Kielletyn ihastuksen unohtaminen

Ei ole sellaista kuin mahdoton. Sellaista ei yksinkertaisesti ole kuin mahdoton. Kaikessa on kyse vain tulkinnasta ja siitä mihin itse uskoo.

miksi tilanne on mahdoton? Oletko varattu? Onko hän varattu? Oletko jo yrittänyt ja ottanut turpiisi?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sellaista kuin mahdoton. Sellaista ei yksinkertaisesti ole kuin mahdoton. Kaikessa on kyse vain tulkinnasta ja siitä mihin itse uskoo.

Kyllä ihastuminen on aika mahdoton tilanne, ellei toista osapuolta kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

miksi tilanne on mahdoton? Oletko varattu? Onko hän varattu? Oletko jo yrittänyt ja ottanut turpiisi?

No niin, luin aloituksesi tarkemmin ja huomasin, että omassa suhteessasi on puutteita. Olet siis varattu. Ainakin nimellisesti. Oletko sitoutunut suhteeseesi? Mikä on suhteessasi suurin puute?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sellaista kuin mahdoton. Sellaista ei yksinkertaisesti ole kuin mahdoton. Kaikessa on kyse vain tulkinnasta ja siitä mihin itse uskoo.

Kyllä on.

Minulla oli myös tälläinen

"ei taa ottaa" -mies

Tosin myöhemmin selvisi, että hän on ällö.

Älä ruoki ihastusta eli älä esim. tieten tahtoen ajattele häntä tai hakeudu tilanteisiin, joissa hän on, älä lue somessa tms. hänen kirjoituksiaan tai kirjoituksia hänestä, älä katso hänen kuviaan.

Mahdotonta sanoa, kauanko tunne tulee kestämään, mutta jos et ruoki sitä, pääset vähemmällä.

Naura ihastuksen tunteellesi sen sijaan että tekisit siitä vakavan asian itsellesi. Oikeastihan se on vain mitätön juttu, ihastumisia tulee ja menee.

Muistuta itseäsi siitä, että aiemmatkin ihastumisesi ovat sammuneet ajan myötä. Jossain vaiheessa tulet tästäkin ajattelemaan, että mitä niin ihastuttavaa hänessä oikein näit.

Tunteilleen ei voi mitään, niitä tulee ja menee ihan omalla aikataulullaan, mutta omille tunteilleen voi. Tunteitaan ei pidä hävetä vaan antaa niiden jäädä niin pitkäksi aikaa kuin ne haluavat. Jos olet tyytymätön omaan parisuhteeseesi, niille haittaaville asioille pitäisi tehdä jotakin. Pystytkö puhumaan kumppanisi kanssa suoraan ja rehellisesti? Voisitko puhua jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Usein keskustelussa selviää moni asia, sekin, voiko parisuhteen toimivuutta parantaa. 

Joku täällä neuvoi nauramaan omalle ihastuksen tunteelleen. Minä olen tehnyt tätä. Ihastuin itselleni sopimattomaan ihmiseen (selvisi, että hän on ihan kamala ihminen) ja se tunne jatkui kauan vielä senkin jälkeen, kun en ollut tekemisissä hänen kanssaan. Häpesin ihastuksen tunnetta ja pidin sitä täysin naurettavana. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että en hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olen vaan yritin muuttaa itseäni väkisin joksikin muuksi, mitä en ole. Tämä itseinho sai minut uupumaan. Inho on nimittäin varsinainen energiasyöppö tunteeksi. Koska olen sitä mieltä, että ensin pitää hyväksyä ja rakastaa itseään, ja tämän jälkeen voi hyväksyä ja rakastaa muita ihmisiä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi tilanne on mahdoton? Oletko varattu? Onko hän varattu? Oletko jo yrittänyt ja ottanut turpiisi?

No niin, luin aloituksesi tarkemmin ja huomasin, että omassa suhteessasi on puutteita. Olet siis varattu. Ainakin nimellisesti. Oletko sitoutunut suhteeseesi? Mikä on suhteessasi suurin puute?

