Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (32)

M

Kyllä se vitut*aa lukea wilmaa, käydä lanutalolla ym. Paskaa vaikka toivoo että lapsen koulu sujuisi paremmin kuin oma.
Lapsi sentään menee mielellään kouluun, oppii hyvin, mutta kaikki muu sitten meneekin päin vit*ua.
Puhutaan itsesäätelyn ongelmista ym.
Koulun rehtori on munaton sienestäjä, erityisopettaja noita-akka, kuraattori vaihtunut niin monta kertaa ettei edes tiedä kuka se on, lanutalolla vaan puhutaan paskaa, mitään ei tejdä eikä tapahdu, lastenlääkärillä ei ole muuta tarjottavaa kuin lääkitys mitä ei hyväksytä.

Itselle taas koulu oli tervan juontia pakko pullaa mikä ei kiinnostanut yhtään ja 6.8 keskari päästötodistuksessa.
Mutta armeijan jälkeen en ole ollut päivääkään työttömänä.

  • ylös 16
  • alas 4
Vierailija

Lapseni on autistinen ja ajattelen niin, että jokainen lapsi on yksilönsä ja poikkeaa jossain määrin vertaisryhmästään. Miksi juuri ne minun lapseni poikkeavuudet olisivat niin kauheita? Ja eiväthän ne olekaan.

Jokainen vanhempi joutuu kohtaamaan lapsensa kanssa erilaisia pelkoja ja huolia. Pelkoa siitä tuleeko kiusatuksi, kiusaako muita, löytääkö kumppanin, tuleeko ylitsepääsemättömiä sydänsuruja, onko ryppyjä tärkeissä ystävyyssuhteissa, löytääkö paikkansa maailmassa jne.

Totta kai se on äärimmäisen stressaavaa, jos muu ympäristö ei tule yhtään lasta vastaan ja auta häntä. Meillä lapsen päiväkoti ja koulu ovat tulleet vastaan, etsineet keinot luoda lapsellemme hyvän ja turvallisen oppimisympäristön. Näin ei ole kaikilla.

Jos Suomenkin mielenterveystilastoja katselee, niin on selvää, ettei kukaan voi huokaista oman lapsen kohdalla, että lapsen loppuelämä on tavallaan taputeltu hyväksi. Ei se "normaalienkaan" vanhemmilla ole helppoa, jos eksyvät liikaa miettimään omaa lastaan ja tämän tulevaisuutta. Kaikelta ei voi lasta suojella, ja vaikka voisi, niin ei välttämättä osaa.

On tärkeää että jokainen aikuinen pitää huolen omalta osaltaan siitä, että kaikilla lapsilla on mahdollisimman hyvä olla. Että he löytävät omat vahvuutensa ja oppivat toimimaan heikkouksiensa kanssa. Sillä kaikilla meillä niitä on.

  • ylös 22
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jokainen lapsi on muista poikkeava koska ei ole kahta samanlaista. Jos tarkoitat sitä, että lapsella on vamma, sairaus tai syndrooma, mikset kysy sitä? Itselläni on autistinen lapsi, joka on täydellinen sellaisena kuin on. Hän ei siis ole poikkeava enkä ajattele mitään erityistä hänen suhteensa . Miksi pitäisi?

  • ylös 14
  • alas 5
Vierailija

Kommentoin tähän vain, että se erilainenkin voi menestyä elämässään erityisen hyvin, ja tehdä ihan uusia uria joita muut eivät ole osanneet ajatellakaan.

  • ylös 14
  • alas 2
Vierailija

Kommentoin vain tuon aloituksen keskimmäisen kappaleen osalta, jossa ap kertoo miten omien lapsien kohdalla on mennyt kuin Strömsössä. Meidän lapsen kohdalla oli aivan sama tilanne, vielä yläaste meni kuin Strömsössä - nuori kävi koulussa mielellään ja hoiti kouluasiat tunnollisesti, kaikkien aineiden keskiarvo oli ysin keväällä 9,7. Lukiossa alkoi osa aineista tökkiä, mutta pääosin lukio meni hyvin - kolme laudaturia ja viisi eximiaa. Lukion aikana tuli sitten oireilua, jota alettiin hoitaa masennuksena. Pari vuotta tuota hoidettiin ilman minkäänlaista edistystä, kunnes lopulta joku hoksasi, että kyseessä voikin olla nepsyjuttuja. Nyt on neuropsykologiset tutkimukset menossa, ilmassa on autismiepäily ja ADD-epäily.

