Miten teillä on juhlistettu lapsen nimeä?
Onko teillä vietetty ristiäisiä? Meillä on vietetty nimen anto juhlia!
Itse olisin halunnut viettää ristiäiset mutta mies pysyi oman kantansa takana!! Meidän lapsemme eivät kuulu mihinkään uskonto kuntaan!!!
Mikä joskus harmittaa minua!!!!
Onko teidän suhteessanne kunnioitettu miehen toiveita esim. jostakin miehelle tärkeästä asiasta!!!
Meillä ei esim. syödä kotona ollenkaan sian lihaa enkä ole itsekään syönyt sen jälkeen kun tapasin mieheni vaikka hän ei sitä minulta kielläkkään!!!
Tätini murjaisi joskus miehelleni vitsinä että miten höän voi suudella naista joka syö sian lihaa mutta ei voi itse sitä syödä=)
Asiat taas pomppi vähän laidasta laitaan mutta toivotaan että tulee jotain kommentteja!!!!
Kommentit (14)
Ei ollut ristiäisiä eikä myöskään nimenantojuhlia. Ensimmäisestä meillä oli ihan yhteinen päätös, taisin olla minä, joka ensimmäisenä sanoin, että laitetaan vain väestörekisteriin nimi. Jälkimmäinen eli nimenantojuhlat jäivät järjestämättä ihan vaan sen takia, että elämä oli ensimmäiset kuukaudet ihan kaaosta vauvan kanssa. En ymmärrä, miten ihmiset jaksaa järjestää ristiäiset silloin!!! Nyt kun poika täytti 1-v., niin meillä oli sitten korvauksena isot juhlat, joihin kutsuttiin ne henkilöt, jotka silloin vuosi sitten muistivat meitä ja poikaa sairaalassa/muuten.
Eli yhteinen päätös on tuo, että poika ei nimellisesti kuulu kummankaan uskontoon.
Mieheni ei syö lehmää, kun on hindu ja meillä kotona syödään harvemmin lehmää. Olen tosin joskus järjestänyt niin, että kutsun esim. siskoni syömään, jotta voin kokata ' hänelle' sika-nautajauhelihaa. Kun olin raskaana, söin myös silloin tällöin lehmää. Pojalle ei olla annettu kertaakaan lehmää, koska mieheni haluaa näin. Itse syön aika harvoin muuta kuin kananlihaa.
Tämä liha-asia onkin ainoa varmaan, jossa olen ns. antanut periksi miehelleni ja hänen toiveilleen.
En ole itse luterilaisesta kodista. Enkä ole itse kristitty. Joka tapauksessa ihmettelen sitä, miten voidaan ajatella että kaste on pelkkä perinne? Sehän sitoo lapsen kristinuskoon ja on selkeästi kristillinen tapa. Kasteessahan lapsi siunataan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Nimiäiset taitaa olla nykyään se toinen vaihtoehto, tai sitten se että pyydetään pappia vain siunaamaan lapsi, jos ei haluta kastaa... ihmettelen myös kuten joku täällä miten toiset jaksavat sen kaiken urakan keskellä vielä järjestää ne juhlat! Itse en usko että jaksaisin... :)
En kuulu mihinkään uskontokuntaan, eikä siis tyttömmekään. Mieheni on buddhalainen, muttei minkään rekisteröidyn uskontokunnan jäsen. Miehen kulttuurin mukaan olisimme halunneet viettää kunnon yhden kuukauden juhlat tyttömme kunniaksi, mutta emme olleet oikein juhlatuulella, kun tyttö oli tuolloin vielä sairaalassa.
Nimiäisiä juhlittiin suht pienellä porukalla kotonamme, kun tyttö oli n. 2,5-kuinen. Laitettiin ruokaa ja suomalaiseen tapaan kahvipöytä. Järjestelyjä (ja leipomisia) helpotti se, että oli joululoma. Muutenkaan meillä ei ole tapana ottaa stressiä juhlien järjestämisestä. Tyttö oli koliikkivauva ja rauhaton tapaus, joten vieraat eivät jääneet istumaan iltaa. Nimi oli ilmoitettu väestörekisteriin jo aiemmin ja kutsumanimi oli yleisesti tiedossa.
