Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Luulin ennen lapsia, että mulle olisi kunnia-asia hoitaa lapset itse.

Vierailija
19.03.2014 |

No, nyt olen hoitanut kolme lasta kouluiän kynnykselle saakka. Ihan itse, ilman melkein mitään apua. Ja nyt huomaan, että raskaat vuodet jättivät minuun katkeruutta ja tuskan, yksin kaikki hoidettiin, miksi se ei palkinnutkaan, jätti vain raskaan muiston.

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Outoa...

Vierailija
2/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Outoa. Mä ainakin olen nauttinut lasteni seurasta vaikka ajoittain on ollut raskastakin.

Vierailija
4/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:24"]

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

[/quote]

Kotihoito ei aina ole paras vaihtoehto, mutta yleensä kyllä on. Ne vanhemmat, jotka ovat itse ongelmaisia, eivät ole hyviä kasvattamaan kotona lasta, mutta normaalivanhemmat/vanhempi on kyllä todellakin parempi vaihtoehto kuin joku hoitaja.

 

Mutta niin se menee, toiset tekee lapsia itseään varten ja toiset muiden kontolle.

Vierailija
5/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:24"]

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

[/quote]

 

Mikä on ihan sekopäinen ajattelutapa. Sitä nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelua: et ole arvokas, jos et tuota yhteiskunnalle konkreettisesti materiaa.

 

Ja huom, en ole kotiäiti itse, mutta arvostan kotiäitiyttä "työnä" siinä, kuin mitä muuta tahansa työtä.

 

Oma äitini oli kotiäiti. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska isäni oli yrittäjä. Tosin äitini sitten oli välillä auttamassa yrityksen asioissa, kuten me kaikki perheenjäsenet.

Vierailija
6/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Outoa? Mitä ihmettä...Luulo muuttuu tiedoksi ja pari mamma nauttii sydämenstä kyllyydestä ja jos joku ei nautikaan se on outoa? Ihan normaaliahan se on, että kokemus muuttaa haavet toisenlaisiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:24"]

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

[/quote]

 

Mikä on ihan sekopäinen ajattelutapa. Sitä nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelua: et ole arvokas, jos et tuota yhteiskunnalle konkreettisesti materiaa.

 

Ja huom, en ole kotiäiti itse, mutta arvostan kotiäitiyttä "työnä" siinä, kuin mitä muuta tahansa työtä.

 

Oma äitini oli kotiäiti. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska isäni oli yrittäjä. Tosin äitini sitten oli välillä auttamassa yrityksen asioissa, kuten me kaikki perheenjäsenet.

[/quote]

On poikkeuksillista hoitaa lapsia kotioloissa, kun puhutaa suurimmasta osasta maailman väestöstä. Suomessa on milloin minkin propagandan promoamana markkinoitu lastenhoitamista kotona. Vaikka lapset pitäisi kasvattaa osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään kotiäidin egonjatkoksi, joiden avulla he voivat sitten päteä, kuinkä he ja vain he tietävät mikä on parasta heidän lapsille.

Vierailija
8/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoin lapsi 2v , olen kotona, välillä todella raskasta kun tyttö jättää päikkärit väliin ja hulinaa riittää koko päiväksi. Hoitoon en lasta halua kuitenkaan laittaa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:24"]

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

[/quote]

 

Mikä on ihan sekopäinen ajattelutapa. Sitä nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelua: et ole arvokas, jos et tuota yhteiskunnalle konkreettisesti materiaa.

 

Ja huom, en ole kotiäiti itse, mutta arvostan kotiäitiyttä "työnä" siinä, kuin mitä muuta tahansa työtä.

 

Oma äitini oli kotiäiti. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska isäni oli yrittäjä. Tosin äitini sitten oli välillä auttamassa yrityksen asioissa, kuten me kaikki perheenjäsenet.