Nämä epäilyt nuoren aikuisen kohdalla ovat avanneet meidän vanhempienkin silmät ja minä olen itsekin hakeutunut ADD-tutkimuksiin. Ja kerrottuani tästä ystävilleni, kaksi heistä on kertonut minulle, että ovat aina pitäneet minua aspergerina. Olen itse tullut tietoiseksi näistä nepsykuvioista vasta lapsen lukioaikoina, kun hänen koulukavereissaan oli aivan ilmiselviä aspergertapauksia. Ja moneen kertaan ehdin siunailla, että omalla lapsella ei ole näitä ongelmia ja että hän on juuri niin älykäs kun voi olla olematta asperger. 

On hyvin tavallista, että ADHD ilman ylivilkkautta tai lievä autismi jää tyttöjen kohdalla huomaamatta. Nämä pärjäävät usein vielä lukiossa hyvin, mutta aikuiselämässä tulee sitten vastaan ongelmia jollain osa-alueella. Opinnot tökkivät niiltä osin kun ei kiinnosta, teoriajuttuihin ei riitä keskittyminen, siivous takkuaa ja mitä näitä on. 

Vaikka diagnoosia ei vielä ole, niin uskon että niitä on tulossa. Alkuun tämä ajatus oli todella hämmentävä, mutta siihen liittyy myös paljon helpotusta. Nepsyominaisuudet selittävätkin yhtäkkiä paljon sellaista, mitä oli aiemmin pannut vain laiskuuden ja huolimattomuuden piikkiin. Ja ADD-ongelmiin on olemassa ihan lääkityskin, jonka kautta voi hyvässä lykyssä saada apua opiskeluun. Töiden kanssa lapsella ei niinkään ole ollut ongelmaa, hän on opintojen ohella työskennellyt oman alan (IT) töissä ja pärjännyt hyvin. Mutta kotitöissä on haasteita ja teoriapainotteisissa opinnoissa. 

Alkuhämmennyksen jälkeen olo on pitkästä aikaa toiveikas. Kyllä tämä tästä.

Vierailija

Hämmentävä avaus.
Oma nepsy on asperger, joka on koulupsykologin toimesta testattu normaalia älykkäämmäksi. Siis kongnitiivisilta taidoiltaan. Eli opon lapset vaikuttivat tyhmiltä tämän rinnalla, joka keskittyi peruskoulussakin lähinnä opiskeluun ja tekemään kaiken niin jyvin kuin mahdollista. Keskiarvo oli ysillä 9.8.
Lukiossa valitsi pitkän matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian sekä venäjän. Hyvin on mennyt, lukion kurssiarvosanat eivät ole tippuneet.
Surullista on, että hän kärsi pahasta koulukiusaamisesta yläasteella kun ei naurattanut muiden pelleilyt ja kiinnostanut liiman haistelut, joten on melko ujo ja kavereita on vaikea saada.
Asperger vaikuttaa siten, että huonot ”vitsit” ei vaan naurata. Tai voi se olls korkeampi älykkyysosamääräkin, tiedä häntä.

Vanhempana luottamus oman lapseni elämään on hyvä, ainoa mikä mietityttää, on se että kuinka hän pärjää idioottien kanssa.

