Olenko ihan kamala, kun ei juuri nyt huvita tavata lapsen isän vanhempia?
Pohjustusta hieman: tulin siis raskaaksi yhden illan jutusta. Emme tunteneet miehen kanssa entuudestaan. Halusin pitää lapsen, mies ei, hän painosti aborttiin ja käytti kaikki keinot maanittelusta haukkumiseen. Pidin pääni, mutta en painostanut miestä isyyteen vaan sanoin, että mikäli hän tosiaan haluaa niin voimme tehdä niin ettei isyyttä edes selvitetä.
Nyt olen viimeisellä kolmanneksella raskaana ja mies on yhtäkkiä monen kuukauden hiljaiselon jälkeen ilmoittanut että haluaakin olla isänä lapsen elämässä.
Tilanne on nyt siis se, että mies on ilmoittanut kuinka tämän vanhemmat ja sisarukset haluavat kovasti tavata minut ja haluavat tulla sairaalaan heti lasta katsomaan. Ymmärrän heidän intonsa, mutta minua lähinnä ahdistaa. En tunne miestä, saati sitten hänen perhettään ja tämä on itsellenikin esikoinen eli pää on aika pyörällä muutenkin. Totta kai haluan, että lapsellani on sukua ympärillään, mutta tällä hetkellä ajatus siitä, että menen tapaamaan täysin vieraita ihmisiä ja etenkin se, että he tulisivat sairaalaan heti kun olen herkimmilläni ja vasta tutustumassa omaan lapseeni, on aika hurja.
Miten tässä nyt pitäisi toimia? Olenko ihan kamala, jos sanon, etten halua loppuraskauden aikana tavata tätä perhettä vaan mieluummin vaikka ristiäisissä tms. kun lapsi on jo syntynyt ja oma pää toivottavasti vähän selkeämpi?
Ja loppuun vielä että kyllä olemme nuoria, parinkympin hujakoilla. Oma perheeni tietää raskaudesta toki ja ovatkin olleet tukena koko ajan ja oma tukiverkostoni onkin muodostunut neuvolan ohella perheestäni ja ystävistäni.
Kommentit (9)
Sinuna menisin tapaamaan sitä perhettä jo nyt heti. Haluaisin tietää millaisesta porukasta on kyse. Jos vaikka en pidäkään heistä niin en antaisi tunnustaa isyyttä ollenkaan. Mutta jos he ovat mukavia ja ihan ok niin sittenhän on vain hyvä, että lapsella olisi myös isänpuolen sukua tukemassa.
Mielestäni olisi kohteliasta tavata nuo lapsesi isän vanhemmat jo ennen synnytystä. Voit sitten lapsesi isälle sanoa, että et halua heitä laitokselle katsomaan vauvaa, vaan voivat tulla sitten myöhemmin katsomaan lapsenlastaan.
Itse olen naimisissa, enkä silti ole halunnut mieheni vanhempia laitokselle. En myöskään omia vanhempiani. Meillä on kolme lasta. Ovat käyneet sitten meillä kotona katsomassa vauvoja kun olen itse jaksanut vieraita vastaanottaa, pitää olla vähän itsekäs ja huolehtia siitä, miten itse jaksaa, jotta jaksaa olla äiti. (:
Ensimmäisen lapsen kanssa tehtiin se virhe, että ei osattu sanoa vieraille ei. Meillä sitten ramppasi himassa ekat pari viikkoa koko ajan joitain vieraita. :S Olin tosi väsynyt..
Eli, et ole kamala! Kehotan silti tapaamaan ne lapsesi isovanhemmat nyt ennen synnytystä vielä.
Meillä sairaalaan ei edes saa tulla muut kuin perhe, eli siis lapsen isä ja omat lapset. Ja vaikka saisikin niin sinullahan on täysi oikeus kieltäytyä vieraista, itse en ainakaan jaksa mitään mummoja ja kummeja juuri silloin, vauvaan kerkeää tutustua myöhemminkin. Käy kuitenkin tutustumassa miehen perheeseen ennen lapsen syntymää jos mahdollista tai pian lapsen syntymän jälkeen, toivottavasti ovat järkeviä ihmisiä ja ymmärtävät tilanteen.
