Milloin suhteenne alkuhuuma hiipui? (jos on hiipunut)
Otsikossa se tulikin jo. Erosin miehestäni 4 vuoden seurustelun jälkeen koska olin naiivi ja ajattelin sen alkuhuuman kestävän ikuisesti.
Vaihdoin miestä aika nopeasti ja nyt on taas 3 vuoden jälkeen alkuhuuma kauan sitten mennyttä ja tajusin kuinka idiootti olen ollut.
Nyt keskityn vain itseeni ja lapsiini.
Kommentit (9)
Suhdetta takana viisi vuotta ja ehkä vuosi sitten tajusin, etten enää ihaile miestäni sokeasti... =D Oisko se sitten se. En ole ollut mitenkään alisteisessa asemassa siis, mutta jotenkin vähän kaikkea hänen tekemäänsä tuli katsottua siihen saakka pinkkien lasien läpi. Sittemmin tajusin hänen olevan "vain ihminen", toisinaan jopa harvinaisen ärsyttävä sellainen... Mutta kyllä hänen katseensa saa mulla edelleen sukat pyörimään ja hymyn huulille, ja mieluiten maailmassa vietän aikaani juuri hänen kanssaan.
Ei ole koskaan ollutkaan mitään huumaa, tasaisen mukavaa vain. En ole huumaantuvaa tyyppiä, ja tunne-elämäni on muutenkin aika tasaista.
Ei ole kadonnut. Se huuma on edelleen olemassa. Ja se tunne on ihana. Yhdessä olemme olleet 18v.
Mulla se kestää n. 2 vuotta, sit pitää löytyä jo jotain yhteistä jos meinaa pitempään jaksaa.
Tarkennan hieman, siis erosin miehestäni koska olin typerä ja en vain kestänyt sitä " tavallista arkea" vaan kaipasin sitä alkuhuumaa ja hulluttelua.
Kuvittelin, että vaihtamalla paranee!
Noh, parani hetkeksi kunnes se arki taas koitti.
Ei se koskaan kadonnut, muutti vain muotooan.
Ehka siina kolmen-neljan vuoden kuluttua se muuttui pikkuhiljaa. Ei tarvii enaa aamupalalle kavella kasi kadessa eika perhosia lepattele 24/7 mutta toisaalta tama alkuhuuman jalkeinen aika on aivan ihanaa, voidaan elaa paljon rennommin, on jo oppinut toisen hyvat ja huonot tavat, on muodostuneet omat rutiinit meille parina ja niitakin on hauska aina joskus rikkoa :D
Oon seurustellut mieheni kanssa nyt 3 vuotta, ei ainakaan vielä ole mikään hiipunut :)
Ei kadonnut koskaan. Kun on löytänyt sielunkumppaninsa niin kymmenet vuodetkin menee hetkessä vain:)
Aina välillä tasaisin väliajoin se on kadonnut tässä 14 vuoden aikana. Mutta edelleen se on helposti saatavissa takaisin ja ollaan kyllä molemmat toisinaan kun vastarakastuneita.
Kyllä se arki vie aika usein voiton neljän lapsen kanssa, onneks osataan niistä pienistäkin ihanista hetkistä ottaa ilo irti :)