Suhteessa on muutamia isoja vikoja, joista itselle ongelmallisin lienee olematon seksielämä. On objektiivisesti suurempiakin vikoja mutta niiden kanssa voisin elää, vaikkei ehkä pitäisi. Ero on jollain aikataululla täysin mahdollinen ellei jopa todennäköinen. Mutta pienten lasten ja taloudellisen umpikujan vuoksi en koe sitä lähivuosina mahdollisena. En yksinkertaisesti usko, että meistä kumpikaan pärjää jaksamisen kannalta tai taloudellisesti jos nyt eroaisimme.

Toinen juttu on se, että vaikka ero saattaisi joskus tulla jostakin muusta syystä, niin kenenkään kolmannen osapuolen vuoksi en suostu eroamaan. Se on vaan ristiriidassa kaiken kanssa mihin uskon ja mitä arvostan. Jos tekisin niin, kokisin ettei minulla ole enää puolisona arvoa kenellekään muullekaan. Sitoutumiseni olisi pelkkä vitsi.

Kolmanneksi, minulla ei ole mitään syytä olettaa, että suhde tämän ihastuksen kohteen kanssa olisi edes tarjolla oleva vaihtoehto. Toki tällä ei pitäisi edellä mainittujen seikkojen valossa olla mitään merkitystä, mutta onhan sillä. Jos voisin olla varma ettei vastakaikua ole, niin uskoisin pääseväni asiasta kohtuuajassa yli. Pelkään että ainakin jonkin tasoista vastakaikua saattaisi kuitenkin olla. Ei tosin välttämättä sitä tasoa, että sen takia kannattaisi lähteä koko elämäänsä hajottamaan.

Toisaalta kuten aloituksessa sanoin, en ole varma onko ne omatkaan tunteeni todellisia vai onko kyse enemmänkin siitä että pakenen elämääni haavemaailmaan jota ei ole edes olemassa.

Faith kirjoitti:

Älä ruoki ihastusta eli älä esim. tieten tahtoen ajattele häntä tai hakeudu tilanteisiin, joissa hän on, älä lue somessa tms. hänen kirjoituksiaan tai kirjoituksia hänestä, älä katso hänen kuviaan.

Mahdotonta sanoa, kauanko tunne tulee kestämään, mutta jos et ruoki sitä, pääset vähemmällä.

Naura ihastuksen tunteellesi sen sijaan että tekisit siitä vakavan asian itsellesi. Oikeastihan se on vain mitätön juttu, ihastumisia tulee ja menee.

Muistuta itseäsi siitä, että aiemmatkin ihastumisesi ovat sammuneet ajan myötä. Jossain vaiheessa tulet tästäkin ajattelemaan, että mitä niin ihastuttavaa hänessä oikein näit.

Kiitos, tässä oli käyttökelpoisen kuuloisia neuvoja. Toivottavasti menisi ohi. Reilun vuoden nyt kestänyt ja tuntuu vaan pahenevan, tosin vasta nyt olen suostunut myöntämään itselleni että tämä on ongelma jolle pitää tehdä jotain. Aiemmin olen uskotellut itselleni ettei tämä ole mitään, ja erehtynyt kieltämisen varjolla ruokkimaan tunnetta mm. "viattomalla" flirttailulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi tilanne on mahdoton? Oletko varattu? Onko hän varattu? Oletko jo yrittänyt ja ottanut turpiisi?

No niin, luin aloituksesi tarkemmin ja huomasin, että omassa suhteessasi on puutteita. Olet siis varattu. Ainakin nimellisesti. Oletko sitoutunut suhteeseesi? Mikä on suhteessasi suurin puute?

Suhteessa on muutamia isoja vikoja, joista itselle ongelmallisin lienee olematon seksielämä. On objektiivisesti suurempiakin vikoja mutta niiden kanssa voisin elää, vaikkei ehkä pitäisi. Ero on jollain aikataululla täysin mahdollinen ellei jopa todennäköinen. Mutta pienten lasten ja taloudellisen umpikujan vuoksi en koe sitä lähivuosina mahdollisena. En yksinkertaisesti usko, että meistä kumpikaan pärjää jaksamisen kannalta tai taloudellisesti jos nyt eroaisimme.