Minäkin kävisin tapaamassa miestä ja vanhempia jo nyt. Ei tarvitse ainakaan myöhemmin jännittää sitä tapaamista (oli se milloin vain) . Mutta hyvältähän tuo lapsen kannalta kuulostaa, että miehenkin suku haluaa olla osana lapsen elämää.
Minäkin tapaisin miehen vanhemmat nyt, ennen synnytystä. Usko pois, ei se sun pää ihan heti selviä vauvan syntymän jälkeen. ;) Sairaalassa ette voi tavata vaikka haluaisittekin, sillä osastolle saa tulla vain isä, eikä vastasyntynyttä saa viedä osaston ulkopuolelle kahvilaan kaikkien tautisten joukkoon joten siitä sun ei tarvitse edes huolehtia.
Tuskin nuo ihmiset on mitenkään kamalan epänormaaleja, ei sulla ole heidän kanssaan mitään hätää. Lapsella on kuitenkin oikeus molempiin isovanhempiin ja isäänkin, ja jos miehen suku on tavallisia ihmisiä, niin ei sulla ole oikein oikeutta kieltää lapselta heihin tutustumista ja päinvastoin.
Lapsi tulee olemaan osa isänsä sukua joka tapauksessa halusit tai et.
Ymmärrän nihkeytesi kun isän asenne on ollut tuo mitä kerroit. Luulen että isä on toipunut alkujärkytyksestä ja alkanut sopeutua ajatukseen että hänestä tulee isä. Raskaus ei ollut suunniteltu ainakaan isän osalta, sinusta en tiedä.
Anna isälle ja suvulle mahdollisuus olla läsnä lapsen elämässä. Hoida asia korrektisti. Sovi tapaaminen miehen kanssa ja juttelette aikuismaisesti. Tässä yhteydessä ehdottaisin tapaamista tulevien isovanhempien ja sisarusten kanssa ennen lapsen syntymää.
Minusta olisi perin kummallista jos lapsen isovanhemmat näkisi sinut ensimmäistä kertaa vasta ristiäisissä.
Isyys pitää tietty selvittää ja ottaa DNA-testit niin kenellekään ei ole epäselvyyttä isyydestä. Kyseessä kuitenkin yhdenillan juttu. Vastuutonta toimintaa olla käyttämättä ehkäisyä. Itsekin olen harrastanut yhdenillanjuttuja, en edes nimiä tiedä mutta pidin aina huolen ehkäisystä, pillerit, kierukka, kondomia ei tullut kovinkaan usein käytettyä.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 09:09"]
No ei minustakaan sairaala ole se paikka, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin. Pitäisikö sun ensin jutella lapsen isän kanssa, miten hän näkee roolinsa tulevaisuudessa ja miten aikoo olla mukana lapsen elämässä? Sen jälkeen olisi varmasti isän suvun tapaamisten vuoro.
Minusta voit hyvin sanoa, että suvun tapaamisen aika on synnytyksen jälkeen, kun olet kotiutunut sairaalasta ja asettunut lapsen kanssa arkeen.
[/quote]
Olemme keskustelleetkin miehen kanssa asiasta ja periaatteessa kuviomme on niin selvä, kuin se tässä vaiheessa vain voi olla (ennen lapsen syntymää siis). Olemme sopineet että olen tietenkin lähivanhempi ja isän tapaamiset hoidetaan kirjallisten sopimusten ilmoittamalla tavalla. Kuitenkin takaraivossani kytee koko ajan pieni ajatus siitä, että mies voi hetkenä minä hyvänsä edelleen kadota kuvioista etenkin, kun lapsi syntyy ja se on ihan oikea vauva joka oikeasti tarvitsee hoitoa ja tapaamissopimukset ovat velvoittavia. Itsehän olen nämä päätökset jo kuukausia sitten kyennyt muodostamaan ja olen valmis muuttamaan koko elämäni "villistä nuoruudesta" äitiyteen mutta en voi vielä vakuuttua, että mies ajattelee samoin - varsinkin kun lapsi syntyy kesän kynnyksellä.
