Mistä saat iloa elämääsi?
Tajusin tässä jokin aika sitten, että mä en saa yhtään mistään :( Olen kotona kohta 2-vuotiaan lapsen kanssa enkä ole nauttinut hetkeäkään tämän parin vuoden aikana. Lisäksi raskausaika oli tosi kamalaa aikaa ja olin hyvin allapäin koko senkin ajan. Raskaudesta jäi ikäviä vaivoja, jotka haittaavat jokapäiväistä elämää ja joille ei nähtävästi voi tehdä mitään.
Kohta palaan töihin, mutta inhoan työtäni ja työpaikkaani. Olen inhonnut sitä jo monta vuotta. Ala on minulle täysin väärä, mutta ikää on sen verran (kohta 40), ettei enää voi eikä olisi varaakaan kouluttautua uudelleen. Eli siitäkään ei piristysruisketta elämään tule. Olen kärsinyt työssäollessani monta vuotta unettomuudesta arkisin ja pystyin ennen raskauttakin nukkumaan vain viikonloppuisin. Tämä vaiva palannee taas töiden aloittamisen jälkeen.
Meillä on perheessä toinenkin lapsi ja hän on koululainen. Lasten välissä ehdimme elää helppoa elämää, harrastaa ja matkustella, koska isompi on jo monta vuotta ollut omatoiminen ja helppohoitoinen. Nyt tämä paluu ns. alkupisteeseen oli nähtävästi virhe, koska en enää pysty nauttimaan elämästä yhtään. Miten tässä voisi vielä päästä kiinni paremmasta elämästä? Nyt tuntuu, että haluaisin vain nukkua mieluiten kaiket päivät (en sitä toki tee, vaan hoidan kodin ja lapset parhaani mukaan).
Kommentit (28)
Harrastukset tuo iloa elämään. Mieti, mikä vois olla sun juttusi; liikunta, taideaineet, käsityöt, kirjallisuus. Tai vaikka jokin keräily, esim. antiikki tai jokin muu (ei välttämättä muumimukit). Ei sen tarvitse olla mitään suureellista, vaikka tuntuu siltä että harrastustenkin pitää nykyisin olla jotain ihan uniikkia. Jotain pientä, joka tuo sulle mielihyvvä. Aloita siitä. Aurinkoista kevättä sulle!
Itsekin ennen tykkäsin lukea. Nyt vaan ei ole koskaan rauhallista hetkeä, että voisi keskittyä kunnolla johonkin kirjaan. En katso telkkariakaan, joten ei mulla mene aikaa siihenkään. Iltaisin olen aivan kuolemanväsynyt. Ja kaikki ylimääräinen aika tuntuu menevän kotitöihin. Koti meillä on viihtyisä ja kaunis. On aina siistiä yms.
Mutta mä en saa iloa mistään lasten kanssa puuhailusta. Kävin kuukausi sitten esikoisen kanssa elokuvissakin, mutta en nauttinut siitäkään vaan odotin koko ajan vain, että milloin sieltä pääsisi kotiin. Uimahalliin meneminen tuon kohta 2-vuotiaan kanssa tuntuisi ajatuksenakin niin stressaavalta ja koska en ole koskaan nauttinut uimisesta, en usko, että nauttisin siitä lastenkaan kanssa. Isompi lukee kirjoja itsekseen ja pienempi ei jaksa kiinnostua kirjoista kymmentä sekuntia pitempään. Sama pätee pienemmän kohdalla kaikkeen tekemiseen. Kai se on vika minussa, kun en mitään tykkää tehdä.. :(
ap
Pienistä arjen asioista. Siitä kun lintu tulee pihan lintulaudalle. Kun saan hyvää ruokaa. Kun lapsi "söpöilee". Kun koira tulee viereen sohvalle ja laittaa pään syliin. Luonnon kauneudesta kävelyllä käydessä. Hetkistä jolloin on hyvä ja energinen olo itsellä. Hyvistä kirjoista, erityisesti historiallisista romaaneista.
Lapsen lisäksi kuntoilusta, luonnosta, moottoripyörästä ja lukemisesta. Taustalla vaikea masennus.
