Lue keskustelun säännöt.
Millaisesta elämästä haaveilit nuorempana ja toteutuiko unelmasi?
15.03.2014 |
Mielenkiinnosta vain kyselen, että millaisesta elämästä haaveilitte nuorempana ja toteutuiko haaveenne?
Itse unelmoin nuorempana omakotitalosta ---> Päädyin rivariin ja olen onnellinen tässä.
Halusin löytää unelmieni miehen ja saada lapsia --> Löysin miehen ja saimme lapsen, lopulta jäin kuitenkin kahdestaan lapsen kanssa.
Halusin hyvä palkkaisen ammatin ---> Sain sen.
Halusin matkustella paljon --> En ole vielä ainakaan matkustellut paljoa.
Ikää 38, eli vielähän tässä ehtii :)
Kommentit (31)
Minulla oli se perus omakotitalo, puoliso, kaksi lasta, mukava työ ja kissa. Noh, mikään näistä ei alkanut toteutua, ja minä aloin turhautua. Nyt on sitten vihdoin toivottavasti pysyvä puoliso katsottuna, mutta lapset saavat vielä hetken odottaa. Lapsiperhe-elämä on kuitenkin asia, jota ehdottomasti kaipaan. Omakotitalossa en haluaisi mistään hinnasta asua, mutta omistusasunto kerrostalossa olisi kiva. Pätkätyöläinenhän minusta tuli, ja aika vain näyttää, minne työmarkkinat vievät. En ole sen suhteen kamalan huolissani, koska kyllä palaset aina lopulta loksahtelevat kohdilleen. Kissa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilin asuvani kattohuoneistossa kaupungin keskustassa, tekeväni taidetta, matkustelevani paljon, käyväni hienoissa juhlissa ja nauttivani elämästä. Olen nyt 32-vuotias ja teen näitä kaikkia asioita. Ammatti on eri kuin ennakoin ja yksityiskohdat menevät toisin kuin haaveissa, mutta suuret linjat ovat osuneet hämmästyttävän hyvin nappiin.
Haaveilin akateemisesta koulutuksesta, hyvistä tuloista, hyvästä miehestä ja isosta kauniisti sisustetusta asunnosta. Ei ole mitään noista. Sairaus vei muutaman vuoden elämästäni lähes täysin. Nyt olen 26-vuotias ja suunnilleen toipunut, mutta koulutukseni on yhä pelkkä lukio, taloudellinen tilanne katastrofaalinen ja olen sinkku. Asuntokin on pieni ja huonolla sijainnilla, mutta kalliimpaan ei ole varaa. Töitä sentään riittää ja koulun penkillekin aion vielä lähteä. Kuulostaa varmaan siltä, että elämäni olisi onnetonta, mutta itse asiassa olen melko onnellinen. Arvostan niin paljon sitä, että sain terveyteni takaisin.
Haaveilin kivasta työstä, tummasta ja komeasta ihanasta miehestä, muutamasta terveestä lapsesta lapsesta, ehjästä perheestä, omakotitalosta ja koirista pihalla.
Ensin sain sen työn, tapasin sen tumman ihana miehen ja menimme naimisiin, jätin työni saimme kaksi kaunista tervettä lasta ja asumme omakotitalossa, muutama koirakin on. Elämä on sujunut juuri niinkuin toivoin, parisuhde on kestänyt hyvin, talo maksettu ja lapsilla menee hyvin. Olen äärettömän onnellinen, unelmani toteutuivat.
Periaatteessa olen saanut kaiken mistä haaveilin; on okt, iso piha, liuta lapsia, ihana mies ja hyvä parisuhde, matkustelua ja ystävien tapaamisia usein. Luulin vain että olisin saanut tuon kaiken eri miehen kanssa mutta enpä valita:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haaveillut mistään, koska elämä oli pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Nyt mulla on haaveita, mutta koska en ole enää nuori, ei ole mahdollista kouluttautua, saada sitä hyvää ammattia ja hyvää miestä.
Haluaisin asua yksin jossain isossa kaupungissa, nauttia kulttuurista ja liikunnasta, mutta asun pienessä kaupungissa, teen duunarihommia ja yritän hoitaa yksin työt, kodin ja kaksi lasta.
Halusin omakotitalon tältä alueelta, kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla, huvilan sieltä missä nyt huvilamme on, matkustella ja kirjoittaa kirjan, akateemisen koulutuksen ja varakkaan miehen. Kaikki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmoin yliopisto-opinnoista ja yhdessä toisessa tärkeässä taidossa ammattilaiseksi tulemisesta. Molemmat ovat toteutuneet.
Unelmoin, että menisin naimisiin unelmieni miehen kanssa joskus vähän päälle kaksikymppisenä, ja saisimme paljon lapsia. No, se ei ole toteutunut ainakaan vielä. Eli valitsin unelmistani itselleni tärkeämmän, koska eiväthän nuo kaksi asiaa (iso perhe ja opiskelut) samaan elämänvaiheeseen mitenkään voineet mahtua. :)
No ei perhe ja opiskelu ole mahdoton yhdistää. Moni saa ne ja lisäksi vielä tekee töitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 11:46"]
No ei perhe ja opiskelu ole mahdoton yhdistää. Moni saa ne ja lisäksi vielä tekee töitäkin.
[/quote]
Niin, ei varmasti olekaan. Mutta minulle ne olivat mahdottomia yhdistää samaan elämänvaiheeseen.
Nuorena haaveilin olevani huippumuusikko. Loukkaantuminen alle parikymppisenä särki sen. Sitten toivoin olevani huippututkija, perheetön ja tähti - no, olinkin, mutten yhtään tyytyväinen mihinkään. Sitten toivoin perhettä. Nyt minulla on kolme lasta, hyvä mies ja kaikki kunnossa, ja olen nelikymppinen. Olen onnellinen ja toivon, että elämä jatkuisi pitkään yhtä antoisana.