[/quote]

On poikkeuksillista hoitaa lapsia kotioloissa, kun puhutaa suurimmasta osasta maailman väestöstä. Suomessa on milloin minkin propagandan promoamana markkinoitu lastenhoitamista kotona. Vaikka lapset pitäisi kasvattaa osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään kotiäidin egonjatkoksi, joiden avulla he voivat sitten päteä, kuinkä he ja vain he tietävät mikä on parasta heidän lapsille.

[/quote]

 

Just. Ja suurin osa kotiäidestähän sitten istuu vaan kotona tai on oman ok-talon pihalla sen lapsensa kanssa.

 

Kun olin pieni, kerrostalon piha oli täynnä eri-ikäisiä lapsia. Siinä pääsi mukaan isojenkin lasten leikkeihin - toisin kuin jossain tarhassa, jossa lapset on karsinoitu omanikäisten ryhmään.

 

Äiti vei minut kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhoon, jossa oli ihanaa, koska siellä oli erilaisia soittimia ja niillä sai soittaa.

 

Minut sosiaalistettiin myös sukuun, varsinkin kesäisin yhteisellä sukumökillä. Suhteet serkkuihini ovat edelleen lämpimän sisarukselliset.

 

Perheyrityksemme myötä minut jo lapsena sosiaalistettiin yrityksen työntekijöihin ja liikekumppaneihin. 4-vuotiaana olin jo isän tai äidin mukana yrityksen juttuja hoitamassa: siivoamassa, kokouksissa liikekumppaneiden kanssa, tehdasvierailuilla, messuilla. Aika eri nyt aikuisena sitten itse hoitaa näitä asioita, kun pankinjohtajat muistaa, että täällä sinä istuit 5-vuotiaana ja joit kaakaota ja toisten yritysten pyörittäjät muistelee, että askartelit niillä klemmareille tosi hienon jutun, kun sulla oli tylsää. :)

Vierailija
10/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nää on liikuttavia nää yhden ison taaperon kanssa laiskottelijat! Että joo, raskasta... Heh.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:24"]

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

[/quote]

 

Mikä on ihan sekopäinen ajattelutapa. Sitä nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelua: et ole arvokas, jos et tuota yhteiskunnalle konkreettisesti materiaa.

 

Ja huom, en ole kotiäiti itse, mutta arvostan kotiäitiyttä "työnä" siinä, kuin mitä muuta tahansa työtä.

 

Oma äitini oli kotiäiti. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska isäni oli yrittäjä. Tosin äitini sitten oli välillä auttamassa yrityksen asioissa, kuten me kaikki perheenjäsenet.

[/quote]

On poikkeuksillista hoitaa lapsia kotioloissa, kun puhutaa suurimmasta osasta maailman väestöstä. Suomessa on milloin minkin propagandan promoamana markkinoitu lastenhoitamista kotona. Vaikka lapset pitäisi kasvattaa osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään kotiäidin egonjatkoksi, joiden avulla he voivat sitten päteä, kuinkä he ja vain he tietävät mikä on parasta heidän lapsille.

[/quote]

 

Just. Ja suurin osa kotiäidestähän sitten istuu vaan kotona tai on oman ok-talon pihalla sen lapsensa kanssa.

 

Kun olin pieni, kerrostalon piha oli täynnä eri-ikäisiä lapsia. Siinä pääsi mukaan isojenkin lasten leikkeihin - toisin kuin jossain tarhassa, jossa lapset on karsinoitu omanikäisten ryhmään.

 

Äiti vei minut kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhoon, jossa oli ihanaa, koska siellä oli erilaisia soittimia ja niillä sai soittaa.

 

Minut sosiaalistettiin myös sukuun, varsinkin kesäisin yhteisellä sukumökillä. Suhteet serkkuihini ovat edelleen lämpimän sisarukselliset.