Toinen juttu on se, että vaikka ero saattaisi joskus tulla jostakin muusta syystä, niin kenenkään kolmannen osapuolen vuoksi en suostu eroamaan. Se on vaan ristiriidassa kaiken kanssa mihin uskon ja mitä arvostan. Jos tekisin niin, kokisin ettei minulla ole enää puolisona arvoa kenellekään muullekaan. Sitoutumiseni olisi pelkkä vitsi.

Kolmanneksi, minulla ei ole mitään syytä olettaa, että suhde tämän ihastuksen kohteen kanssa olisi edes tarjolla oleva vaihtoehto. Toki tällä ei pitäisi edellä mainittujen seikkojen valossa olla mitään merkitystä, mutta onhan sillä. Jos voisin olla varma ettei vastakaikua ole, niin uskoisin pääseväni asiasta kohtuuajassa yli. Pelkään että ainakin jonkin tasoista vastakaikua saattaisi kuitenkin olla. Ei tosin välttämättä sitä tasoa, että sen takia kannattaisi lähteä koko elämäänsä hajottamaan.

Toisaalta kuten aloituksessa sanoin, en ole varma onko ne omatkaan tunteeni todellisia vai onko kyse enemmänkin siitä että pakenen elämääni haavemaailmaan jota ei ole edes olemassa.

Apua! Mulle tuli sellainen tunne, että olen itse tietämättäni kirjoittanut tämän jutun. En oikeasti ole, mutta olen elämässäni ihan samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sellaista kuin mahdoton. Sellaista ei yksinkertaisesti ole kuin mahdoton. Kaikessa on kyse vain tulkinnasta ja siitä mihin itse uskoo.

No neuvohan vaikka minulle, millaisilla ajatus- ja uskomusharjoituksilla saan itselleni täysin saavuttamattomissa olevan ihastukseni. Miten teen mahdottomasta mahdollista? Olen valmis muuttamaan tulkintaani, todellakin.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Tunteilleen ei voi mitään, niitä tulee ja menee ihan omalla aikataulullaan, mutta omille tunteilleen voi. Tunteitaan ei pidä hävetä vaan antaa niiden jäädä niin pitkäksi aikaa kuin ne haluavat. Jos olet tyytymätön omaan parisuhteeseesi, niille haittaaville asioille pitäisi tehdä jotakin. Pystytkö puhumaan kumppanisi kanssa suoraan ja rehellisesti? Voisitko puhua jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Usein keskustelussa selviää moni asia, sekin, voiko parisuhteen toimivuutta parantaa. 

Joku täällä neuvoi nauramaan omalle ihastuksen tunteelleen. Minä olen tehnyt tätä. Ihastuin itselleni sopimattomaan ihmiseen (selvisi, että hän on ihan kamala ihminen) ja se tunne jatkui kauan vielä senkin jälkeen, kun en ollut tekemisissä hänen kanssaan. Häpesin ihastuksen tunnetta ja pidin sitä täysin naurettavana. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että en hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olen vaan yritin muuttaa itseäni väkisin joksikin muuksi, mitä en ole. Tämä itseinho sai minut uupumaan. Inho on nimittäin varsinainen energiasyöppö tunteeksi. Koska olen sitä mieltä, että ensin pitää hyväksyä ja rakastaa itseään, ja tämän jälkeen voi hyväksyä ja rakastaa muita ihmisiä.  

Olen kyllä harkinnut puhuvani yksin jonkun ammattilaisen kanssa. Ajattelen, että hyötyisin eniten sellaisesta avoimesta tunteideni ja ajatuksieni selvittelystä johon tuskin pystyn yhdessä kumppanini kanssa. Pystymme kohtuudella kyllä keskustelemaan omasta suhteestamme, mutta en pidä realistisena puida tätä ihastusta kumppanini kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi tilanne on mahdoton? Oletko varattu? Onko hän varattu? Oletko jo yrittänyt ja ottanut turpiisi?

No niin, luin aloituksesi tarkemmin ja huomasin, että omassa suhteessasi on puutteita. Olet siis varattu. Ainakin nimellisesti. Oletko sitoutunut suhteeseesi? Mikä on suhteessasi suurin puute?

