Tuleeko lapsille peruuttamatonta vahinkoa jos ovat erossa äidistään 10 kk??
Sain loistavan työtarjouksen, mutta sen myötä minun pitäisi olla ulkomailla 10 kuukautta putkeen. Pääsen varmaan pari kertaa sinä aikana käymään Suomessa. Lapset ovat 5 ja 7 v. Haluaisin niin kovasti ottaa työn vastaan, mutta huolestuttaa miten lapset pärjäävät. Mies tekee pitkää päivää ja matkustaa, joten lapset ovat koulussa/päiväkodissa ja sitten minun ja miehen vanhemmat hoitavat, ja luultavasti myös ulkopuolinen lastenhoitaja silloin tällöin. Mitä mieltä olette, onko ihan mahdoton ajatus?
Kommentit (53)
On. Sitten ehkä, jos mies ei tekisi pitkää päivää. Olisihan tuo lapsille ihan kamalaa, kun ei kumpikaan vanhemmista olisi läsnä. Varsinkin 5 v. on vielä niin pieni, että kyllä tulisi äitiä ikävä.
ei se noin isoille ole ongelma. Teillä on skype ja videopuhelut, eivät lapset sinua unohda.
Anteeksi nyt, mutta miksi ihmeessä olette tehneet 2 pientä lasta tuollaiseen uraputkitilanteeseen? Molemmat olette selkeästi uraihmisiä.
Eivät lapset sinua tietenkään unohda ja paljon riippuu heidän luonteestaan. Mun isäni oli paljon pois kun olin lapsi, tuli ja meni niin myöhään etten usein nähnyt häntä 2 viikkoon. Emme ole koskaan olleet läheisiä. Vasta teini-iässä ihminen irtautuu vanhemmistaan niin paljon, ettei pidempi poissaolo vieraannuta.
Mikset voi ottaa lapsia mukaan ja lastenhoitaja hoitaa heitä siellä?
Jos mies tekisin ns. normipäivää niin en näkisi ongelmaa. Tuossa teidän kuvioissa hoitajat vaihtuisivat, hyvä kun lapset edes näkisivät vanhempiaan niin ehdoton ei.
Joko mies alkaa tehdä lyhyempää päivää --> päävastuussa lapsista tai sitten sinä luovut työtarjouksesta.
Kuinka monta topikkia ajattelit ap aiheesta tehdä? Vähän lapsimäärä ja speksit vaan muuttuvat topikista toiseen.
Tämähän on provo, mutta kyllä, on haittaa etenkin noin pienille lapsille.
Aikoinaan yhden tuttavan perheessä oli niin, että 6. ja 2. luokkalainen asuivat lukioikäisten sisarustensa kanssa viikot kun vanhemmat olivat toisella paikkakunnalla töissä. En muista tarkalleen kuinka kauan tuota kesti, useita kuukausia kuitenkin. Sitten nämä nuoremmat lapset alkoivat oireilla psyykkisesti niin pahasti tuosta (eivät siis olleet mitään psyyketapauksia ennen), että oli pakko tehdä järjestelyjä jotta lapset voivat olla vanhempiensa kanssa. Lisäksi jonkunlainen trauma tuosta jäi heille molemmalle joka vaikutti vielä vuosia jälkikäteen.
Niin. Maailmassa on tuhansia ja tuhansia naisia, jotka joutuvat jättämään perheensä vuosiksi, ja hakemaan parempaa toimeentuloa usein toiselta puolelta maapalloa.
Entä jos ottaisit lapset mukaasi ja au pairin? 10 kk ulkomailla voisi olla avartava kokemus lapsillesi.
Samaa mieltä että lapset mukaan tai mies tekemään lyhyempää päivää. Tuo jälkimmäinen voisi olla reiluakin, jos itse olet tähän asti ollut se joka on lasten vuoksi joustanut omasta urastasi.
Jos se on oikeasti hyvä jobi sulla on varaa palkata au pair.
Ei se lasten ja aupairin mukaan ottaminen varmaan olisi hyvä sekään, 10 kk oltaisiin silloin erossa isästä.