Liikunnasta, lapsistani, työstäni ja ystävistäni :-) t. 3 lapsen yh
Salilla kävin ennen raskautta ahkerasti, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuutta, koska ei ole lastenvahtia ja lapsiparkissa kuopus vain huutaa, joten treenit jää aina maksimissaan 10 minuuttiin. Mies on viikot enimmäkseen ulkomailla työn takia tai kotimaassa ollessaankin kiinni töissä niin, että koti ja lapset ovat vain ja ainoastaan mun harteilla. Ja tämä tulee jatkumaan, kun töihinkin palaan. Iltaisin myös aika menee enimmäkseen esikoisen harrastuskuskailuihin, joten senkin takia omat harrastukset ovat jääneet, koska iltakahdeksan/-yhdeksän jälkeen en jaksa enää lähteä mihinkään harrastukseen, jos vaikka lastenvahdin saisinkin.
ap
Kuulostaa nyt ap siltä, että sinulla on vaan juuri nyt hyvin raskas ja stressaava elämänvaihe, ja siksi et nyt oikein löydä iloa mistään. Enkä usko että esim. lisäämällä olevinaan iloa tuottavia lisätekemisiä aikatauluusi muuta kuin stressantuisit lisää.
Ehkä se olisi vaan parempi hyväksyä, että tuossa elämänvaiheessa, kun mies on töiden takia paljon pois j aolet pitkälti yksinhuoltaja, on esikoisen harrastusmenot ja pikkulapsi sitoo kotiin, elämässäsi ei ole kauheasti iloa. Että tuo elämänvaihe täytyy vaan jaksaa läpi, ja uskoa että kyllä se siitä paranee, kunhan kuopuskin siitä kasvaa.
En tiedä minäkään ap. Tällä hetkellä tuntuu, että nautin vain ja ainoastaan illoista kun talo on vihdoin rauhoittunut ja lapset sängyissään. Silloin katson jotain suosikkisarjaa. Tykkään myös lukea, mutta ehdin vain lukea hetken ennen kuin nukahdan iltaisin.
Tykkäisin liikkuakin enemmän, mutta aikaa on niin vähän :(. Käyn tosin jumpissa/kuntosalilla 2 kertaa viikossa + jos ehdin kävelylle/juoksemaan siinä välissä.
Mutta en tiedä... tykkään kyllä kaikista noista mutta se aito ilo ja nauttiminen on kadonnut jonnekin.
Työ ei anna mitään muuta kuin ruokaa ja katon pään päälle. Parisuhteesta en osaa nauttia. Olisi kiva matkustaa ja tehdä enemmän, mutat ei ole a) varaa b) lapset pitäisi raahata mukaan kun ei ole hoitajia.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 13:44"]
Salilla kävin ennen raskautta ahkerasti, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuutta, koska ei ole lastenvahtia ja lapsiparkissa kuopus vain huutaa, joten treenit jää aina maksimissaan 10 minuuttiin. Mies on viikot enimmäkseen ulkomailla työn takia tai kotimaassa ollessaankin kiinni töissä niin, että koti ja lapset ovat vain ja ainoastaan mun harteilla. Ja tämä tulee jatkumaan, kun töihinkin palaan. Iltaisin myös aika menee enimmäkseen esikoisen harrastuskuskailuihin, joten senkin takia omat harrastukset ovat jääneet, koska iltakahdeksan/-yhdeksän jälkeen en jaksa enää lähteä mihinkään harrastukseen, jos vaikka lastenvahdin saisinkin.
ap
[/quote]
Ehdottaisin että hankit sen lapsenvahdin, niin saat sitä omaa aikaa :)
Paljonko se esikoinen harrastaa? Mietin vain että jos on kovasti kuskailua, niin voihan sitä vähentää, tai jos saisi harrastuskavereiden vanhemmat kuskaamaan vuorollaan? Ja lapsenvahtikin voisi kuskailla lasta harrastuksiin, minullakin oli näin kun tein lapsenvahtihommia.
- tunnen, että olen hyvä työssäni ja että työlläni on merkitystä
- työni ei kuormita liikaa, vaan aikaa jää myös harrastuksille ja levolle
- minulla on hyvä parisuhde, ja puolison kanssa on hyvä olla
- taloudellinen tilanteeni on turvattu, ja varaa on myös pieneen luksukseen
- elämäni on huomattavan helppoa ja mukavaa ruuhkavuosista kärsiviin ystäviini verrattuna
- kevät tulee
Minusta ap ei ole tunteissaan väärässä. En itsekään jaksaisi raskautta, raskausvaivoja ja pikkulapsiarkea. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Oikeat valinnat tunnistaa siitä, että niiden kanssa on helppo elää joka päivä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 13:47"]
Kuulostaa nyt ap siltä, että sinulla on vaan juuri nyt hyvin raskas ja stressaava elämänvaihe, ja siksi et nyt oikein löydä iloa mistään. Enkä usko että esim. lisäämällä olevinaan iloa tuottavia lisätekemisiä aikatauluusi muuta kuin stressantuisit lisää.
