Eron myötä minulta meni usko ikuiseen rakkauteen
Olin liki parikymmentä vuotta onnellisesti naimisissa, kunnes mies petti ja jätti. Ajattelin aina, että olimme onnellisia, eikä eparisuhteelta voisi enempää vaatia. Ei pahemmin riidelty, keskusteltiin, oli seksiä ja kivoja lomia. Ei siis pahemmin valitettavaa puolin eikä toisin.
Erosta on jo kohta neljä vuotta, ja pääsin kuin pääsinkin siitä yli. Nyt olen tavannut miehen, jonka kanssa on hyvä olla kaikin puolin. Tiedän, että tämä on mies, jonka tahdon. Mutta..... Olen menettänyt uskon ikuiseen rakkauteen eron myötä. Järjellä tiedän, että mies on luotettava, mutta minua kalvaa epäusko siihen, että tämä voisi kestää. pelkään tämänkin miehen kyllästyvän minuun. Ajatuksia tai ideoita, miten pääsisin tämän tunteen yli?
Kommentit (87)
Nää on asioita, joita ei juuri kommentoida. En tiedä, miksi. Näistä kuitenkin pitäisi puhua. Jokainen, ihan jokainen varmasti tahtoo kestävän ja luotettavan suhteen, jossa on rakkautta läpi elämän.
Arpapeliä se on. Ei siitä mihinkään pääse. Alussa perhoset lentelee ja siitä se tasaantuu. Joillakin kestää, joillakin ei. Arpapeliä. Koskaan ei voi varmaksi tietää, jos laskee inhimillisen rakkauden varaan ja ihmisen "tahdon" varaan.
Ihmisen "tahdon" on ehkä sillä hetkellä sitä, mutta kun tosi koitos tulee, niin ihmisen tahto ei välttämättä kestä.
"Kaikki se kestää"- sanotaan. Ainoa kestävä on Jumalan Rakkaus. Sen varaan kun rakentaa suhteen, niin se kestää. Valitettavasti edes monet uskovat puolisotkaan ei rakenna Jumalan Rakkauden varaan.
Niin kuin sanoin, arpapeliä. Voi onnistua tai sitten ei.
J-P
Olen liian kyynistynyt jo kommentoimaan tähän.
Itse erosin 5 vuotta sitten. Usko on mennyt ihmisiin. Kerran seurustelin tuossa välissä. Mutta ei, en jaksa tutustua ihmisiin enää. En usko rakkauteen. Elän päivän kerrallaan. Olen ihan varma, että en enää edes halua olla kenenkään kanssa.
Ikuinen rakkaus? Miksi sun sellaista pitää edes miettiä? Eikö riitä, että NYT rakastaa? Miksi pitäisi murehtia ikuisuutta? Näin mä eronnut ja uuden onnen löytänyt ajattelen
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:18"]
Ikuinen rakkaus? Miksi sun sellaista pitää edes miettiä? Eikö riitä, että NYT rakastaa? Miksi pitäisi murehtia ikuisuutta? Näin mä eronnut ja uuden onnen löytänyt ajattelen
[/quote]
eikö ihmisen syvin toive ole, että joku rakastaa ikuisesti, joku hyväksyy täysin? Oletko ihmine. Lainkaan, jos sinulle riittää vain viikon tai vuoden kestävä rakkaus?
Kannattaa puhua avoimesti tunteistaan uudessa suhteessa, mistä ne epäilyksen siemenet ovat saaneet alkunsa. Oletko itse varma omista tunteistasi?
Minun erostani vasta pari vuotta ja pelkään samaa, koska tarina taustalla on sama :(
Sama ajatus kuin 6:lla, vaikken ole eronnut. Voisin sanoa aloittajalle, että sehän on vain todellisuutta, ettei ikuista rakkautta saa varmuudella. Joten MIKSI odottaa sitä. Silloin pettyy rakkauteen jos rakkaus ei ole ikuista.
Jos rakastaa itseään, saa ikuista rakkautta, näin mä ajattelen. Ei kukaan toinen voi antaa minulle rakkautta, ellen tunne sitä itse. Se toinen on siinä mukana toivottavasti aina, ja jos ei ole, niin hän on kuitenkin aina vain se toinen ihminen, en minä itse.
Mun erosta on kolme vuotta. En tunne mitään mielenkiintoa miehiä (enkä naisia) kohtaan, rakastan edelleen entistä miestäni. Olen päästänyt hänestä irti ja elän ihan hyvää elämää yksin, mutta en voi lopettaa rakkauttani häneen. Minkä sille voi, mun pitää vain hyväksyä tämä yksipuolinen rakkaus. Oltiin yhdessä 18 vuotta, ja luulin että ikuisesti.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:18"]
Ikuinen rakkaus? Miksi sun sellaista pitää edes miettiä? Eikö riitä, että NYT rakastaa? Miksi pitäisi murehtia ikuisuutta? Näin mä eronnut ja uuden onnen löytänyt ajattelen
[/quote]
Juuri näin. Lisäksi toista ei voi omistaa. Elää niin, että tänään on hyvä olla ja tänään rakastan. Et voi itsekään tietää, pystytkö rakastamaan loppuelämäsi samaa ihmistä.
