Miten parantaa suhdetta?
Ollaan oltu 6 vuotta yhdessä, 2 lasta. Meillä on ihan perus tasaista arkea. Perheenä menee kaikki hyvin, mutta ongelma on minun ja mieheni välinen suhde. Alussa oltiin todella rakastuneita ja koko ajan kahdestaan, seksiä oli monta kertaa viikossa ja läheisyyttä ja hellyyttä päivittäin. Mieheni oli myös romanttinen ja teki yllätyksiä.
Kun esikoinen syntyi niin asiata oli vielä hyvin, tietenkin alkuhuuma hävinnyt, mutta oltiin paljon yhdessä, oli seksiä ja läheisyyttä ja meillä oli kivaa ja hauskaa toistemme seurassa.
Kun toinen lapsemme syntyi asiat muuttui. Nyt kuopus on 3 vuotta. Seksiä meillä on hyvällä tuurilla kahden kuukauden välein, sekin on aina nopeaa suorittamista, ei esileikkejä eikä toiseen panostamista. Läheisyys on sitä että nukutaan vierekkäin ja annetaan pusu kun lähdetään töihin. Miestä ei kiinnosta suudella, ei kuulemma koskaan jaksa tai sanoo että myöhemmin. Ei enää tehdä yhdessä mitään, paitsi katsotaan iltaisin telkkaria ja joskus ehä käydään jossain mutta silloinkin tuntuu että še on jotenkin väkinäistä. Mieheni on sosiaalinen ja hauska, vitsailee paljon ja hauskuuttaa muita, sellainen hän oli silloin alussa, mutta nykyään minä näen sen puolen hänestä vain muiden seurassa. Minun seurassa hän tiuskii ja on kiukkuinen. Sanoo että johtuu väsymyksestä mutta muille jaksaa olla iloinen ja hauska. Olen yrittänyt tehdä jotain asioiden eteen, mutta se on vaikeaa kun toinen ei tule yhtään vastaan. Ja jos yritän puhua näistä asioista miehelleni hän vain suuttuu ja tuskastuu ja sanoo että se johtuu vain väsymyksestä. Ja keskustelu jää siihen. Sanokaa mielipiteenne ja mitä voin tehdä. Ja jos joku osaisi sanoa syyn mieheni käyttäytymiselle. Olen kysynyt että rakastaako minua vielä ja sanoo että joo mutta tuntuu että on tympääntynyt ja kyllästynyt minun seuraan. Minä haluan ja kaipaan suudella pitkään ja viettää koko illan kahdestaan ja syödä vaikka hyvää ruokaa. On yksinäinen olo ja tuntuu ettei itsekään jaksa kohta enää panostaa tähän.
Kommentit (27)
Sun viesti kuulostaa todella kannustavalta kiitos! :) olen mä yrittänyt mutta ehkä se on välillä jäänyt puolitiehen. Mies tekee välillä paljon töitä ja itse yrittää hoitaa kodin ja lapset ja sitten pitäisi olla ihana ja mukava toiselle, vaikkei saa samaa takaisin. Tuntuu myös että mieheni arvostelee minua ja tekemisiäni, ei kuulemma tarkoita niitä pahalla, mutta kun koskaan ei tule mitään positiivista sanottavaa, eikä kehu että olen nätti tai kaunis kun olen laittautunut. Olemme alle kolmekymppisiä, olen hoikka ja nätti, hyvässä kunnossa edelleen lasten jälkeen. Pidän itsestäni huolta ja haluan näyttää joka päivä nätiltä, teen sen itseni takia vaikka olisi mukava kun mieheni huomaisia ja sanoisi joskus jotain. Ja toisaalta onhan se mukava edes kaupassa saada niitä katseita sitten muilta kun ei omaltaan saa. Välillä mieheni yllättää ja saattaa yhtäkkiä suudella tai jos kulkee takani saattaa tarttua takapuoleeni kiinni, mutta sitö tapahtuu harvoin ja siihen se jääkin. Mutta itselle tulee hyvä olo, ja kun mieheni edes vähän panostaa huomaan miten paljon parempi ja onnellisempi olo tulee, vaikka se olisi vain halaus kesken päivän. Mutta ehkä yritän nyt enemmän ja lopetan tiuskimisen, tivaamisen ja kyselyn miksi näin, ehkä mieheni sitten antaa jossain vaiheessa vastakaikua.
Ap
Mies on kyllästynyt suhun - meillä sama tilanne, paitsi että mies on sanonut sen suoraan.
Lapset helvettiin vähksi aikaa ja kahdenkeskeistä aikaa tilalle. Kuulostaa raa'alta, mutta toimii.
Lahjoja ei kannata ostaa mutta kehu miestä kerran päivässä edes jostain asiasta. Usko tai älä, kehu pakkaa tulemaan bumerangina takaisin eli mies kehaisee sinua. Jokaisessa miehessä ja naisessa on jotain hyvääkin alkuhuuman jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:43"]Lapset helvettiin vähksi aikaa ja kahdenkeskeistä aikaa tilalle. Kuulostaa raa'alta, mutta toimii.
