Pärjäisitkö yksin kaksosvauvojen kanssa?
Jos joutuisit hoitamaan yksin kahta vauvaa niin pärjäisitkö?
Kommentit (14)
Vauvojen varmaan joo, uhmaikäisten en. :D
Varmaan riippuisi aika paljon lasten temperamentista. Kahta tyytyväistä varmaan kyllä, kahta äkäpussia en. Meinasi jo yhden kanssa tulla kädetön olo.
Ekan viikon jälkeen kyllä. Hyvin se sujui ja heistä tuli varsin mukavia aikuisia.
Kyllä pystyisin ja olen hoitanutkin, sillä minulla on kaksoset sekä kaksi muuta lasta, jotka olivat kaksosten syntyessä 5 v ja (himpun alle) 2 v.
Uskoisin, että pystyisin. Ainakin pärjäsin omien kolmosten kanssa, niin yksi lapsi vähemmän, olisi varmaan kuin lomalla olisi. ;)
Joo, kyllähän sitä pärjää kun on pakko, mutta kyllä aluksi oli tosi rankkaa kun oli leikattu ja se imetys ja kaikki, ja lapset oli syntyneet keskosina, kyllä sillon apua tarvi. Onneksi ovat olleet terveitä, eikä ole tarvinnut yksin pärjätä, mies on pitkiä vuoroja töissä yöllä ja päivällä, joten aika paljon on yksinkin saanut olla, eikä tukiverkkoja ole ollut kuin oma esikoistytär joka oli 14v, kun kaksoset syntyivät. Tänään pojat täytti 5 vuotta, ja aika on mennyt tosi nopeasti, vaikka toisaalta siitä vauva-ajasta ei oikein muista mitään.
Varmaankin siitä selviäisi jos pakko olisi, vaikeusaste riippuisi varmaan vauvojen temperamentista ja rytmeistä, sekä onko jotain terveysongelmaa...
Uhmaikäisten kanssa olisin tosi tiukilla, kestän sellaista unetonta raatamista paljon paremmin kuin kurahousujen pukemista. Oikeastaan ihan ilman uhmaikääkin se jo kävelevien ja painavien kanssa yksin oleminen olisi raskasta. Kammotus olisi seistä kassajonossa kahden raivostuneen pikkulapsen kanssa. Ja kun siinä tietysti myös itellä olisi kuuma ja jano, hikinen tukka valuisi silmille ja olisi pissahätä, vielä pitäisi kävellä kotiin koska olin ajatellut olevani reipas ja ulkoilevani lastentahtisesti, vaikka ulkona sataisi räntää ja olisin ottanut liian painavia ostoksia. Siinä olis romahus lähellä. Mutta kai sitä äkkiä oppisi välttämään tollaset älyttömyydet ja suunnittelemaan elämää.
Tarkoitatko päivisin vai että olis yh joka olis yötä päivää yksin kaksosten kanssa ilman toista aikuista? Totaalisen yksin olis todella vaativaa, mutta jos on kumppani kuvioissa iltaisin ja viikonloppuisin niin onnistuis kyllä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:03"]
Tarkoitatko päivisin vai että olis yh joka olis yötä päivää yksin kaksosten kanssa ilman toista aikuista? Totaalisen yksin olis todella vaativaa, mutta jos on kumppani kuvioissa iltaisin ja viikonloppuisin niin onnistuis kyllä.
[/quote]
Tarkoitan ihan yksin.
Ap
Jos minä nyt odottaisin kaksosia ja mieheni kuolisi raskausaikana, niin aivan reilusti voisin myöntää, että en todella pärjäisi. Lapsia suurempi haaste olisi maatila, joka yhtäkkiä kolahtaisi kokonaan minun hoidettavakseni. Ja sehän ei siinä synnytyksen ympärillä multa luonnistuisi, joten joutuisin haalimaan väkeä pitämään huolta eläimistä, niiden ruuanhankinnasta ja jos olisi kesä, niin myös peltotöistä. Näihin kyllä löytyisi ihmisiä, mutta kyllä minulle olisi vaativaa sekin, että joutuu heittäytymään täysin muiden avun varaan.
Lapset ovat sitten toinen juttu. Ja koska meidän kolme lasta ei kukaan ole ensimmäiseen vuoteen nukkunut kovin pitkissä pätkissä, niin tuskin nukkuisi ne kaksosetkaan. Ja minä en näin vanhana enää kestä valvomista kovin hyvin, joten aivan varmasti joutuisin palkkaamaan myös kotiapulaisen. Ja sen osin siksikin, että ei niitä maatilan töitä koskaan pysty sataprosenttisesti ulkoistamaan, vaan sitä pientä tsekattavaa asiaa olisi joka välissä kuitenkin.
Vakuutusrahat hujahtaisi aika nopsaan noihin palkkaamisiin. Niitä ei ole mitoitettu ihan sitä varten, että tässä nyt vielä vanhalla iällä kaksoset saisi.
T. Minä 41 vee
Pärjäsin. Ei siinä ole oikein vaihtoehtoja. Mulla oli lisäksi 3-v esikoinen. Raskainta oli kaksosten ikävuodet 1-3.
Pärjäsin, selvisimme hengissä. Kukaan ei ole yksin, jos tajuaa avata suunsa neuvolassa ja ottaa vastaan apua, kun sitä tarjotaan.
En pärjännyt. Mieheni menehtyi lasten ollessa n. kuukauden ikäisiä. Onneksi minun ja mieheni sukulaiset tukivat minua ja lapsia. Käytännössä meille oli ensimmäiset 2v lähes joka päivä joku hoitoapuna. Ilman tukiverkkoa lapset olisi varmasti otettu huostaan.
En pärjännyt!