Suhteessa on muutamia isoja vikoja, joista itselle ongelmallisin lienee olematon seksielämä. On objektiivisesti suurempiakin vikoja mutta niiden kanssa voisin elää, vaikkei ehkä pitäisi. Ero on jollain aikataululla täysin mahdollinen ellei jopa todennäköinen. Mutta pienten lasten ja taloudellisen umpikujan vuoksi en koe sitä lähivuosina mahdollisena. En yksinkertaisesti usko, että meistä kumpikaan pärjää jaksamisen kannalta tai taloudellisesti jos nyt eroaisimme.

Toinen juttu on se, että vaikka ero saattaisi joskus tulla jostakin muusta syystä, niin kenenkään kolmannen osapuolen vuoksi en suostu eroamaan. Se on vaan ristiriidassa kaiken kanssa mihin uskon ja mitä arvostan. Jos tekisin niin, kokisin ettei minulla ole enää puolisona arvoa kenellekään muullekaan. Sitoutumiseni olisi pelkkä vitsi.

Kolmanneksi, minulla ei ole mitään syytä olettaa, että suhde tämän ihastuksen kohteen kanssa olisi edes tarjolla oleva vaihtoehto. Toki tällä ei pitäisi edellä mainittujen seikkojen valossa olla mitään merkitystä, mutta onhan sillä. Jos voisin olla varma ettei vastakaikua ole, niin uskoisin pääseväni asiasta kohtuuajassa yli. Pelkään että ainakin jonkin tasoista vastakaikua saattaisi kuitenkin olla. Ei tosin välttämättä sitä tasoa, että sen takia kannattaisi lähteä koko elämäänsä hajottamaan.

Toisaalta kuten aloituksessa sanoin, en ole varma onko ne omatkaan tunteeni todellisia vai onko kyse enemmänkin siitä että pakenen elämääni haavemaailmaan jota ei ole edes olemassa.

Apua! Mulle tuli sellainen tunne, että olen itse tietämättäni kirjoittanut tämän jutun. En oikeasti ole, mutta olen elämässäni ihan samassa tilanteessa.

Voi ei, pahoittelut että joudut elämään tällaisessa tilanteessa. Tämä on kieltämättä aika hirveää.

-Ap

Voin kertoa kokemuksesta, että ko. tunteen kanssa voi joutua elämään todella pitkään, vaikka ei tämän ihmisen kanssa enää olisi tekemisissäkään. Toisaalta taas tunne voi kadota kuin savuna ilmaan kun joku juttu "naksahtaa" päässä.

Varmin ja ainoa tapa yrittää unohtaa on tietenkin yrittää löytää joku uusi (mielekkäämpi) ihastus.

Tutustu twin flame -ketjuun. Onko sellainen vai muu ihastus?

Vierailija kirjoitti:

Tutustu twin flame -ketjuun. Onko sellainen vai muu ihastus?

Itseasiassa kurkkasin ketjun, mutta ei kyllä tunnu vastaavan kuvausta. Luulen että ihan vaan tavallinen ihastus.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa kokemuksesta, että ko. tunteen kanssa voi joutua elämään todella pitkään, vaikka ei tämän ihmisen kanssa enää olisi tekemisissäkään. Toisaalta taas tunne voi kadota kuin savuna ilmaan kun joku juttu "naksahtaa" päässä.

Varmin ja ainoa tapa yrittää unohtaa on tietenkin yrittää löytää joku uusi (mielekkäämpi) ihastus.

Näinpä, paras ratkaisuhan tässä olisi rakastua uudelleen omaan puolisoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa kokemuksesta, että ko. tunteen kanssa voi joutua elämään todella pitkään, vaikka ei tämän ihmisen kanssa enää olisi tekemisissäkään. Toisaalta taas tunne voi kadota kuin savuna ilmaan kun joku juttu "naksahtaa" päässä.

Varmin ja ainoa tapa yrittää unohtaa on tietenkin yrittää löytää joku uusi (mielekkäämpi) ihastus.

Näinpä, paras ratkaisuhan tässä olisi rakastua uudelleen omaan puolisoon.

Olisi kai joo, mutta mitäs teet, kun toinen torjuu kaikki lähestymisyritykset. Itkettää. -ei ap

Mikset sit vaa ehdota fwb suhdetta ihastuksellesi? Jo se on mies ja sinkku niin varmasti kelpaa silloin tällöin naiminen ilman suunnitelmia. Saat seksiä silloin tällöin ja voit pitää avioliittosi kasassa!