Näin on menty 18 vuotta avioliittoa
Paha sanoa mitään, kun en ole koskaan itse uskonut näihin "ikuisiin rakkauksiin". Ne ovat sellaisia unelmatiloja, ei niillä arjen pakerruksen kanssa ole juuri tekemistä.
Pitkä suhdekin on jo kiikunkaakun. Varsinkin, jos menee nuorena naimisiin ja kumpikin puolisko muuttuu ja kehittyy ajan saatossa (sekä henkisesti että fyysisesti) ja se suunta voi olla tyystin erilainen kuin mitä toinen ajatteli. Siinä sitä sitten vaaditaan sitä kuuluisaa tahtotilaa, jota jo naimisiin mennessä siellä alttarilla kysytään - et onko sitä tahtoa. Minulta ei ole löytynyt.
Pettymyksiä tulee, jos odotukset ovat korkealla. Ja korkeallahan ne pitää olla, jos siltä tuntuu. Voimakkaiden tunteiden kautta suurin osa ihmisistä kuitenkin tuntee olevansa elossa. Tasapaksu tallaus on monelle kauhistus. Mutta yritä nyt välttää henkistä kuolemista eli kyynistymistä.
Ymmärrän kyllä mitä 9 ajaa takaa. tarkoitan lähinnä sitä, että miten uskallan sitoutua? Jos taas sitoudun ja minuun kyllästytään, ja jälleen sydämeni särkyy? Uskallanko rakastaa?
pelkään rakastaa täysillä. Se näkyy siinä, ettät arkkailen miestä koko ajan, luen pieniä merkkejä "aha, pusu oli Välinpitämättömämpi tänään, onkohan hänen tunteensa viilentyneet sitten eilisen" tai "mies ei puhu tänään, eikö meill. Olekaan mitään yhtiestä ". Tämä on ärsyttävää, vaikka järjellä tiedän, että päivät ovat kaikilla erilaisia, ja elämässä on muutakin kuin puoliso. Tunne vaan pelkää minussa.
ap
Mikään ei ole ikuista. Voihan kumppani vaikka sairastua ja kuolla. Tai entäs, jos itse kyllästyt ja haluat erota? Miksi suret jo valmiiksi, nauti nyt sentään onnestasi ja yhdessäolostanne ensin.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:18"]
Ikuinen rakkaus? Miksi sun sellaista pitää edes miettiä? Eikö riitä, että NYT rakastaa? Miksi pitäisi murehtia ikuisuutta? Näin mä eronnut ja uuden onnen löytänyt ajattelen
[/quote]
eikö ihmisen syvin toive ole, että joku rakastaa ikuisesti, joku hyväksyy täysin? Oletko ihmine. Lainkaan, jos sinulle riittää vain viikon tai vuoden kestävä rakkaus?
[/quote]
Itse en varaisi täysin toisen varaan, vaikka rakastaisinkin. Eihän toisista ihmisistä täysin koskaan tiedä, ikävä kyllä. Se on niin, että itseään tulee rakastaa ja itsensä täysin hyväksyä, niin sitten se mitä saa toiselta siihen päälle on vain "plussaa".
Minun on ehkä helppoa sanoa näin, koska en ole ikinä kunnolla pettynyt rakkaudessa, kun äitini riisti minulta uskon siihen jo lapsena. Minun on myös vaikea itse tuntea rakkautta. Mutta en ole jäänyt sen takia odottelemaan sitä muualta. Silti olen parisuhteessa ja meillä menee kohtuuhyvin. En valita. Saatan vielä ehkä kokeakin mieheni rakastavan minua, ehkä en. En voi tietää.
Mun ex 1vaimo pyöräytti toisen lapsen vastoin mun toiveita. Sit totes et ei ollutkaan kiva juttu. Häippäs toisen, rikkaan miehen mukaan jättäen mut yksin hoitaan lapsia.nyt on sinkkuiltu yh-isinä 5 vuotta. Sen vielä ymmärtää et pettää miestä. Mut sitä on vaikea tajuta et pettää lapsensa. Mä kun kuvittelin et meil olis yhteinen rojekti vaimon kaa. Lapset. Et ne 2.-3 vuotta lapsiperheaikaa menee siinä. Järkkyä huomata et sitoutunu olin minä. Ei äiti. Juttelen niin kyynisesti naisista et ei mitään rajaa. Henkinen trauma. Jos tää on kerran vain jotain markkintouhua tää rakkausjuttu, niin oon aatellu skipata koko jutun. Minkäänlainen luottamus ketään naista kohtaan on kadonnu. Se on surullista. Mut muk on hyvä ja toimiva perhe lasten kaa.