 

Perheyrityksemme myötä minut jo lapsena sosiaalistettiin yrityksen työntekijöihin ja liikekumppaneihin. 4-vuotiaana olin jo isän tai äidin mukana yrityksen juttuja hoitamassa: siivoamassa, kokouksissa liikekumppaneiden kanssa, tehdasvierailuilla, messuilla. Aika eri nyt aikuisena sitten itse hoitaa näitä asioita, kun pankinjohtajat muistaa, että täällä sinä istuit 5-vuotiaana ja joit kaakaota ja toisten yritysten pyörittäjät muistelee, että askartelit niillä klemmareille tosi hienon jutun, kun sulla oli tylsää. :)

[/quote]

Nimenoman kun sinä olit pieni. Kun me oltiin pieniä pihalla leikki lapsi, jos toinenkin. Mukana oli myös aikuisia. Oli kerhoja yms. Ja vierailtiin sukulaisilla jne.

Mutta katso pihoille, leikki/urheilukentille yms...Ja voiko enää vaan pakata vain lapset autoon ja lähteä sukuloimaan. Ja meidän kaupungissa lopettiin viimeinen pihapiiri, jossa saatoi tavata muita lapsia ja aikuisia.

Vierailija
12/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:24"]

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

[/quote]

 

Mikä on ihan sekopäinen ajattelutapa. Sitä nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelua: et ole arvokas, jos et tuota yhteiskunnalle konkreettisesti materiaa.

 

Ja huom, en ole kotiäiti itse, mutta arvostan kotiäitiyttä "työnä" siinä, kuin mitä muuta tahansa työtä.

 

Oma äitini oli kotiäiti. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska isäni oli yrittäjä. Tosin äitini sitten oli välillä auttamassa yrityksen asioissa, kuten me kaikki perheenjäsenet.

[/quote]

On poikkeuksillista hoitaa lapsia kotioloissa, kun puhutaa suurimmasta osasta maailman väestöstä. Suomessa on milloin minkin propagandan promoamana markkinoitu lastenhoitamista kotona. Vaikka lapset pitäisi kasvattaa osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään kotiäidin egonjatkoksi, joiden avulla he voivat sitten päteä, kuinkä he ja vain he tietävät mikä on parasta heidän lapsille.

[/quote]

 

Just. Ja suurin osa kotiäidestähän sitten istuu vaan kotona tai on oman ok-talon pihalla sen lapsensa kanssa.

 

Kun olin pieni, kerrostalon piha oli täynnä eri-ikäisiä lapsia. Siinä pääsi mukaan isojenkin lasten leikkeihin - toisin kuin jossain tarhassa, jossa lapset on karsinoitu omanikäisten ryhmään.

 

Äiti vei minut kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhoon, jossa oli ihanaa, koska siellä oli erilaisia soittimia ja niillä sai soittaa.

 

Minut sosiaalistettiin myös sukuun, varsinkin kesäisin yhteisellä sukumökillä. Suhteet serkkuihini ovat edelleen lämpimän sisarukselliset.

 

Perheyrityksemme myötä minut jo lapsena sosiaalistettiin yrityksen työntekijöihin ja liikekumppaneihin. 4-vuotiaana olin jo isän tai äidin mukana yrityksen juttuja hoitamassa: siivoamassa, kokouksissa liikekumppaneiden kanssa, tehdasvierailuilla, messuilla. Aika eri nyt aikuisena sitten itse hoitaa näitä asioita, kun pankinjohtajat muistaa, että täällä sinä istuit 5-vuotiaana ja joit kaakaota ja toisten yritysten pyörittäjät muistelee, että askartelit niillä klemmareille tosi hienon jutun, kun sulla oli tylsää. :)

[/quote]

Kovasti on ajat muuttuneet näistä ajoista. Enää ei tuoda lapsia työpaikoille, eikä pihoilla näy lapsia, seurakunnankerho kerran ammottaa tyhjyyttään. Missä kaikki kotiäidit. Aika yksinäistä tämä on.  Ja sukulaisten mökille koko suku...ei onnistu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin minäkin.

