotta ilman tuloja aikoinaan, eikä auttanut työn löytymiseen. Kun menin työkkärin koulutukseen, mistä sain työmarkkinatuen, sain töitä. Eli tuen saamnen auttoi lopulta saamaan töitä. Suurin osa työttömistä ei sossusta mitään saa ja melkein mikä tahansa palkka on monelle isompi. Minä sain ensimmäisestä työstä palkkaa 1800, mikä tonnin alle alan keskiarvon. Eikä siitä oltu iloisia, vaan syytettiin palkkojen polkemisesta. Tuli olo, että olisi pitänyt vaan olla työttömänä...
Älä selittele vaan tee heille selväksi että he ovat idiootteja kun väittävät sellaista.
No hei, eihän meitä olekaan tässä sun kanssa kuin muutama sata tuhatta samassa veneessä. ;)
Minäkin tunsin joskus syyllisyyttä, en tunne enää. Ei se auta mihinkään eikä työttömyys ollut minun vikani. Minäkin siis opiskelen työttömyysetuudella, enkä ole edes ajatellut hakea kesätöitä, koska juuri nyt on paljon tärkeämpää tehdä opintoja pois alta koko kesän, että opintojen loppupäästä voi tehdä paremmin töitä. Opiskelu on nyt mun työtä, ei mitään puuhastelua, ja niin se on sullekin.
Anna ihmisten kysellä, ja ajattele kuinka etuoikeutettu olet kun voit opiskella tällä hetkellä ilman taloudellisia huolia. Työpaikka järjestyy kyllä myös opintojen loppuvaiheessa.