Tämän vuoksi myös perheen tapaaminen tuntuu ahdistavalta, koska en uskalla luottaa täysin mieheen, jota en tunne ja joka haukkui minut niin pystyyn ja joka usean kuukauden hiljaisuuden jälkeen yhtäkkiä ilmoittaa, että haluaa isäksi ja tässä olisi tää mun perhe ja niin edelleen... Yritän, mutta en voi sille mitään etten täysin luota :/ Pahoitteluni purkautumisista, jonnekin tuntuu hyvältä avata ajatuksia. -ap
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 09:18"]
Lapsi tulee olemaan osa isänsä sukua joka tapauksessa halusit tai et.
Ymmärrän nihkeytesi kun isän asenne on ollut tuo mitä kerroit. Luulen että isä on toipunut alkujärkytyksestä ja alkanut sopeutua ajatukseen että hänestä tulee isä. Raskaus ei ollut suunniteltu ainakaan isän osalta, sinusta en tiedä.
Anna isälle ja suvulle mahdollisuus olla läsnä lapsen elämässä. Hoida asia korrektisti. Sovi tapaaminen miehen kanssa ja juttelette aikuismaisesti. Tässä yhteydessä ehdottaisin tapaamista tulevien isovanhempien ja sisarusten kanssa ennen lapsen syntymää.
Minusta olisi perin kummallista jos lapsen isovanhemmat näkisi sinut ensimmäistä kertaa vasta ristiäisissä.
Isyys pitää tietty selvittää ja ottaa DNA-testit niin kenellekään ei ole epäselvyyttä isyydestä. Kyseessä kuitenkin yhdenillan juttu. Vastuutonta toimintaa olla käyttämättä ehkäisyä. Itsekin olen harrastanut yhdenillanjuttuja, en edes nimiä tiedä mutta pidin aina huolen ehkäisystä, pillerit, kierukka, kondomia ei tullut kovinkaan usein käytettyä.
[/quote]
Isän kanssa olemmekin tavanneet ja tietenkin on hienoa, että lapsella on isä elämässään. Viimeisimmässä kirjoittamassani viestissä vain täsmensin hieman miksi luotto on toistaiseksi hankalaa - eiköhän se kenellä tahansa olisi tällaisessa tilanteessa.
Ja ehkäisyasiaan (vaikka meneekin hieman ohi aiheen): ehkäisyä käytimme kyllä, kondomi on ilmeisesti rikkoutunut. Toki teemme myös DNA-testin, tämä on ihan selvää ollut kummallekin osapuolelle, mutta itse tiedän etten ole seksiä harrastanut (ehkäisyn kanssa enkä ilman) kenenkään muun kanssa noihin aikoihin ja ultra on myös kertonut sikiön täsmäävän juuri tuohon hedelmöitysajankohtaan. En ole hulttio, joka juoksee harrastamassa seksiä ties kenen kanssa ilman ehkäisyä eikä lapsi ollut minunkaan puoleltani suunniteltu. Se, että sisälläni on elinkelpoinen vauvanalku, kertoo vain siitä että suunnittelemattomuudesta huolimatta hänet halusin pitää. -ap
No ei minustakaan sairaala ole se paikka, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin. Pitäisikö sun ensin jutella lapsen isän kanssa, miten hän näkee roolinsa tulevaisuudessa ja miten aikoo olla mukana lapsen elämässä? Sen jälkeen olisi varmasti isän suvun tapaamisten vuoro.
Minusta voit hyvin sanoa, että suvun tapaamisen aika on synnytyksen jälkeen, kun olet kotiutunut sairaalasta ja asettunut lapsen kanssa arkeen.