Ehkä se olisi vaan parempi hyväksyä, että tuossa elämänvaiheessa, kun mies on töiden takia paljon pois j aolet pitkälti yksinhuoltaja, on esikoisen harrastusmenot ja pikkulapsi sitoo kotiin, elämässäsi ei ole kauheasti iloa. Että tuo elämänvaihe täytyy vaan jaksaa läpi, ja uskoa että kyllä se siitä paranee, kunhan kuopuskin siitä kasvaa.
[/quote]
Samaa mieltä kuin 9 tässä, ja samaa ajattelen omallakin kohdallani. Ei ole oikein helppo löytää aikaa tehdä mitään ylimääräistä. Mullakin 3 suht pientä lasta. Kaikki ylimääräinen aika menee kuitenkin heihin. Ajattelen että tämä on ohimenevää. Toivottavasti!!
t. 10
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 13:50"]- tunnen, että olen hyvä työssäni ja että työlläni on merkitystä
- työni ei kuormita liikaa, vaan aikaa jää myös harrastuksille ja levolle
- minulla on hyvä parisuhde, ja puolison kanssa on hyvä olla
- taloudellinen tilanteeni on turvattu, ja varaa on myös pieneen luksukseen
- elämäni on huomattavan helppoa ja mukavaa ruuhkavuosista kärsiviin ystäviini verrattuna
- kevät tulee
Minusta ap ei ole tunteissaan väärässä. En itsekään jaksaisi raskautta, raskausvaivoja ja pikkulapsiarkea. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Oikeat valinnat tunnistaa siitä, että niiden kanssa on helppo elää joka päivä.
[/quote]
Tulihan se sieltä. Auttaa varmaan ap:ta ihan vitusti.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 13:50"]
Oikeat valinnat tunnistaa siitä, että niiden kanssa on helppo elää joka päivä.
[/quote]
Kyllä, juuri näin!
Sen takia en tehnyt lapseni pienellä ikäerolla, vaikka se näyttäisi olevan normi, en hommannut omakotitaloa, koska sen hoitaminen ei ole sellaista mistä nauttisin, ja olen ammatissa jossa ei tarvitse kotona miettiä työtä.
Esikoisella on soittoharrastus, jossa kuskailuja kolmena iltana viikossa eikä kimppakyyti onnistu, koska täältä päin ei ole ketään samassa orkesterissa/teoriassa ja omalla tunnilla ei tietysti muita olekaan. Julkisilla ei pääse tuonne harrastukseen ja matkaa on 15 km eli kuskailu on ainoa vaihtoehto. Tai sitten lopettaminen. En sitäkään haluaisi, jos lapsi itse kuitenkin tykkää soittamisesta. Lisäksi käy ratsastamassa, mutta sinne pääsee välillä muulla kyydillä ja se on tässä lähempänäkin. Lastenhoitaja olisi hyvä ja sellainen hommataankin, kunhan vain kuopus pystyisi irrottautumaan vähän äidistä. Tähän mennessä edes isovanhempien kanssa ei jää hetkeksikään vaan menee niin hirveäksi huudoksi, ettei hommasta tule mitään. Päivähoidon aloituksen jälkeen tämäkin onnistunee vähän paremmin.
Olen mä miettinyt sitä, että kyllähän tämä helpottaa. Nyt vaan tuntuu jotenkin niin raskaalta ja että pää leviää ihan justiinsa. Kai se tästä taas vähän helpottaa kevään tullen. Joku edellä kirjoitti, ettei nauti kuin siitä hetkestä, kun saa illalla lapset nukkumaan. Siitä mäkin nautin. Sitten vaan itsekin olen jo ihan poikki, koska meillä talo hiljenee lapsista vasta klo 22 jälkeen. Eipä siinä paljon omaa hetkeä jää.