Oma äitini oli juuri 10 kk ulkomaankomennuksella kun minä ja sisarukseni olimme 8, 11, 14 ja 17. Äiti oli aina 3 viikkoa ulkomailla ja viikon kotona, lisäksi kesällä pidempään. Oli todella rankkaa aikaa, vaikka itse siis olin jo tuon 14 v, ja isäni teki lyhyttä päivää. Ap:n tapauksessa en todellakaan suosittele.
No jos isä vierailis niin usein kuin kykenis? Yrittäis järjestää pidempiä vapaita töistä.
Kyllä on haittaa! Minusta on huono idea, vaikka mies olisi koti-isä. Jopa murkkuikäinen kärsisi tuollaisesta erosta saati noin pienet. Älä lähde, jos ajattelet lapsiasi tai sitten mies ottaa myös pienen sapattivapaan ja tulee lapsien kanssa mukaan.
En edes harkitsisi tuollaista. Niin hyvää työtarjousta ei tule ikinä, että lapseni jättäisin. Mikään työ tai rahasumma ei sitä korvaisi. Mutta jos sinulle asia on tärkeä, niin mene. Sitä näkee hyvin myöhemminkin mikä on elämäsi tärkeysjärjestys.
Jos se reissaava vanhempi, tässä tapauksessa äiti, on kotona täysillä mukana lasten touhuissa sekä soittelee, skypettää ja on kiinnostunut lasten asioista poissaollessaan, en ymmärrä mitä pysyviä jälkiä jättäisi. Jos kirjoittaja olisi mies, kommentit olisivat erilaisia.
5- ja 7-vuotiaille 10 kk on hurjan pitkä aika. Ihmettelen myös, kuinka joku äiti voi suhtautua noin kylmäkiskoisesti omiin lapsiinsa. Aloitus on lapsettoman tai miehen provo. Lapseton ei ymmärrä äidin ja lapsen molemminpuolista kiinteää tunnesidettä.
.....ja minulla on huono omatunto 10 PÄIVÄN lomamatkasta...lapset 10 ja 12.
Minä ilmeisesti olen tosi huono äiti kun lapseni ollut monta kertaa isänsä hoivissa ja suvun kesäisin n 6 viikkoa. Ulkomailla. En päässyt mukaan,.45
Arvasin että haukutaan provoksi. Mutta tällainen tilanne meillä vaan on. Olen ollut vuosia kotona ja minun alallani töiden saaminen ei ole helppoa, tämä ulkomaankomennus pelastaisi "urani", mikään uraihminen minä en ole. Tiedän että skype ja muut on keksitty, ja tottakai pitäisin yhteyttä lapsiin koko ajan. Miehen työpäivän lyhentäminen ei taida olla mahdollista, ja isovanhemmatkin ovat vielä työelämässä joten lastenhoitajaa tarvittaisiin. Lapsien mukaanottaminen ei ole mielestäni myöskään hyvä idea, tokaluokkalainen menisi kouluun ja ko. maan kouluun en halua häntä laittaa.
Kunhan tässä pohdin. Todennäköisesti en ota työtä, ja tän nykyisen määräaikaisen loputtua elelen sitten taas ansiosidonnaisella työkkärirahalla kun töitä ei löydy.
ap
Tässä on jotenkin tilannetaju kateissa. Äitihän on oikeasti poissa vain pari-kome viikkoa kerrallaan, sitten taas kotona. Ja väliaikoina on on hankittu luotettavat hoitajat. Pahempana näen nämä aina kotona oleskelevat (molemmat) vanhemmat, joita ei voisi vähempää kiinnostaa lasten tulemiset ja menemiset. Tämä äiti selvästi välittää lapsistaan ja tilanne on väliaikainen. Menkää ja auttakaa sekin aika jonka täällä asiantuntijoina saarnaatte lapsen kärsimyksestä noita lapsia, joista ei edes omat vanhemmat huumehöyryissään jaksa välittää.. 10 kk (jaettua pätkiin) on lyhyt aika lapsen elämässä ja eikö useimmat korkeasti koulutetut ihmiset käy työmatkoilla? Tee hyvä nainen palvelus itsellesi ja lapsillesi, näytä mihin MYÖS naiset pystyvät, ei tarvitse enää olla hellan ja nyrkin välissä!!!