Kutsuttiin perhe ja lähimmät ystävät juhlistamaan tytön nimeä. Lauloimme yhden laulun, kerroimme nimen ja miksi sen valitsimme, isovanhemmat ja " kummit" lukivat runot, veljeni luki Herran siunauksen ja hindulainenkin siunaus tehtiin. Siis vähän kaikkea ;) Sitten kahviteltiin ja juteltiin.
Pappia muuten kysyttiin siunaamaan tyttö, mutta vastaus oli, että " jos ei kasteta niin ei siunatakkaan" . Eipä tule ikävä kirkkoa. Erosinkin kirkosta tässä vähän aikaa sitten. Uskon kyllä Jumalaan.
Tyttö kuuluu siis väestörekisterikeskukseen (vai mikä se on) ja saa sitten itse vanhempana ottaa kasteen jos niin haluaa. Minä opetan kristinuskosta ja mies hindulaisuudesta.
Meilläkään ei mies syö naudanlihaa, mutta minä syön jos vastaan tulee. Enimmäkseen meillä tehdään kana- ja kasvisruokaa mutta esim. pizzaan laitan itselle nautaa tai hirvenlihaa. Tyttö on nyt 8,5kk ja syö kaikkea muuta lihaa paitsi nautaa en ole miehen toivomuksesta antanut. Saahan tuo muutakin punaista lihaa (hirveä ja lammasta), joten naudanliha ei ole mikään pakollinen. Mies sanoi kuitenkin, että kyllä tyttö voi sitä syödä vaikka kylässä jos ei mitään muuta ole tarjolla ja sitten isompana jos välttämättä haluaa.
Miehen vanhemmat tietävät, että syön nautaa, mutta en syö sitä heidän edessään tai " tieten" . Heille olemme sanoneet, että tyttö ei syö nautaa nyt. Vasta sitten jos hän itse vanhempana haluaa.
Mieheni pitää silloin tällöin kasvissyöntipäiviä, samalla myös minä. En koe sitä erityisen vaivalloiseksi, koska niitä päiviä on kuitenkin sen verran harvoin eikä monta peräkkäin. Syömme normaalistikin paljon kasviksia, teemme tofua silloin tällöin emmekä käytä kovin paljon maitotuotteita. Tyttöämme rajoitteet eivät ainakaan vielä koske.
Siis kastaminen tarkoittaa, että lapsi kastetaan kristinuskoon. En ole ikinä kuullut että lapsi kastetaan, mutta isä haluaakin kasvattaa lapsen muslimiksi. Ihmettelen vähän millainen uskontoaan harjoittava muslimi antaa kastaa lapsensa kirkossa ja kasvattaa muslimiksi..? Älä vaan ilmoita kirkossa papille että haluat toimenpiteen perinteen takia, mun mielestä toi on loukkaus kyseistä pappia, kummeja kohtaan.
Oletko jutellut asiasta miehesi kanssa, ettei sitten jälkikäteen tule ongelmia.. siis pikkasen ihmettelen..
Jasmina_06 - 26.07. 18:14 vastaa tähän viestiin (2/7)
Näin meillä...
Mies on uskontoaan harjoittava muslimi, mutta silti esikoisemme kastetaan minun toiveistani parin viikon päästä kirkossa. :) Mies ei tosin halua tietää mikä on kasteen merkitys, mutta tulee kirkkoon mukaan. Kastajaiset pääosin haluan perinteen mukaan ja niillä ei ole niinkään uskonnollista merkitystä, mies haluaa kasvattaa lapsemme muslimiksi.
