Sairaanhoitajaksi ?
Oon miettinyt hakevani haussa sairaanhoitajaksi. Koen sen olevan todennäköisimmin mun alani. Ongelmani on kuitenkin se, etten ole varma kestäisinkö esim. Katetrointia ja pistämistä.. En kauhistu verestä tai neuloista kunhan ne käytetään johonkuhun muuhun kuin minuun. Suojelen tavallaan itseäni enkä halua pelotella itseäni katsomalla edes kauhuleffoja. Turtuuko näihin asioihin ajan kanssa ja kauhistuttaako se ihan normaalisti ettei itsestä olisikaan siihen ekoilla pistämiskerroilla?
Kommentit (11)
No kätilö, terveydenhoitaja, ensihoitaja? Siinähän tulee sairaanhoitajan pätevyys samassa eikä tarvii pyllyjä pyyhkiä.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 20:36"]
No kätilö, terveydenhoitaja, ensihoitaja? Siinähän tulee sairaanhoitajan pätevyys samassa eikä tarvii pyllyjä pyyhkiä.
[/quote]
Niin, varsinkaan kätilöt ja ensihoitajat eivät paskaa nääkkään? :D
Muakin askarrutti nuo jutut ennen koulua, mutta ne osoittautuivat sitten oikeastaan niiksi helpoimmiksi asioiksi siellä koulussa ja työelämässä. Mutta tsemppiä sulle kuitenkin jos koet työn olevan oma juttusi! :)
Ei sairaanhoitajien tarvitse pyyhkiä pyllyjä yhtään sen enempää kuin muidenkaan. Saati katetroida tai pistää. Psykiatrian puolella, lasten puolella, poliklinikoilla, leikkaussalissa, jne. Ei ole katetrointeja tai pistämisiä. Enemmän on sellaisia paikkoja missä ei tarvitse pestä pyllyjä kuin sellaisia joissa pitää.
Olen ollut viimeiset harjoitteluni psykiatrian suljetulla osastolla, kirurgian osastolla ja lasten osastolla, enkä ole yhdessäkaan pessyt yhtäkään pyllya tai vessattanut tai katetroinut.
Oon ite sh-opiskelija ja oon kahden vuoden aikan pyyhkinyt kakkaa perusharjoittelussa vanhainkodissa ja sisätautiosastolla, jossa nimenomaan noita vanhoja huonokuntoisia potilaita. Leikkurissa ei kakkaa ollut yhtään missään, tosin katetroimaan pääsin. Kirurgisen vuodeosaston harjoittelussa vaihdoin vanhan rouvan vaipan tasan kerran. Mielenterveysharkassa ei paskaa ollut missään. Lasten harkassa on kakkavaippoja odotettavissa, mutta so what. Samaa sontaa tulee omastakin perseestä ja pyyhinhän ja pesenhän mä senkin ;)
Piikkeihin, kakkaan, katetrointiin jne tottuu kaikkeen. Pelkäsin itsekin alkuun piikkejä, mutta nyt ei tunnu enää missään pistää eikä olla pistettävänä. Oon opintojeni aikana nähnyt aika karuja haavoja, kasvaimia, pidellyt käsissäni suoli jne. eikä mikään ole ollut oikeasti kauhistuttavaa. Kyllä sitä vaan kovapokkaiseksi sairaanhoitajaksi kasvaa opintojen aikana :)
Kyllä minun kohdalle ainakin on sattunut pyllyn pyhintää lähes joka harjoittelu paikassa (psyk. ei ollut). Sisätaudeilla, kirralla, lapsilla, leikkurissa jne. En tiedä onko ollut huonoa tuuria, mutta kaikkialla noita vastaan tulee. Ei päivittäin, mutta aina silloin tällöin.
Vastavalmistunut sh
Kyllä tottuu. Itsekin oli verikammoinen ennen opiskelua. Mutta se kyllä sanon, että kannattaa oikeesti miettiä haluaako sairaanhoitajaksi, kun elantonsa voi kyllä tienata helpommalla. Kolmivuorotyö ei pitkän päälle ole terveellistä ja ei se toisten paskojen pyyhkiminenkään niin kauheen mieltä ylentävää ole.
Jos nyt valitsisin alaa uudelleen, menisin mielummin opiskelemaan jotain muuta...
sh vuodelta -99
No enpä tiedä kenessä ei herättäisi tunteita se, että pistää toista ihmistä ja katetroi. Siis ainakaan harjoitteluvaiheessa. Pitäähän siinä olla aina hirveän huolellinenkin.
Minä opiskelen hoitoalaa, ja kyllä meidän ensimmäisellä pistämisen oppitunnilla iso osa porukasta on ollut enemmän tai vähemmän heikolla hapella kun itseen pistettiin ja piti pistää muihin. Minä en pelkää neuloja enkä ajatellut asiaa sen kummemmin, mut kyllä mullakin nousi hiki siitä onnettomasta hermostuneesta soheltamisesta, kun neula töröttää olkalihaksessa ja pistäjä jää siihen miettimään, että no miten tästä sitten? Mutta, kun ekasta kerrasta oli selvitty niin ei tunnu enää missään. Sitä tietää että hengissä siitä selviää, ja jos pyörtyy niin aina joku ottaa kopin kuitenkin. ;)
Mielenkiintoista työtä, paljon vaihtoehtoja ammatin sisällä! Sairaalamaailma on hierarkinen, mutta jos oot pätevä, ymmärrät asiat, teet töitä ahkerasti ja olet ystävällinen ja samalla itsevarma, niin sua arvostetaan ja menestyt sairaanhoitajana. Anatomian ja fysiologian hallitseminen auttaa työssä paljon, joten opiskele ne huolella. Jos vielä osaat puhua ruotsia sujuvasti, niin oot jo lähes täydellinen hoitaja ;)
Eli olen siis hyvinkin normaali tapaus epäilyjeni kanssa :) Välillä vain tuntuu, että olen valmis hylkäämään koko alan pelkästään tämän hassun pelkoni takia... rokotukset otan mutisematta, mutta en vain pysty katsomaan itseeni kohdistuvaa piikitystä. Ja niin, kolmivuorotyö ei pelota. papereiden pyörittely ja jatkuva istuminen ei vaan ole mun juttu
AP