estääkö syömishäiriöni opiskelun ravintoterapeutiksi?
Voiko syömishäiriöinen/syömishäiriötaustan omistava henkilö opiskella ravintoterapeutiksi?
Kommentit (13)
Todennäköisesti tiedät ravinnosta yhtä ja toista juuri syömishäiriötaustasi takia. Eli siinä mielessä ei haittaisi, mutta itseäni epäilyttäisi ravintoterapeutti joka on sairaalloisen laiha ja nääntyneen näköinen.
Itsekin sairastin pahan anoreksian ja silti tänä vuonna olen menossa ravitsemustieteiden pääsykokeisiin. En koe taustani olevan ongelma.
Riippuu ihan siitä, missä kunnossa juuri nyt olet eli jaksatko opiskella. Opiskelu vie energiaa ja samoin vie syömishäiriökin. Et tosin mainitse, minkälainen häiriö sinulla on.
Miksei voisi? Siis olettaen, että olet tervehtynyt ongelmastasi, ja itsetuntemuksesi on sellainen, että huomaat, jos opinnot alkavat herättää epäterveitä ajatuksia uudelleen.
Toinen kysymys on se, että pystyykö esim. tekemään töitä lihavien ihmisten parissa, jos on itse ollut anorektikko, vai oksettavatko he liikaa? Tietysti kai niitä töitä löytyy urheilijoiden tmv. parista myös.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 20:39"]
Todennäköisesti tiedät ravinnosta yhtä ja toista juuri syömishäiriötaustasi takia. Eli siinä mielessä ei haittaisi, mutta itseäni epäilyttäisi ravintoterapeutti joka on sairaalloisen laiha ja nääntyneen näköinen.
[/quote]
Kaikki syömishäiriöiset eivät ole laihoja... Mutta ap, en usko että estää!
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 20:41"]
Toinen kysymys on se, että pystyykö esim. tekemään töitä lihavien ihmisten parissa, jos on itse ollut anorektikko, vai oksettavatko he liikaa?
[/quote]
Mitä helvettiä muiden lihavuus anorektikkoa kiinnostais? Omakuva siinä on vääristynyt.
Omien kokemusteni perusteella hyvin suurella osalla ravitsemustieteen opiskelijoista on jollain tavoin häiriintynyt suhde ruokaan, eli etpä olisi ainut syömishäiriöinen. :)
Väittäisin jopa, että aika isolla osalla ravitsemustieteen opiskelijoista on/on ollut syömishäiriötyyppisiä oireita. Psykologian opiskelijat ovat poikkeuksellisen usein kokeneet itse mielenterveyden ongelmia, lääkäriksi hakeutuu paljon sellaista porukkaa, jonka terveys on reistaillut jne.
Minulla on siis ednos. Ja lihavuus ja ruoka on aina kiinnostanut minua... En tiedä miksi, mutta esm. just lihavien parissa työskentely voisi olla kiinnostavaa jne.
-ap
-^
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 20:44"]
Väittäisin jopa, että aika isolla osalla ravitsemustieteen opiskelijoista on/on ollut syömishäiriötyyppisiä oireita.
[/quote]
Tämä on valitettavasti totta. Ravitsemustieteen opiskelijoista häiritsevän suurella osalla on joko syömishäiriötausta, syömishäiriöoireilua tai pakonomainen suhde ruokaan. Ei tietenkään kaikilla.
Täysin parantunut syömishäiriö voi olla ravintoterapeutille iso vahvuus, mutta itse en kannustaisi syömishäiriöistä hakeutumaan ko. alalle ennen kuin sairaus on täysin selätetty. Vasta silloin pystyy turvallisesti ja neutraalisti arvioimaan onko kyseessä sellainen ala ja työ jota todella pystyy ja haluaa tehdä.
t. entinen syömishäiriöinen
Hmm. Ei varmasti estä, koska -korjatkaa, jos olen väärässä- ravintoterapeuttikoulutus voi olla mitä tahansa. Joten se voi pahimmillaan käydä paitsi terveyden päälle, niin myös viedä rahasi ja mahd. asiakkaasi terveyden ja rahat..
Tarkoitan, että ravintoterapeutti ei muistaakseni kuulu Valviran (= Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) "listalle" ja, siten periaatteessa kuka tahansa voi kutsua itseään ravintoterapeutikisi.
Toisin kuin ravitsemusterapeutti on Valviran laillistama ja yliopistokoulutuksen saanut henkilö, jolla on takanaan 300 opintopisteen laajuinen tutkinto terveystieteistä ja, jonka ammattin harjottamisoikeutta hakevan pätevyyden tarkistaa sekä valvoo Valvira. Ravitsemusterapeutti on siis ylempi korkeakoulututkinto, jonka uskoakseni ap. voi huoletta suorittaa. - Toki sen suorittamien kestää rapiat viisi vuotta ja sen voi suorittaa vain yliopistossa, ei hokkus pokkus kurssilla muutamalla tonnilla jossain höpö-höpö koulussa.
- Toki koulutus voi höpö-höpö koulussakin olla kivaa ja mukavaa ja jopa toisinaan opettavaista, mutta mitään takeita siitä ei ole.
Ei sairastettu sairaus ole ongelma, jos se on menneisyyttä ja käsitelty. Ajankohtainen oireilu sen sijaan tekee asiat hankalammiksi.