Lähihoitajasta maisteriksi - olen NIIIN onneni kukkuloilla!
Sanokaa vaan, että maisterin paprut ei ole nykypäivänä enää mitään, mutta mä nyt silti jaksan riemuita onneni kukkuloilla! Ajatelkaa nyt: entinen koulukotinuori, teiniäiti, yh.. Onneksi jaksoin taistella itseni nuorena yh-teininäippänä lukiosta läpi, lukea lähäriksi, saada helpon ja mukavan vakityön, ja nyt alle 3-kybäsenä 10-vuotiaan lapsen äitinä PÄÄSIN YLIOPISTOON LUKEMAAN HALUAMAANI ALAA!
Olen niin onnellinen! Ja niin vaan kaikki sanoi, ettei musta tule mitään, mun lastani säälittiin jne. Nyt kaikki hyvin, lapsikin ihana ja kiltti, reipas tyttö.
Kommentit (15)
Hän tosin ei ollut yh ja lapsiakin kolme :)
Mutta mahtavaa!
Täällä yksi, joka opiskelee lh:ksi ja haaveilee yliopistosta. Lapsia tosin ei ole.
Hienoa, että on muitakin, jotka uskaltavat lähteä lh-pohjalta yliopistoon. Onnea, ap!
En halua mitenkään pelotella, mutta nyt se työ vasta alkaa kun sisään pääsit. Toivottavasti vielä valmistut.
Saanko kysyä miten aiot rahoittaa opintosi? Kokopäivä työn ja lapsen kanssa on todella raskasta opiskella. Kokemusta on. Minä kuvittelin ensimmäisen vuoden olevani supernainen, käytin kaikki lomat ja vapaapäivät liukumat yliopistolla ja pänttäsin puolyötä. Ei sitä kukaan jaksa ja perhe kärsii. Toisen vuoden keväällä olin burnout.
Vielä kerran sydänmelliset onnittelut ja tsemppiä opintojen tiellä.
Kyllä ne paperit vaan tuo uusia mahdollisuuksia eteen.
Lisäksi yliopistolla tapaat mielenkiintoisia ihmisiä, ja saat oppia sitä mistä olet kiinnostunut.
En sanoisi "ettei susta tule mitään", onhan sulla sentään jo lapsi, yksi koulutus ja työkokemustakin! Moni sinun ikäisesi aloittelee vasta sitä, mitä sinulla jo on.
Mut kyllä sä olisit jotain vaikka et lukisikaan maisteriksi.
Ja niin vaan kaikki sanoi, ettei musta tule mitään.
Nyt kandi valmistuu ensi vuonna, sitten maisteriksi. =) Ja lähäri olen minäkin.
Eli 4 vuotta eteenpäin sisulla vaan, niin saat tutkinnon.
TIedän, että työtä tulee olemaan paljon. Toisaalta olen elänyt kurinalaista elämää jo 10 vuotta. Oppimiskykyni on aika hyvä, omaksun asiat nopsasti.
Aina olen jotenkin selvinnyt, luotan siihen. Työni on siitä mukava, että teen viikon töitä, viikon olen vapaalla. Palkka on kohtalaisen mukava, koska siinä on paljon lisiä. Työnantaja suhtautuu positiivisesti, joten siinäkin mielessä mahtava juttu.
ap
Ei se maisteriksi opiskelu nyt niin kamala urakka ole vaikkei nyt lh-opintoihin voikaan verrata. Jos et ihan yksinkertainen ole tai tähtää vain huippuarvosanoihin, niin ota leppoisasti. Onnea opiskeluvuosiin!
Itsellä opinnot jäi kesken kun lapsia alkoi tulla ja nyt syksyllä jatkan maisteriopinnoilla minäkin. Motivaatio on ainakin korkealla, vaikka mulla onkin ollut kriisiä siitä, kun olen jo niin vanha (30 lähestyy). Mutta onhan meitä muitakin :)
Saat olla ylpeä itsestäsi ja todellakin iloita!!
hienosti, nopeasti ja hyvillä arvosanoilla, eli kyllä se siitä. Elämä opettaa, ja oikeasti sinun arkesi on luultavasti vaatinut paljon enemmän kuin joku opiskelu, joka ei oikeasti ole mitenkään hirmuisen vaikeaa.
Onnea opiskelupaikasta ja iloa opintohin!
Kiva juttu. Et tule sitten kiikkustuolissa katumaan, että "ois pitänyt nuorena lukea...." Olet saavuttanut jo äitiyden ja paljon opintojen alalla. Kaikkea hyvää sinulle - ihan oikeasti :)
Mukava lukea välillä hyviäkin asioita!
Onneksi Suomessa vielä työllä pääsee kuin pääseekin eteenpäin ja on mahdollisuuksia.