 

Nyt on takana kotiäitiyttä neljä vuotta ja kaipuu takaisin työelämään on kova. Olen nauttinut näistä vuosista, mutta nyt on jokin raja tullut vastaan. Yksinäistä tämä on, yhteiskunta eikä suku/tuttavat arvosta, enkä ole enää laisinkaan vaikuttunut siitä, että lapsilla olisi nyt asiat sen paremmin kuin olisivat heidän hoidossa ollessaan. Meillä kumpikaan lapsista kun eivät edes oikein viihdy kotona, ovat aktiivisia ja kaipaavat sosiaalisia kontakteja. On todella työn ja tuskan takana järjestää heille näitä kotoota käsin.

 

Aikansa kutakin.

Vierailija
14/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten ihmeessä huomaat tämän asian vasta nyt?

Odotitko oikeasti toisen lapsen jälkeen, että kyllä kolmas varmaan on se, jonka hoitaminen palkitsee ja hyvittää kaikki kärsimykset?

Outoa. Todella outoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:40"]

Mutta niin se menee, toiset tekee lapsia itseään varten ja toiset muiden kontolle.

[/quote]

Kumpaan ryhmään ap sinusta kuuluu?

Vierailija
16/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmm... Mä olen kanssa kohta hoitanut lapset kotona kouluikään saakka. Musta tämä aika on ollut todella ihanaa ja antoisaa. Koen kyllä meidän siinä mielessä onnekkaaksi että lähellämme on ollut paljon kotiäitejä ja lapsilla siten seuraa ja kavereita. Ollaan harrasteltu ja käyty seurakunna kerhossa, luettu satuja ja kasvatettu kasvimaalla kukkia.  Kohta on viimeinenkin lapsi koulussa ja minä aion lähteä tekemään töitä -kuitenkin niin että olen lähettämässä ja vastaanottamassa lapset koulusta.

 

Olen kuitenkin tosi kiitollinen tästä ajasta. Tämä on antanut paljon koko perheellemme ja hitsannut meitä yhteen. Mieheni on kannustanut minua koko ajan ja minä taas puolestani häntä hänen työssään.

Vierailija
17/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:03"]

Outoa? Mitä ihmettä...Luulo muuttuu tiedoksi ja pari mamma nauttii sydämenstä kyllyydestä ja jos joku ei nautikaan se on outoa? Ihan normaaliahan se on, että kokemus muuttaa haavet toisenlaisiksi.

[/quote]

 

 

On se outoa, jos huomaa tuon kaiken vasta sitten, kun on ne kolme lasta hoitanut kotona kouluikään asti. Jos on huomannut aiemmin, on outoa, ettei muuttanut mitään vaan itsepintaisesti jatkaa samaa rataa. Kyllä se nyt vähän outoa on.

Vierailija
18/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:24"]

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

[/quote]

 

Mikä on ihan sekopäinen ajattelutapa. Sitä nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelua: et ole arvokas, jos et tuota yhteiskunnalle konkreettisesti materiaa.

 

Ja huom, en ole kotiäiti itse, mutta arvostan kotiäitiyttä "työnä" siinä, kuin mitä muuta tahansa työtä.

 

Oma äitini oli kotiäiti. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska isäni oli yrittäjä. Tosin äitini sitten oli välillä auttamassa yrityksen asioissa, kuten me kaikki perheenjäsenet.

[/quote]

On poikkeuksillista hoitaa lapsia kotioloissa, kun puhutaa suurimmasta osasta maailman väestöstä. Suomessa on milloin minkin propagandan promoamana markkinoitu lastenhoitamista kotona. Vaikka lapset pitäisi kasvattaa osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään kotiäidin egonjatkoksi, joiden avulla he voivat sitten päteä, kuinkä he ja vain he tietävät mikä on parasta heidän lapsille.

[/quote]

 

Just. Ja suurin osa kotiäidestähän sitten istuu vaan kotona tai on oman ok-talon pihalla sen lapsensa kanssa.