ap
Miksi piti hankkia toinen lapsi, jos on jo käytännössä yksinhuoltaja? Pitäisi pystyä näkemään elämää sen verran eteenpäin ja osata arvioida omat voimavarat. Turha se nyt on valittaa, kun päätökset on tehty. Tuo on tosiaan asia, mitä en muissa ihmisissä ymmärrä. Itse tehdään omat valinnat elämässä ja sitten valitetaan, kun ei jaksa.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 14:05"]
Joku edellä kirjoitti, ettei nauti kuin siitä hetkestä, kun saa illalla lapset nukkumaan. Siitä mäkin nautin. Sitten vaan itsekin olen jo ihan poikki, koska meillä talo hiljenee lapsista vasta klo 22 jälkeen. Eipä siinä paljon omaa hetkeä jää.
ap
[/quote]
Se olin minä se :). Ei meilläkään rauhoitu kuin vasta 22, pahimmassa tapauksessa myöhemminkin, kun meillä yksi lapsista on illanvirkku :/. Ei oikeastaan ole omaa aikaa yhtään. Menen minäkin usein jo petiin klo 23, että ehdin vähän lukea ja sitten nousta 7 aikoihin. Että hurraa oma aika! Se on työssä sitten ja sekin on mulla yksinäistä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 14:18"]
Miksi piti hankkia toinen lapsi, jos on jo käytännössä yksinhuoltaja? Pitäisi pystyä näkemään elämää sen verran eteenpäin ja osata arvioida omat voimavarat. Turha se nyt on valittaa, kun päätökset on tehty. Tuo on tosiaan asia, mitä en muissa ihmisissä ymmärrä. Itse tehdään omat valinnat elämässä ja sitten valitetaan, kun ei jaksa.
[/quote]
Tällä palstalla on oikeasti tosi ILKEITÄ ihmisiä! Hyi sinua!! Mistä sinä mitään tiedät? Ehkä ap on jaksanut tosi hyvin ennen toista lasta? Joskus ihmisen jaksaminenkin muuttuu yhtäkkiä, voi kokea muitakin vastoinkäymisiä elämässä, jotka vievät sitä voimaa.
Voi jopa olla että ap:n mies on yhtäkkiä muuttanut työkuvioitaan? Ap ei ehkä tiennyt että toinen lapsi olikin luultua 'itkuisempi'.
Taitaa sullekin joskus tulla yllätyksenä että elämässä ei oikeasti aina tiedä mitä tapahtuu eikä kaikkea voi suunnitella :/.
Ei kellekään voi tulla yllätyksenä se, että pienen lapsen kanssa ollaan kotona, ei pääse lähtemään jonnekin silloin just kun haluaisi, lapsi saattaa itkeä ja roikkua kiinni lahkeessa....Sellaista se on pienen lapsen kanssa. Sen ymmärtää jokainen lapsetonkin. Näin ollen sitä on turha jälkeenpäin valittaa, kuinka kauheaa on olla vaan kotona ja lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 13:55"]
Tulihan se sieltä. Auttaa varmaan ap:ta ihan vitusti.
[/quote]
Pakko myöntää, etten kyllä ajatellut ap:n auttamista vaan vastasin vain otsikon kysymykseen. Ei tosiaan välttämättä kovin hyödyllinen vastaus. Toisaalta sekin on hyvä huomata, että jos asiat tuntuvat masentavilta, se voi olla ennemminkin asioiden kuin masennuksen syy. -12
Minä saan iloa elämääni kirjoista. Luen mieluiten koukuttavia dekkareita ja trillereitä - sellaisia joita ei malta laskea kädestään, ja jotka ovat kaukana omasta elämästä. Niiden parissa pystyy irrottautumaan täydellisesti koti- ja työelämästä. Lukuajan nipistän sillä, että jätän tv:n avaamatta illalla, silloin kun on lukufiilis päällä. Lisäksi käyn kävelylenkillä useamman kerran viikossa, ja kuuntelen samalla äänikirjoja.
Osaatko sanoa, mikset nauti kotonaolosta yhtään? Saisiko kotia jotenkin viihtyisämmäksi paikaksi?
Lastenkin kanssa voi iloita elämästä. Itse tykkään käydä uimassa (eli käytännössä viedä lapset uimaan, ja kellua siellä mukana), elokuvissa ja erilaisissa tapahtumissa. Tai lapsille lukeminenkin on hauskaa, kun löytyy sekä äidille että lapsille sopivia kirjoja. Ja niitä onneksi nykyään löytyy!
Ystävien kanssa yritän järjestää välillä tapaamisia. Saattaa mennä pari kuukauttakin ettei nähdä, mutta yhteinen ilta silloin tällöin piristää kummasti.