Ja ei meilläkään syödä sianlihaa, paitsi minä syön joskus kun olemme esim sukulaisteni juhlissa, kotona en syö..
seitsemän päivää vauvan syntymästä teurastettiin lammas ja järjestettiin vauvajuhlat. Lammas valmistettiin ravintolassa lisukkeineen, ja siitä annettiin ruokaa vähäosaisille ja ruokittiin juhlaporukkakin. Nimi annettiin heti lapsen syntymän jälkeen kaikkien tietoon. Minun itse ei tarvinnut tehdä mitään juhlien hyväksi, mies huolehti kaikki järjestelyt ja tarjoilut, juhlissa auttoivat myös monet sukulaiset.
Kastehan on nimenomaa uskonnollinen tapahtuma, kastettu liitetään seurakuntaan. Tämän lisäksi lapselle annetaan nimi. Jos lapsesta kasvatetaan jokatapauksessa muslimi, niin eikö sillöin olisi loogisempaa viettää vain nimiäisiä?
Mielestäni kannattaisi kyllä kertoa rehellisesti miehelle kasteen merkityksestä.
Kasteen tarkoitus on, lapsi siirtyy seurakunnan jäseneksi. Silloin on myös uskontunnustus, eli minä uskon Isään Jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan ja Jeesukseen Kristukseen jne. Toi tunnustus on kuitenkin luterilaisuuteen kuuluva ja ei oikein yhteyksissä Islamiin. Eli, kannattaa varmaan miettiä kasteen tarkoitus kunnolla. Tuolla joku aikaisemmin kirjoitti, että oli nimijuhlat ja kuulosti minusta kivalta.
Niin ihmettelen asiaa vähän itsekkin... Mihin tarvitsin sitä kirkossa kastamista kun lapsi itki kummin sylissä melkein koko toimituksen ajan ja lapsesta kuitenkin kasvatetaan muslimi?? Vähän hölmöä kieltämättä.. Seuraavien kanssa vietetään nimiäisiä, koska kyllä vähän kirpaisi kun pappi puhui " kristilliseen seurakuntaan liittämisestä" jne, ja koko ajan tiedettiin ettei se ole edes totta. No en usko että kenellekkään jäi mitään traumoja. " Jatkoilla" syötiin sitten miehen perinneruokaa ja kakkukahvit ja kaikki tykkäsivät kovasti.
Mullaon kans Bangladeshiläinen mies, joka on sulautunut eurooppalaiseksi ihmeen hyvin. Valitettavasti olen opettanut hänelle monia paheita, mitä hän ei harrastanut ennen suomeen tuloa. Hän ei syö nautaa,hindu kun on,mutta muut perheenjäsenet,minä ja ed.avioliiton lapset syödään.Meillä on yksi yhteinen vauva, ja hän toivoi, että vauvalle ei syötettäisi nautaa, vaan hän voisi isompana itse valita.Meillä vauva laitettiin vrek.,mutta oman seurakuntani pappi tuli siunaamaan lapsen ja perheen.Se oli meidän mielestä hyvä idea.Lapsi sai juhlansa ja siunauksensa,mutta uskontonsa hän saa päättää sitten isompana.
En ole itse lainkaan uskonnollinen ja mieheni ei ole edes ev.-lut. kirkkoon kasvatettu (muslimi-katolinen-ateisti-sekametelikasvatus), joten tyttäremme kastaminen ei tunnu enää hyvältä meidän perheen kohdalla, nyt kun asiaa on enemmän pohtinut. :o/
Silloin tytön syntymän jälkeen sitä jotenkin vain toimi - meni virran vietäväksi. Kotiin ilmestyi perintökastepuku, mummi valitsi kirkkoa ja tilaili voileipäkakkuja ja yhtenä päivänä sitä vain sitten seistiin kirkossa ja tytön päätä valeltiin vedellä. ;o) Silloin se ei vielä harmittanut, vaan tuntui oikealta (= asialta kuinka on tapana tehdä), mutta nykyisin tosiaan ajattelen toisin.
