Tyhmin ja noloin teko nuoruudessasi jota kadut nyt vanhempana?
Mulla on esim. Tää yks ilta kun 18-vuotiaana, järjestettiin mun kaverille syntärijuhlat baarissa. Siis vuokratiin se koko illaksi, ja kutsutaan sinne kaikki meijän kaverit, tutut, lukiokaverit.. (ja tulihan sinne myös monta kutsumatonta tyyppiä).
Yleensä en tykkää huomiosta ja olen aika ujo.
Mutta sinä iltana tanssin kokoillan yhen jätkän kanssa seksikkäästi. Siis olin kiinni siinä koko ajan, se oli aika komee ja silloin joku 24 (?). Ilmeisesti sekin näytti pitävän munkaa tanssimisesta, mä olin vähän ihastunutkin siihen. Eikä me oltu edes juotu.
Nään joskus tämän saman tyypin, kun asutaan samalla paikkakunnalla ja meillä on yhteisiä kavereita. Ei voi muuta kuin olla nolona sitten.
Oon siis nyt 24. Mitä mä joskus ajattelinkaan.
Kommentit (4)
Mitä noloa on tuossa ap:n kertomuksessa? :D
No yksi juttu mistä en kehtaa puhua kenellekään, on että väärinkäytin ja myin huumekäyttöön seminarkkis- kaverilleni reseptilääkkeitäni. Sen olisi voinut jättää tekemättä, vaikka en jäänyt koskaan kiinni, eikä muutenkaan seurannut mitään ikävää. Mutta mitä kaikkea olisikaan voinut tapahtua...
Harrastin 12-vuotiaana näpistelyä. Varastin kaupasta meikkejä ja muita kosmetiikkatuotteita, halusin olla mukana koulun tyttöporukan jengissä ja haaveilin myös näistä meikeistä kun luin Demi- ja Mixlehtiä. Itselläni ei ollut tietenkään varaa ostaa mitään näitä kalliita tuotteita, eivätkä vanhempani halunnut ostaa minulle mitään.
No, jäin tietenkin kiinni kerran Citymarketissa. Se oli niin suunnattoman noloa kun vartijat tuli luokseni ja huudahti kovaan äänen että näytäppä laukkusi sisällön. Sillä kerralla olin näpistänyt yhden pienen tuotteen, 3€ arvoinen, joten arvatkaa tuntuiko tyhmältä. Minut pidettiin vahtien kopissa, piti soittaa äidille, olin ihan peloissani ja siellä oli myös toinen nainen, selvästi "ammattirikollinen" ja hänen mieskumppaninsa jotka pelästytti minua entisellään. Äitini tuli paikalle, empatiaa ei herunnut, ja meidät vietiin poliisiasemalle ja tehtiin rikosilmoitus. Mentiin sitten kotiin, ja äitini toisti koko ajan että toivottavasti kukaan ei ollut meitä nähnyt.
Pahinta oli kun isäni tuli sitten kotiin, hän on suuttuessaan erittäin ankara ja niin tälläkin kertaa. En muista sitä kunniapuhetta jota hän minulle piti, mutta se oli kauhea. Monta vuotta tämän tapahtuman jälkeen hän jaksoi vieläkin muistuttaa minua tapahtumasta, jopa sen jälkeen kun olin täyttänyt 15 ja merkintä poistettu rikosrekisteristä.
Minua nolottaa edelleen. En pysty käymään kyseisessä kaupassa, usein kun näen vartioita katson vaan toiseen suuntaan jne. Hälytysportit ovat minulle myös paha paikka. Ja aina kun luen jotain näpistyksestä, näen isäni ilmeen edessäni...
Ööööö okei? Jos mä kirjottaisin tähän noloimpia muistojani, ap:n poskia punottais vielä vuodenkin päästä.