Vierailija

27, tunnistan tuon. Omalla pojallani ”aspergerin piirteitä” ei diagnoosia. Hän on älykäs kuin mikä, huumorintajuinen ja hyvä keskustelija. Mutta ikäistensä seurassa hän tuntee olevansa ”kuin kolmekymppinen”. Poika on 14.
Hänen mahdollisuuksiaan elämässä en epäile, sillä minusta hänellä on niin mahtava luonne. Hän on kiltti, ystävällinen, hauska ja terävä. Keskustelut hänen kanssaan ovat niin mielenkiintoisia, puhutaan politiikkaa, ajankohtaisia asioita ja hänen erityisia kiinnostuksen kohteitaan, joita ovat kielet, maantieto, biologia, lääketiede. Hän seuraa erilaisia tutkimuksia ja selventää minulle poliittisia asioita, kun en itsekään aina älyä. Teoria-aineissa hän saa vaivatta hyviä numeroita. Oppimiskyky on luonnostaan eri luokkaa kuin itselläni tuon ikäisenä. On ollut kiehtovaa seurata, miten lapsella on ilmiömäinen muisti, teoreettisten asioiden ymmärryskyky ja esimerkiksi kykyä ajatella luovasti ja yhdistellä erilaisia asioita.
Mutta, ystäviä hänellä ei koskaan ole montaa ollut, koska he ovat aivan eri tasolla. Tunnilla mölyämistä ja kiinnostusta pornoon, viinaan jne. ei kiinnosta. Jotkut opettajatkin ovat ilkeästi suhtautuneet, kun on niin kiltti.
Se kiltteys minua huolettaa, ettei anna muiden ihmisten hyppiä silmille ja määräillä tulevaisuudessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laitan huomenna viestin, kun tämä menee kohta kiinni.

En taidakaan pystyä kirjoittamaan tähän vastausta. Lapseni on poikkeava ulkonäöltään ja muut kirjoittavat muista ongelmista.

Minulle hän on kuitenkin täydellinen.

Vierailija

Möykkääville minämimä-tyypeille on tärkeä antaa estradi. Muiden sivuunjäämisestä ja yksinäisyydestä ei ole niin väliä. Sama touhu jatkuu peruskoulun jälkeen lukiossa, sitten yliopistossa ja myöhemmin työelämässä. Niin se vain menee.

Vierailija

Ei mitenkään oudolta :D Enpä ole itsekään ihan normipakasta vetäisty :DD
Eikä ollut isänikään. Ollaan varmaan diagnosoimattomia asseja kaikki.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä avaus.
Oma nepsy on asperger, joka on koulupsykologin toimesta testattu normaalia älykkäämmäksi. Siis kongnitiivisilta taidoiltaan. Eli opon lapset vaikuttivat tyhmiltä tämän rinnalla, joka keskittyi peruskoulussakin lähinnä opiskeluun ja tekemään kaiken niin jyvin kuin mahdollista. Keskiarvo oli ysillä 9.8.
Lukiossa valitsi pitkän matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian sekä venäjän. Hyvin on mennyt, lukion kurssiarvosanat eivät ole tippuneet.
Surullista on, että hän kärsi pahasta koulukiusaamisesta yläasteella kun ei naurattanut muiden pelleilyt ja kiinnostanut liiman haistelut, joten on melko ujo ja kavereita on vaikea saada.
Asperger vaikuttaa siten, että huonot ”vitsit” ei vaan naurata. Tai voi se olls korkeampi älykkyysosamääräkin, tiedä häntä.

Vanhempana luottamus oman lapseni elämään on hyvä, ainoa mikä mietityttää, on se että kuinka hän pärjää idioottien kanssa.


Mulla sama. Kuin toi vika lause siis.
Poika sai sellaisen ”mieskaverin” kuntoutusmielessä. Ihan kivan oloinen jannu, mutta ensimmäinen kuvaus lapsestamme oli, että ”teillä on fiksu poika”.
Tuli vähän sellainen olo, että näiden mieskaverien yleensä saamat lapset ovat jotenkin vähä-älyisiä häiriköitä, jos tuo on ensivaikutelma lapsestamme. Hänellä ei ole kouluarvosanat mitenkään loisteliaita, opiskelu kirjoista ja kouluaineiden aloilla ei kiinnosta, matikka enkku ja äidinkieli ovat olleet toki 8-10, mutta hissa ja uskonto esim. 6. Mutta lapsi on yhtä kypsä kuin moni aikuinen ja itsestäni tämä on vain ihan tavallista. En tajua, mikä se juttu on, että lapsina ei tajuta esim. omaa parasta tai muutenkaan mitään kypsää tai älykästä?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla