Olisin ollut mielummin vela kuin äiti

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:41"]

Asuisin varmasti jossakin savimajassa ja hoivaisin niitä lapsosia jos sen kokisin omakseni. Puhunkin "omasta" lapsesta, en mistään korvikkeesta. Saattaa kuulostaa jonkun korvissa itsekkäälle, mutta itselleni lapsi on joko oma tai ainakin kumppanini oma.

[/quote]

Ihan hyvä ettei sulla niitä lapsia ole. 

[/quote]

Tarkoitat niitä savimajalapsia, olen samaa mieltä, tyytyväinen olen ;)

Minulla asia ajankohtainen, kun miehellä kova vauvakuume ja minä emmin. Ikää sen verran, että päätöstä ei voi enää siirtää. Pitkä hyvä suhde meillä jo ollut ja mieheni varmasti tekisi osuutensa lapsemme hoitamisesta. Varmasti lasta rakastaisin.

Onko katuminen yleistä? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavassa tilanteessa.

Taas tämäntyyppinen aloitus

Huoh.

Mä taas luulen, että olisin onnellisin ollut kaapelikelana.

No joitain meistä oikeasti kiinnostaa ex-velojen kokemukset lasten saamisesta. Täällä ikää 36v ja asia sen takia kovasti tapetilla... 

Sama juttu. Kadun sitä niin usein, en nauti äitiydestä yhtään. Koskaan.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:29"]

Mä taas luulen, että olisin onnellisin ollut kaapelikelana.

[/quote]

Mä ajattelen, että onnellisin olisin ollut maalitelana.

Itsekin olen mieluummin vela kuin äiti, ja juuri siksi myös olen. Onneksi tiesin etukäteen, millaista elämää haluan elää. Hyvästä itsetuntemuksesta, vahvatahtoisuudesta ja harkitsevasta luonteesta on ollut minulle paljon hyötyä. 

Kyllä meillä mies osallistuu lapsen hoitoon. En vaan ole yhtään äitimäinen. Esim kun mies lähtee ensiviikoksi työmatkalle ja lapsella yskää yms niin pelottaa jäädä lapsen kanssa kaksin. Jos et itse halua lasy, älä tee sitä. ap

Itse tunnen itseni sen verran hyvin, että erittäin suurella todennäköisyydellä katuisin lapsentekoa. Tämän ääneensanominen herättää ihmisissä tyrmistystä.

Minä taas olen tyytyväinen ex-vela. Kävi vahinko ja kun tilanne on muuten ok, olisi väärin tehdä abortti vain siksi että en halua lapsia ja mies haluaa. Mies oli valmis hoitamaan lapsen yksinkin. Mielelläni osallistun hoitoon mutta päävastuulliseksi alan vain jos mies kuolee. Ei kukaan voi etukäteen tietää haluaako lasta ja viihtyykö lapsen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:55"]

Ei kukaan voi etukäteen tietää haluaako lasta ja viihtyykö lapsen kanssa.

[/quote]

Kyllä sen voi tietää.

Kaikille meistä ei vaan asiat ole ihan noin mustavalkoisia, että voisi tietää. En ole koskaan tuntenut itseäni kovin äidilliseksi eikä vauvakuumetta ole. Mielipiteeni ei kuitenkaan ole enää yhtä jyrkkä kuin parikymppisenä, ja en sulje täysin pois, etteikö se voisi vieläkin muuttua. Pystyn näkemään lapsiperhe-elämässä sellaisiakin puolia, jotka voisivat olla ihan mukavia. Ja se mietityttää, että mies kumminkin haluaisi lapsen. Pelkään, että joku päivä meidän suhde kaatuu tähän, kun miehelle ei ole liian myöhäistä, mutta mulle on. Sitten ei auta enää katua, nyt lähivuosina tehtävän päätöksen kanssa on elettävä loppuelämä. Toki adoptio voi olla mahdollista, mutta se on ajatuksena vielä vieraampi kuin biologinen lapsi. Pitäisiköhän tässä lähteä munasoluja jäädyttämään?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:20"]

Kaikille meistä ei vaan asiat ole ihan noin mustavalkoisia, että voisi tietää.

[/quote]

Väite kuului, ettei kukaan voi tietää etukäteen, haluaako lasta ja viihtyykö lapsen kanssa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Monet tietävät etukäteen joko jommankumman tai molemmat näistä asioista.

Niin, jos arvelee jotain etukäteen ja tulos on odotetun mukainen, niin onko se TIETÄMISTÄ? Luuletko, ettei ole sellaisia, jotka KUVITTELEE jotain etukäteen, ja sitten todellisuus onkin toinen?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:25"]

 Luuletko, ettei ole sellaisia, jotka KUVITTELEE jotain etukäteen, ja sitten todellisuus onkin toinen?

[/quote]

Varmasti tällaisiakin ihmisiä on. Mutta monet kyllä tietävät etukäteen, haluavatko he lasta ja/tai viihtyvätkö he lapsen kanssa. Esimerkiksi itse olen aina tiennyt, etten halua lapsia ja tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, etten nauttisi lapsiperhe-elämästä.

Lapsiparat... Joutuvat kasvamaan perheessä, jossa heitä ei nyt sittenkään haluta.

Selvä.

Kaduttaako oikeasti? Mä tasapainoilen tässä "ei ikinä" ja "ehkä jos tosi vakaassa suhteessa ja mies haluaa todella paljon ja osallistuu lapsen hoitoon 50%" välillä. Pahin painajainen olisi olla yh (sori vaan yh:t mutta ei sovi mulle) 

Ei ne miehet koskaan hoida osuuttaan vaikka niin vakuuttelevat.