En pidä kirkkoon kuulumisesta vain tavan vuoksi - jos ei usko, ei minusta pidä kuulua kirkkoon. Itse olenkin sittemmin eronnut kirkosta, mutta tytön kohdalla en osaa päättää mitä tekisin. Mies on tietenkin kirkosta eroamisen puolella, koska ei hän siihen itsekään kuulu, mutta en silti vain saa sitä tehtyä. Kun toisaalta ajattelen, että miksi liitin tytön kirkkoon, kun en tiedä uskooko hän ja toisaalta mietin, että miten voin hänet siitä erottaa, jos hän kuitenkin uskookin? Vaikeita kysymyksiä joihin ei löydy oikeaa vastausta, eikä tyttö itse osaa vastata. Ehkä odotammekin kunnes tyttö on tarpeeksi vanha itse päättämään, koska eipä tuosta nyt enää harmiakaan ole. Tehty mikä tehty.
Ja sanomattakin on siis selvää, että miehelläni on hyvin löysä kanta uskontoasiaan. Hälläväliä-asenne suoraan sanottuna; ei vaadi mitään, ei odota mitään, ei ole kiinnostunut. Ok, hän ei kauheasti tosiaan siitä tykkää, että tyttö kuuluu kirkkoon, mutta ei pistänyt kuitenkaan vastaan silloin kun päätöksen aika oli 6 vuotta sitten. Kutsui vain kaverinsa kirkkoon ja seisoi siellä edessä itse hymyssä suin.
Mutta toki meillä miehen mielipiteitä kunnioitetaan, silloin kun hänellä niitä on. ;o) Ei tule nyt mitään suurempaa mieleen - meillä eletään todella suomalaisesti ja se on kyllä yhtälailla miehen tapa kuin minun tapa. Kun ei hän koskaan mitään erityistä vaada esim. tuon ruoan suhteen, niin toki minä sitten teen sitä mitä minä katson parhaaksi.
Se mitä nyt käyttäytymisestä tulee mieleen, niin minä pidän suuni pienemmällä albaanikuvioissa, koska ainakaan vastaan ei tule väittää kellekään eikä ääntään korottaa - sitä mies ei hyväksy kuin kotona ja suomalaispiireissä. Häpeä hänelle kuulemma, jos olen kuin mikäkin pirttihirmu - naisen tulee olla sievä ja säyseä. ;o)))
Tulipa mieleen, että nyt lapsenne on virallisesti maistraatin ja muun mukaan ev. lut. kristitty! Lapsenne haudataan kristitylle hautausmaalle, hänen saamansa sairaalahoito on kristinuskon mukaista (sairaalapapin vierailu, sairaalassa syötetään sikaa), rippileirille tulee kutsu, päiväkodissa, terveysasemalla, sairaalassa ja koulussa häntä pidetään kristittynä - tottakai kun koneella niin lukee. Myös kaikki sukulaisenne luulevat häntä kristityksi.
Jos et ole itsekään enää varma miksi kastoitte, eikä miehesi ymmärrä, että kastaminen tarkoittaa sitä että lapsesta tulee virallisesti kristitty (periaatteessa nyt jos tahtoisi muslimiksi tulla, olisi käännyttävä islamiin uudestaan, mutta kun on kyseessä vauva niin en sitten tiijä..), niin on teillä ainakin vielä www.eroakirkosta.fi joka on tosi simppeli.
Mies on uskontoaan harjoittava muslimi, mutta silti esikoisemme kastetaan minun toiveistani parin viikon päästä kirkossa. :) Mies ei tosin halua tietää mikä on kasteen merkitys, mutta tulee kirkkoon mukaan. Kastajaiset pääosin haluan perinteen mukaan ja niillä ei ole niinkään uskonnollista merkitystä, mies haluaa kasvattaa lapsemme muslimiksi.
Ja ei meilläkään syödä sianlihaa, paitsi minä syön joskus kun olemme esim sukulaisteni juhlissa, kotona en syö..