[/quote]
Ei se toimi, jos suhde on todella huonossa jamassa. Meillä ainakin yritys viettää lapsetonta aikaa on muuttunut kauheaksi riitelyksi ja vahvistanut käsitystä, että lasten takia tässä ollaan.
4
No olen kysynyt sitäkin että onko kyllästynyt minuun, mutta ei kuulemma, aina sama vastaus että on vaan väsynyt. Joo täytyy yrittää nyt jonkin aikaa itse panostaa ja katsomaan jos sitä vastakaikua tulis. Mutta miten kauan kannattaa yrittää, missä vaiheessa luovutan jos ei saa mitään takaisin?
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:10"]No olen kysynyt sitäkin että onko kyllästynyt minuun, mutta ei kuulemma, aina sama vastaus että on vaan väsynyt. Joo täytyy yrittää nyt jonkin aikaa itse panostaa ja katsomaan jos sitä vastakaikua tulis. Mutta miten kauan kannattaa yrittää, missä vaiheessa luovutan jos ei saa mitään takaisin?
[/quote]
Ei siihen voi vastata kuin sinä itse. Mä olen päättänyt kestää lasten takia, mies tekee mitä tekee, en voi siihen vaikuttaa.
4
Meillä samankaltaista ongelmaa. Mulla ei vaan oikein ymmärrys riitä siihen, miksi MUN pitäis jaksaa olla h*lvetin kiva ja kannustava, kun mies raivoaa kaikesta, vihaa työtään jne ja purkaa sen muhun?
Kertokaa, miten ihmeessä tuossa voi muka kunnioittaa itseään vielä sen jälkeen, jos nöyristelee ja mielistelee toista??
Jaa, mikähän tuossa suhteessa on ongelma?
- ei seksiä eikä läheisyyttä
- jotenkin kummasti mies on kireä
Meillä oli yhdessä vaiheessa vähän samanlaista. Tai erittäin paljonkin.
Tilanteeseen auttoi meillä yhdessä tekeminen, yhteiset projektit. Ensin se oli yhteiset synttärijuhlat, joihin panostimme ja mieskin innostui. Sitten yhteinen pihanlaittoprojekti. Nyt suunnittelemme talon rakentamista.
Olen huomannut, että selkeä yhteisen päämäärän eteen ponnisteleminen, suunnitteleminen, ideoiminen, jne. lähentää kummasti. Miehet varmaan tarvii tällaista konkreettista yhteistä juttua enemmän, naiselle riittäisi se pelkkä "henkinen yhteys".
Toinen, mikä auttaa, on ns. oman elämän hankkiminen naisella. Jos olet pääasiassa kotona, hanki yksi kodin ulkopuolinen viikottainen harrastus ja sanot miehelle, että se ilta on sun ilta ja miehen silloin hoidettava lapset. Sekin lisää kiinnostusta, kun et ole niin kiinni siinä miehessä, sovit menoja ystäviesi kanssa, jne.
Olen myös havainnut, että omaan ulkonäköön panostaminen auttaa. Mulla oli tässä syksystä asti tilanne, etten jaksanut meikata tai miettiä pukeutumista sen kummemmin. Nyt olen vähän laihtunut, piristynyt, alkanut enemmän meikata ja katsoa niitä vaatteita. Tuntuu, että mies vähän hermostunut tästä ja alkanut tulla enemmän iholle. :)
Esim. tänä aamuna tupsuttelin puuteria kylppärissä. Mies tuli siihen kiehnäämään, että mitäs sulla nyt tänään, kun taas laitat noin hienoksi... Sanoin, että mitäs tässä, työpäivä, kiva vaan olla huoliteltu. Mies tuli ihan kylkeen, että rakastathan säää mua....? :)
Koskakohan olisi tuota viimeksi kysynyt... :D
Miehet on niin outoja otuksia. Niille pitää kai tulla olo, ettei tuo nainen ole ihan itsestäänselvyys sit kuitenkaan ja tässä voi vielä tulla muiden uroiden kanssa kilpailuasetelma, niin sitten alkaa taas läheisyys kiinnostaa.
Siis meinaatko että mies pettää mua? Ei ole ainakaan mitään sellaisia merkkejä että huolehtisi ulkonäöstään enemmän tai kun lähtee niin ei kyllä laita parastaan päälle. Mutta eikai sitä kaikki näe vaivaa vaikka pettäis... Oon sitäkin miettiny ja kysynyt mutta sanoo ettei petä. On kyllä paljon poissa kotoa kavereitaan tapaamassa, mutta lähtee sinnekin rähjäisenä sillin tällöin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:10"]
No olen kysynyt sitäkin että onko kyllästynyt minuun, mutta ei kuulemma, aina sama vastaus että on vaan väsynyt. Joo täytyy yrittää nyt jonkin aikaa itse panostaa ja katsomaan jos sitä vastakaikua tulis. Mutta miten kauan kannattaa yrittää, missä vaiheessa luovutan jos ei saa mitään takaisin?