Mun ex 1vaimo pyöräytti toisen lapsen vastoin mun toiveita. Sit totes et ei ollutkaan kiva juttu. Häippäs toisen, rikkaan miehen mukaan jättäen mut yksin hoitaan lapsia.nyt on sinkkuiltu yh-isinä 5 vuotta. Sen vielä ymmärtää et pettää miestä. Mut sitä on vaikea tajuta et pettää lapsensa. Mä kun kuvittelin et meil olis yhteinen rojekti vaimon kaa. Lapset. Et ne 2.-3 vuotta lapsiperheaikaa menee siinä. Järkkyä huomata et sitoutunu olin minä. Ei äiti. Juttelen niin kyynisesti naisista et ei mitään rajaa. Henkinen trauma. Jos tää on kerran vain jotain markkintouhua tää rakkausjuttu, niin oon aatellu skipata koko jutun. Minkäänlainen luottamus ketään naista kohtaan on kadonnu. Se on surullista. Mut muk on hyvä ja toimiva perhe lasten kaa.
Hmmm... Mitä minä miehellä sitten teen, ellen voi saada ja antaa rakkautta? Seksinkö takia tässä sitten olen hänen kanssaan yhdessä?
Mietin vain. Mitä minulle jää käteen, jos muutan asenteitani.
Ap
Löysin eron jälkeen (jätin alkoholistin) itsekin "rehdin" miehen, pikkuhiljaa sai minut luottamaan arvistani huolimatta ja muisti syyllistää aina jos erehdyin epäilemään mitään tai ketään, saatika kyseenalaistamaan. Yli vuoden jälkeen kun on suunniteltu yhteen muuttoa ja haettu hälle uutta työpaikkaa+todettu että vauva ei olisi hullumpi juttu. Nyt selvisi että hän on viimeiset puoli vuotta seurustellut myös toisen naisen kanssa, ja tämä nainen ei tiennyt minusta (+lapsistani...) . Aivan hullua, vaikka moni juttu sai selityksen niin silti on ollut niin tuuria ettei paljastunut aiemmin. Sitten vielä kehtaa vannoa että haluaa olla kanssani ja on suunnitellut koko loppuelämänsä sisällyttäen minut kuvioon, ei kuulemma ymmärrä miksi teki kuin teki(sivulauseessa kuitenkin minun syyni..), hakeutuu hoitoon jne.
Isku vatsaan, päin kasvoja, vittu henkinen pahoinpitely. Lapsilla mahtava hiihtoloma kun äiti alkaa itkemään vähän väliä ilman näkyvää syytä.
En jaksa tutustua enää kehenkään, haluaisin vaan palata tämän miehen luo ja pyyhkiä muistini. Hitto kun rakkaus ei kuole hetkessä vaikka kuinka toinen paljastuu valehtelijaksi, psykopaatiksi joka itsekin uskoo "periaatteisiinsa" kuitenkaan elämättä itse niiden mukaan.
Sattuu, sattuu vaan. Tuntuu että musta ei jää mitään inhimillistä enää tämän jälkeen jotta kykenen seurustelemaan enää.
Johan tuli avautuminen. On vaan niin vaikea olla. Unilääkettä naamaan ja peiton alle..
Mun ex 1vaimo pyöräytti toisen lapsen vastoin mun toiveita. Sit totes et ei ollutkaan kiva juttu. Häippäs toisen, rikkaan miehen mukaan jättäen mut yksin hoitaan lapsia.nyt on sinkkuiltu yh-isinä 5 vuotta. Sen vielä ymmärtää et pettää miestä. Mut sitä on vaikea tajuta et pettää lapsensa. Mä kun kuvittelin et meil olis yhteinen rojekti vaimon kaa. Lapset. Et ne 2.-3 vuotta lapsiperheaikaa menee siinä. Järkkyä huomata et sitoutunu olin minä. Ei äiti. Juttelen niin kyynisesti naisista et ei mitään rajaa. Henkinen trauma. Jos tää on kerran vain jotain markkintouhua tää rakkausjuttu, niin oon aatellu skipata koko jutun. Minkäänlainen luottamus ketään naista kohtaan on kadonnu. Se on surullista. Mut muk on hyvä ja toimiva perhe lasten kaa.
Mun ex 1vaimo pyöräytti toisen lapsen vastoin mun toiveita. Sit totes et ei ollutkaan kiva juttu. Häippäs toisen, rikkaan miehen mukaan jättäen mut yksin hoitaan lapsia.nyt on sinkkuiltu yh-isinä 5 vuotta. Sen vielä ymmärtää et pettää miestä. Mut sitä on vaikea tajuta et pettää lapsensa. Mä kun kuvittelin et meil olis yhteinen rojekti vaimon kaa. Lapset. Et ne 2.-3 vuotta lapsiperheaikaa menee siinä. Järkkyä huomata et sitoutunu olin minä. Ei äiti. Juttelen niin kyynisesti naisista et ei mitään rajaa. Henkinen trauma. Jos tää on kerran vain jotain markkintouhua tää rakkausjuttu, niin oon aatellu skipata koko jutun. Minkäänlainen luottamus ketään naista kohtaan on kadonnu. Se on surullista. Mut muk on hyvä ja toimiva perhe lasten kaa.
Comments?