Mikä neuvoksi?
En oikein tiedä, kenelle enää puhua näistä asioista, joten yritän tänne.
Tämä alkuvuosi on ollut aivan katastrofaalinen, monellakin tapaa. Oikeastaan kaikki alkanut jo viime syksystä. Minulla on 2 ihanaa lasta, joiden kanssa olen tällä hetkellä yksin.
Seurustelin 1,5 vuotta miehen kanssa, mutta erosimme tammikuussa, minun tahdostani. Olin jotenkin niin väsynyt siihen, että hänellä oli haluja mennä bilereissuillaan, mukamas enemmän kuin olla minun kanssa. Tapailimme kuitenkin edelleen ja olimme lähes päivittäin yhteydessä. Mummoni kuoli sitten viikko eron jälkeen ja tukeuduin yhä enemmän exääni, hän silloin halusi, että saisi minut takaisin. Olin aivan sekaisin kaikesta ja elin kuin sumussa, mutta edelleen rakastin häntä.
Tapailu jatkui edelleen... Kunnes hän ilmoitti, että on ihastunut toiseen naiseen ja että aikoo katsoa mitä siitä tulee. Yritin vielä n. viikko tuonkin jälkeen anella häntä takaisin, koska rakastan aivan hirveästi. No hän päivää ennen mummoni hautajaisia ilmoitti, ettei hän halua minua, koska minun kanssani on niin vaikeaa.. Yhdessä olimme selvinneet monista asioista. Jatkoimme syksyllä, vaikka hänellä oli burn out, josta selviytymisessä yritin häntä kaikin jäljellä olevin voimini tukea, vaikka itselläni oli unettomuutta ja lievää masennusta. Selvisimme abortista, kun ehkäisy petti, emmekä 2kk:n seurustelun jälkeen olleet valmiita vanhemmuuteen. Olimme selvinneet niin monista asioista, mutta hän ei enää halunnut selvitä kanssani.
Asiasta vaikeinta tekee se, että yhä edelleenkin kaipaan häntä, vaikka tiedän että hän on toisen kanssa. Vielä olisin valmis ottamaan hänet luokseni, mikäli hän niin tahtoisi.. Elättelen typerää kuvitelmaa päässäni, että tämä uusi on "laastari" ja exäni tajuaa, että tahtookin minut... :/
Yritän kaikin voimin asettaa lapseni ja oman elämäni etusijalle, mutta tällä hetkellä jokaikinen arkinen asia vaatii äärimmäistä ponnistelua ja kaikki tuntuu suorittamiselta. En ole nähnyt exääni aikoihin, mutta tänään hänen autonsa näkeminen sai aikaan paniikinomaisen reaktion; kädet tärisi, sydän hakkasi, meinasin paeta paikalta... kotiin piiloon...
Mikä avuksi? Helpottaako nämä tuntemukset pian?
Kommentit (2)
eikö kukaan? :( lisäyksenä, minä 24v j ex 32v. ap
eikö kukaan? :( lisäyksenä, minä 24v j ex 32v. ap