Mikä minua vaivaa kun haluan mahd.vähän tavaraa/omaisuutta?
Koen tarvitsevani: patjan, viltin, tyynyn, vähimmäise keittiövälineet.
pahvilaatikollisen kirjoja, fillarin, pienen kassillisen vaatteita, muutamia muita melkeimpä välttämättömyyksiä. Hankin välillä paljonkin tavaraa, mutta myyn ne nopeasti pois, koska en osaa elää niiden kanssa. En ymmärrä miksi?
Kommentit (41)
Kerro lisää? Vaivaako "ongelma" sinua?
ap.
Mä ainakaan en voi sietää ylimääräistä krääsää kotonani.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 03:28"]
Mä ainakaan en voi sietää ylimääräistä krääsää kotonani.
[/quote]
Mut et ole kuitenkaan lähellekkään kaltaiseni?
ap.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 03:28"]
Mä ainakaan en voi sietää ylimääräistä krääsää kotonani.
[/quote]
Mut et ole kuitenkaan lähellekkään kaltaiseni?
ap.
Liittyykö ongelmaasi, että pystyt vaihtamaan kaupunkia/maata helposti, sinun on helppo päättää huono ihmissuhde etkä muodosta helposti riippuvuuksia (esim. alkoholiin tai pelaamiseen jne.)?
Jos, niin sitten meillä on sama tauti. Jonkinlainen takertujan vastakohta. Anti-keräilijä.
En usko että se haittaa.
Musta toi on ihan normaalia. Itseäni ainakin liika tavara ahdistaa, mutta kun perheessä on viisi ihmistä ja eläimet päälle niin jotenkin sitä vaan aina kertyy paljon enemmän kuin mistä onnistuu eroon pääsemään.
Koetko sen omaisuuden tuovan liikaa vastuuta? Tai haluatko olla koko ajan jotenkin "pakenemisvalmiudessa", että on mahdollista napata omaisuus kainaloon ja juosta?
Minultakin loppui tavaran hamstraaminen ja jatkuva vaatteiden ostelu, kun viimeinkin asetuin aloilleni ja löysin jonkinnäköisen turvallisuuden tunteen. Paikkasin ostelulla tyhjyyden tunnetta ja tylsistymistä. Sääliksi käy näitä perheenäitejä, joiden elämä tuntuu pyörivän pelkkien uusien verhojen, tapettien, kippojen ja kuppojen, milloin minkäkin turhan ympärilllä. Pinna kireällä mennään, mutta ulospäin pitää näyttää hienolta kun elämästä puuttuu sisältö.
Olet terve ihminen, ap.
Minä ainakin olen huolestunut kerskakulutuksesta ja siitä, että ns. ekoilu on noloa ja sellaisen ihmisen on pakko olla köyhä. Köyhiähän on muodikasta nolata ja sorsia näinä aikoina.
Olen samaa mieltä kuin edellinen: olet mitä tervein ihminen! Kun sinunlaisiasi on tarpeeksi, maapallollakin on ehkä vielä jotain toivoa...
Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
kotona.munfoorumi.com
Tiedättekö miksi minusta on tullut lievä hamsteri ja mistään ehjästä käyttökelpoisesta sopivan kokoisesta en halua luopua? Kun on elänyt minimalistisen lapsuuden ja nuoruudeen. Esim. vain välttämättömimmät vaatteet ostettiin (sain kulkea joka päivä samat vaatteet päällä) ja pienen vähäisenkin omaisuuden äiti hävitti (esim. tyhjensi kirjahyllyni kysymättä lupaa). Että onnea valitsemallenne tielle. Ehkä sitten kauhistelette lastenne koteja joissa on huomattavasti paljon enemmän tavaraa kuin teillä. Äitini mielestä meidän koti on kuin kaatopaikka. :)
Entä sitten tämä vaihtoehto. Meillä kotona äiti säästi kaikenlaista ja siivotessa jos jotain heitti roskiin, se kyllä kaivettiin tarkkaan läpi.
Ahistaa suuresti tavara paljous nyt aikuisena ja koko ajan saa olla vähentämässä. Muiden talot tuntuu niin täyteen ahdetulta.
Ap kertoi mitä kokee tarvitsevansa, joka ei kerro mitään siitä mitä hänellä on.
Yltäkylläisyyden keskellä on helppo luetella mitä kokee tarvitsevansa, kun ei tarvitse elää minimalistisesti kuin mielikuvissaan.
Minulla on muutama kaltaisesi tuttu. heidän ei tarvitse omistaa mitään, koska lainaavat jatkuvasti muilta olettaen, että minun pesukoneeni on heidän pesukoneensa, minun pakastimeni on heidän pakastimensa jne.
Fiksu ihminen ja muillakin pitäisi olla samaa vikaa, niin tännekään rahdattaisi laivatolkulla kaikkea krääsää...
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 07:35"]
Minultakin loppui tavaran hamstraaminen ja jatkuva vaatteiden ostelu, kun viimeinkin asetuin aloilleni ja löysin jonkinnäköisen turvallisuuden tunteen. Paikkasin ostelulla tyhjyyden tunnetta ja tylsistymistä. Sääliksi käy näitä perheenäitejä, joiden elämä tuntuu pyörivän pelkkien uusien verhojen, tapettien, kippojen ja kuppojen, milloin minkäkin turhan ympärilllä. Pinna kireällä mennään, mutta ulospäin pitää näyttää hienolta kun elämästä puuttuu sisältö.
[/quote]
Minä kuulun sitten tähän mainitsemaasi kategoriaan. Olen kotiäiti ja tykkään välillä muuttaa sisustusta. Ostan uudet verhot ja tapetoin jos siltä tuntuu tms. Nautin siitä silmittömästi. En kuitenkaan tee tätä kenenkään muun kuin itseni takia. Työpaikka on kotini ja pieni vaihtelu sisustuksessa vain piristää ilmettä. Ja toisekseen olen erittäin tyytyväinen elämääni. En koe että elämässäni ei oisi sisältöä. Tapaan ystäviä ja käyn harrastuksissa, varmaankin enemmän kuin keskiverto työssäkäyvä äiti, koska minulla on aikaa siihen enemmän. Me ihmiset ollaan erilaisia. Toinen tykkää tavarasta ympärillään, toinen ei. Ei ssen tarvitse tarkoittaa että jommassa kummassa oisi jotain vikaa.
Olen samanlainen, ollut jo kauan. Minua ahdistaa liika tavara. Mielelläni ostan laatua että se varmasti kestää kauan. Olettamukseni on että kengät ja vaatteet kestävät vähintään 10 vuotta eikä niitä ole liian monta kappaletta (paitoja ehkä enemmän). Kun ostaa laatua ja klassista, niin vaatteet eivät ns vanhene. Inhoan koriste-esineitä ja kaikkea muutakin turhaa. En tajua miksi joku kokoaa sohvat täyteen tyynyjä ja yleensäkin vaihtaa tekstiilejä koko ajan.
Niin ja olen elänyt köyhän lapsuuden joten sekään ei selitä miksi nyt haluaisin haalia tavaraa. Minulta ei ole jäänyt jäljelle mitään konkreettisia muistoja lapsuudestani. Äidiltäni ei jäänyt perinnöksi mitään tavaraa/ rahaa eikä tule jäämään isältänikään. Mutta se ei haittaa minua lainkaan. En tarvitse materiaa. Minulle riittää välttämätön.
-20
Mulla sama juttu..