 

Kun olin pieni, kerrostalon piha oli täynnä eri-ikäisiä lapsia. Siinä pääsi mukaan isojenkin lasten leikkeihin - toisin kuin jossain tarhassa, jossa lapset on karsinoitu omanikäisten ryhmään.

 

Äiti vei minut kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhoon, jossa oli ihanaa, koska siellä oli erilaisia soittimia ja niillä sai soittaa.

 

Minut sosiaalistettiin myös sukuun, varsinkin kesäisin yhteisellä sukumökillä. Suhteet serkkuihini ovat edelleen lämpimän sisarukselliset.

 

Perheyrityksemme myötä minut jo lapsena sosiaalistettiin yrityksen työntekijöihin ja liikekumppaneihin. 4-vuotiaana olin jo isän tai äidin mukana yrityksen juttuja hoitamassa: siivoamassa, kokouksissa liikekumppaneiden kanssa, tehdasvierailuilla, messuilla. Aika eri nyt aikuisena sitten itse hoitaa näitä asioita, kun pankinjohtajat muistaa, että täällä sinä istuit 5-vuotiaana ja joit kaakaota ja toisten yritysten pyörittäjät muistelee, että askartelit niillä klemmareille tosi hienon jutun, kun sulla oli tylsää. :)

[/quote]

Nimenoman kun sinä olit pieni. Kun me oltiin pieniä pihalla leikki lapsi, jos toinenkin. Mukana oli myös aikuisia. Oli kerhoja yms. Ja vierailtiin sukulaisilla jne.

Mutta katso pihoille, leikki/urheilukentille yms...Ja voiko enää vaan pakata vain lapset autoon ja lähteä sukuloimaan. Ja meidän kaupungissa lopettiin viimeinen pihapiiri, jossa saatoi tavata muita lapsia ja aikuisia.

[/quote]

 

Sosiaalisuus on muuttanut muotoaan, mutta ei se ole kuollut. Jos saisin lapsen ja olisin hänen kanssaan kotona, etsisin ne sosiaaliset verkot lapselle ja mulle muualta kuin kotipihalta. Loisin esim. johonkin sopivaan somealustaan porukan, johon kuuluttaisin jäseniksi lähipiirin äitejä/isiä/perheitä lapsineen ja järjestäisin leikkipuistotreffejä, piknikejä, huvipuistoretkiä.

 

En ymmärrä, miksei voisi sukuloida. Sukuloimmehan me nytkin: miehen siskon luona, minun siskoni luona, serkkujeni, tätieni, setieni, minun ja miehen vanhempien luona. Laajennettuun perheeseen voisi laskea ystävämme.

 

Minusta nyt on paljon enempi lapsille, leikki-ikäisille ja jopa vauvoille, erilaisia kerhoja ja muskaria ja jumppaa ja MLL:n kerhoja ja äiti/isä-lapsi-piirejä. Ei sellaisia äiti-lapsi-juttuja ollut, kun itse olin pieni.

 

Kyllä ainakin meidän rivarissa näyttää nuo pihan vähät lapset tehokkaasti edelleen leikkivän keskenään, vaikka vanhin on 10-v. ja nuorin porukoissa pyörivä 3-v.

Vierailija
19/19 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:24"]

Enemmän yleisesti arvostetaan niitä pienten lasten vanhempia jotka käyvät myös töissä. Lasten hoitaminen kotona kouluikään asti on useimpien mielestä laiskuutta, eikä ole aina/yleensä edes lapselle paras vaihtoehto.

[/quote]

 

Mikä on ihan sekopäinen ajattelutapa. Sitä nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelua: et ole arvokas, jos et tuota yhteiskunnalle konkreettisesti materiaa.

 

Ja huom, en ole kotiäiti itse, mutta arvostan kotiäitiyttä "työnä" siinä, kuin mitä muuta tahansa työtä.

 

Oma äitini oli kotiäiti. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska isäni oli yrittäjä. Tosin äitini sitten oli välillä auttamassa yrityksen asioissa, kuten me kaikki perheenjäsenet.