[/quote]
Passita se lääkärille ja verikokeisiin, jos se on sairas. Eturauhanen, kilpirauhasen vajaatoimintaa, verenpainetta, alkava diabetes, raudanpuutos, keliakia, mitä hyvänsä... Aiheuttaa kroonista väsähtäneisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:28"]
Jaa, mikähän tuossa suhteessa on ongelma?
- ei seksiä eikä läheisyyttä
- jotenkin kummasti mies on kireä
[/quote]
Mies on selvästi masentunut. Jos ei suostu lääkäriin niin sitten pakotat syömään luontaistuotteen Johanneksenkukkaa.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:28"]
Jaa, mikähän tuossa suhteessa on ongelma?
- ei seksiä eikä läheisyyttä
- jotenkin kummasti mies on kireä
[/quote]
Seksin ja läheisyyden puute voi aika vahvasti johtua miehestä itsestään. Kun ei vaan kelpaa, vaikka nainen tekisi millaisia aloitteita ja olisi kuinka kiimainen tai romanttinen tai mitä hyvänsä. Nähty on. 12
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:28"]
Jaa, mikähän tuossa suhteessa on ongelma?
- ei seksiä eikä läheisyyttä
- jotenkin kummasti mies on kireä
[/quote]
Mies on selvästi masentunut. Jos ei suostu lääkäriin niin sitten pakotat syömään luontaistuotteen Johanneksenkukkaa.
Kyllä mä laittaudun ja olen huoliteltu mutta ei se silti mitään sano vaikka huomaisi. Jos on jotkut tiukat farkut jalassa tms saattaa tulla iholle, mutta ei koskaan kehu. Ja jos joku mies katselee mua tai jotain niin mies on tosi mustasukkainen. Eli se ei auta meillä jos tuntisi itsensä uhatuksi, se vaan olisi kiukkuisempi. On se myös silloin epävarma, itsestään tai meidän suhteesta. Kyllä pidän huolta itsestäni ja olen hyvänäköinen, meikkaan edes vähän joka päivä ja hiukseton puhtaat ja joskus ehkä joku kampaus. On se sit edes mukava saada niiltä muilta miehiltä katseita jos ei omalta saa.
Ap
Mites olisi käynti parisuhdeterapetuilla? Tai sitten sellainen viikonlopun parisuhdeleiri?
Se on sanonut että sitä ahdistaa raha-asiat ja välillä masentaa, mutta kun muiden seurassa sillä on aina hauskaa ja kivaa ja kun tulee kotiin niin valittaa ja kiukuttelee ja sit mun pitäis tehdä sen eteen vaikka mitä. Ja jos ei jaksa seksiä niin esim suihinotto kyllä kelpais joka ilta. Eli minussa se vika on, en kelpaa muuhun kun palveluun ja siihen mistä on hänelle itselleen hyötyä.
Ap
Ei mies suostu minnekään leirille tai terapeutille lähtemään. Hänen mielestään meillä on kaikki hyvin, on vaan väsynyt ja mä kuulemma valitan turhista asioista. Joten jos sen mielestä on kaikki ok, niin miten sitä oikein voi mitään korjata kun ei muka ole mikään rikki.
Ap
Se on tietysti vaikeaa jos toinen ei tule yhtään vastaan. Meillä suhdetta takana 5 vuotta (ei lapsia), ja ehkä ½-1 vuotta sitten alkoi jonkunlainen jääkausi, puolin ja toisin. Oltiin herkästi napit vastakkain, kinattiin pienistä asioista suhteettoman suureellisesti, toisen kanssa ei enää ollutkaan niin kivaa. Vaikka toisaalta kuitenkin kaipasi sitä ihanaa aikaa. Mutta kun fakta on se, että vain itseään voi muuttaa. No, minä tein tämän. Päätin alkaa taas ihanaksi! :D Kyllä siinä sai töitä tehdä, että ei toistanut niitä jo opittuja huonoja kaavoja, ei hermostunut vaikka hermostutti, halasin ja kehuin ilman vastapuolen panostusta. Hetki siinä meni, kun alkoi tulla vastakaikua. Varmaan hän oli nähnyt tilanteen samoin kuin minä - miksei se ole kuten ennen, miksi meillä on näin kylmää, sitten molempien tuli tiuskittua yms. En tietty tiedä auttaako tämä sinua, jos tilanne on jo noin että yrität parhaasi, mutta minä en todellakaan aiemmin yrittänyt, plus että meillä ei ole lapsia. Nyt ei tarvitse yrittääkään, kun se yhteys on taas löytynyt, mies kaappaa kainaloonsa sohvalla, suunnitellaan jo kesän reissuja yhdessä jne. On taas kiva olla yhdessä, että kyllä kannatti panostaa! :)