Kaverin häät aiheutti minulle parisuhdekriisin
Olin jokin aika sitten häissä, morsiuspari oli niin rakastunut ja onnellinen 5 vuoden seurustelun jälkeenkin, arvostivat toisiaan aidosti ja näyttivät sen.
Itkin kirkossa kuin puro ja heräsin miettimään oma avioliittoani. En varmaan ole unelmavaimo mutta mikä on syy ja mikä seuraus. koen ettei minua arvosteta, mun tekemiseni ovat "turhia" ja juhlapuheista huolimatta en koe että olisin mieheni elämässä edes 5. sijalla. Ensin on työ, työ, työ, sitten lapset ja sitten ehkä minä ellei jotain parempaa ole juuri sillä hetkellä. Koen ettei meillä ole juuri muuta yhteistä kuin lapset. Yhdessä voidaan tehdä sitä mikä miestä miellyttää, ei sitä mistä minä pitäisin. Mies moittii että minä kyllä pidän puoleni mutta miksi ihmeessä minun pitää pitää puoleni? Eikö avioliitossa olla samalla puolella?
Miten tässä näin pääsi käymään?
Kommentit (19)
Juu, sinkkuus on ratkaisu ongelmiisi.
Eroa tai ainakin kerro että harkitset sitä, jos mies ei herää tai muutu, siinä on kohtalosi ellet eroa. Kyllä sinkkuus ON parempi kuin huono suhde. Tiedän mistä puhun. Olin miehen elämässä jollain sijalla 10.. Puoli vuotta surin eroa mutta oikeasti nyt on paremmin. Olin koko ajan surullinen kun tuntui että suhteessa on joku pielessä.
nyt ero ja äkkiä! mies uhkailee, pian äityy väkivaltaiseksi
Nimenomaan sinulle tuli kriisi. Lopeta se hysteria ja palaa hellan ääreen.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 15:04"]
nyt ero ja äkkiä! mies uhkailee, pian äityy väkivaltaiseksi
[/quote]
Tuskin sentään
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 15:08"]
Nimenomaan sinulle tuli kriisi. Lopeta se hysteria ja palaa hellan ääreen.
[/quote]
Niinhän minä nimenomaan kirjoitin. En kyllä juuri viihdy hellan ääressä joten en aio sinne nytkään mennä
ap.
Just, ootpas saanut typeriä neuvoja.... Kyökkiin? Juupajuu.
Minäkin joskus aikoinaan havahduin oman suhteen ankeuteen, kun kaverini sai lapsen. En halunnut verrata, mutta tein niin kuitenkin. Ajattelin, että eipä minun mieheni olisi vienyt minua lääkäriin, eipä olisi minun mieheni auttanut, eipä olisi maksanut sairaalaa, eipä oltais yhdessä hoidettu lasta ja ei kyllä tosiaan oltais viihdytty lapsiaikaa kotona yhdessä arjesta nauttien/kärsien. Niinpä sitten halusin erota, kun todellisuus minulle niin hienosti esittäytyi.
Nyt olen onnellinen ja hyvässä suhteessa. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämään elämäänsä paremmin.
Keskusteletteko te asioista? Myös niistä negatiivisista.
Monennellako sijalla se mies on sinulla?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 15:56"]
Keskusteletteko te asioista? Myös niistä negatiivisista.
[/quote]
Kyllä, miehen mielestä ymmärrän väärin. Hänen mielestään minulle saa tiuskia kun pinnaa kiristää. Tiettyyn pisteeseen asti ymmärrän työpaineet mutta ihan loputtomiin en kestä tiuskimista. Silloin käämi kärähtää. Hän ymmärtää aina kaikkia muita paitsi minua, silloinkin kun minä koen kokeneeni jossain asiassa vääryyttä tai joku asia ottaa päähän.
ap.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 15:56"]
Monennellako sijalla se mies on sinulla?
[/quote]
Lasten jälkeen 2 eli jos lapset lasketaan yhdeksi(3 kpl) Työ on yks hailee mulle, lopettaisin jos jostain muuten saisin rahaa.
ap
Ehkä teidän olisi syytä keskustella syyttämättä toisianne, sinä voisit kertoa kuinka pahalle tuntuu olla miehen roskakori jonne saa tiuskia ja purkaa olojaan.
Parisuhteessa pitäisi pystyä luottamaan että kumppani on sinun rinnallasi ja tukenasi, myös huonona hetkenä.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 15:53"]
Just, ootpas saanut typeriä neuvoja.... Kyökkiin? Juupajuu.
Minäkin joskus aikoinaan havahduin oman suhteen ankeuteen, kun kaverini sai lapsen. En halunnut verrata, mutta tein niin kuitenkin. Ajattelin, että eipä minun mieheni olisi vienyt minua lääkäriin, eipä olisi minun mieheni auttanut, eipä olisi maksanut sairaalaa, eipä oltais yhdessä hoidettu lasta ja ei kyllä tosiaan oltais viihdytty lapsiaikaa kotona yhdessä arjesta nauttien/kärsien. Niinpä sitten halusin erota, kun todellisuus minulle niin hienosti esittäytyi.
Nyt olen onnellinen ja hyvässä suhteessa. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämään elämäänsä paremmin.
[/quote]
Osuit asian ytimeen. Pikkulapsiajat tunsin olevani yksinhuoltaja, olin aina joka paikassa lapset mukanai. Eräs ihminen kerran sanoikin että hän ajatteli että olenpa minä hyvä äiti kun olin aina lasten kanssa liikkeellä. Totuus oli etti mulla ollut vaihtoehtoja jos johonkin halusin mennä=)
Tyttären vaikea murkkuaika kaatui mun niskaani. Lastensuojeluviranomaisten palaverissa pillahdin itkuun kun sossu erehtyi kysymään miten me vanhemmat jaksamme. Loppuraportissa oli kauniisti kirjattu kuinka mies lupaa tukea minua enemmän. Kilin kellit, juhlapuheita nekin
Tottakai lapset on ennen sinua. Just deal with it.
Olet itsekin ollut lapsi ja saanut olla etusijalla.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 17:10"]
Tottakai lapset on ennen sinua. Just deal with it.
Olet itsekin ollut lapsi ja saanut olla etusijalla.
[/quote]
Niin, tietenkin. Mutta meneekö sinulla työ lasten edelle ja myös puolison edelle?
Sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen hukassa?
Tuollaista se on kun äkkihuumassa väännetään lapsia tajuamatta että sieltä se arki ja sisäiset muutokset puskee väkisinkin jossakin vaiheessa. Ne pitäisi elää yhdessä ja jos suhde kestää niin sitten vasta lapset yms.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 17:10"]
Tottakai lapset on ennen sinua. Just deal with it.
Olet itsekin ollut lapsi ja saanut olla etusijalla.
[/quote]
Niin, tietenkin. Mutta meneekö sinulla työ lasten edelle ja myös puolison edelle?
Sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen hukassa?
[/quote]Mies voi ajatella niin että hän tekee työnsä hyvin perheen vuoksi, jotta saa hyvää palkkaa ja perhe saa rahaa. Jos perheessä on omat rahat, niin sitten on toinen juttu.
Tuo on ehkä sellainen kysymys, jota pitäisi pohtia jo ennen avioitumista ja lapsia. Jos miehelle työ on tärkeämpi kuin parisuhde, niin tulee todennäköisesti aina olemaan. Osa meistä vaan on uraorientoituneita. Minullekin työ on tärkeämpi kuin parisuhde, ja tarvitsen miehen joka ymmärtää sen.