[/quote]

On poikkeuksillista hoitaa lapsia kotioloissa, kun puhutaa suurimmasta osasta maailman väestöstä. Suomessa on milloin minkin propagandan promoamana markkinoitu lastenhoitamista kotona. Vaikka lapset pitäisi kasvattaa osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään kotiäidin egonjatkoksi, joiden avulla he voivat sitten päteä, kuinkä he ja vain he tietävät mikä on parasta heidän lapsille.

[/quote]

 

Just. Ja suurin osa kotiäidestähän sitten istuu vaan kotona tai on oman ok-talon pihalla sen lapsensa kanssa.

 

Kun olin pieni, kerrostalon piha oli täynnä eri-ikäisiä lapsia. Siinä pääsi mukaan isojenkin lasten leikkeihin - toisin kuin jossain tarhassa, jossa lapset on karsinoitu omanikäisten ryhmään.

 

Äiti vei minut kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhoon, jossa oli ihanaa, koska siellä oli erilaisia soittimia ja niillä sai soittaa.

 

Minut sosiaalistettiin myös sukuun, varsinkin kesäisin yhteisellä sukumökillä. Suhteet serkkuihini ovat edelleen lämpimän sisarukselliset.

 

Perheyrityksemme myötä minut jo lapsena sosiaalistettiin yrityksen työntekijöihin ja liikekumppaneihin. 4-vuotiaana olin jo isän tai äidin mukana yrityksen juttuja hoitamassa: siivoamassa, kokouksissa liikekumppaneiden kanssa, tehdasvierailuilla, messuilla. Aika eri nyt aikuisena sitten itse hoitaa näitä asioita, kun pankinjohtajat muistaa, että täällä sinä istuit 5-vuotiaana ja joit kaakaota ja toisten yritysten pyörittäjät muistelee, että askartelit niillä klemmareille tosi hienon jutun, kun sulla oli tylsää. :)

[/quote]

Kovasti on ajat muuttuneet näistä ajoista. Enää ei tuoda lapsia työpaikoille, eikä pihoilla näy lapsia, seurakunnankerho kerran ammottaa tyhjyyttään. Missä kaikki kotiäidit. Aika yksinäistä tämä on.  Ja sukulaisten mökille koko suku...ei onnistu!

[/quote]

 

Kyllä mä aion lapseni viedä samalla tavalla mukaan työpaikalle kuin minut on viety. Mikä estää?

 

Meillä seurakunta kuuluttaa uusia vetäjiä seurakunnan äiti-lapsi-kerhoon, joten täällä ainakin on kysyntää. Samoin ystäviltä olen kuullut, että vauvamuskariin ja -uintiin on ihan jonoa. Ystäväni on seurakunnan kerhonohjaajaa, ohjaa kerhoja, jotka on ihan samanlaisia, kuin joissa minä pienenä kävin - kotiäitien lapsille 2x/vko, saa niihin PPHtkin sopivan ikäisiä tuoda. Ja täynnä ovat.

 

Meillä on edelleen se suvun yhteinen mökki. Käyttö ei ehkä ole niin tiivistä kuin silloin, kun itse olin lapsi, mutta kyllä sinne 2-3x kesässä suku kokoontuu, ketkä kynnelle kykenee. Lisäksi tapaamme sukulaisten kanssa muutenkin pitkin vuotta.

 

Mutta jos on itse epäsosiaalinen, aika mahdoton kai sitä lastakaan sosiaalistaa. Sellaiset ihmiset antaa sitten yhteiskunnan tarhan hoitaa sosiaalistamisen.

 

Olin muuten kaksi vuotta 1/2-päivätarhalapsenakin 6-7-vuotiaana. Inhosin sitä natsimeininkiä siellä. "Nyt kaikki laulaa, nyt kaikki askartelee saman pupun paperimassasta, nyt kaikki menee pihalle, nyt kaikkien päät kääntyy tänne ja nyt ne kääntyy tonne." Luovuudentappolaitos oli se tarha.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi seitsemän