Oletko helposti itkevää itkevää tyyppiä vai etkö itke
ainakaan muiden nähden?
Minä en koskaan itke muiden nähden, itken harvoin ja vain yksin.
Aika estynyt kai olen mutta olen vaivaantunut julki-itkijöistä.
Kommentit (19)
mun mies ei itke koskaan, mutta minä itken suunnilleen joka toinen päivä... yksin kyllä useimmiten, sillä se on noloa, mutta joskus en vain voi olla itkemättä ihmisten nähden.
minua itkettää aina kun nään että joku vilpittömästi auttaa jotakuta :) en tiedä miksi. itken myös aina kun en vaan millään ymmärrä jotain vaikka kuinka yritän. ja jopa amerikkalaiset hömppäulinashow't saa mut itkemään jos joku siellä itkee. ja tietty kaikki surulliset loput, sydänsurut, hylkäämiset, jopa viha ja ärsyyntyminen saa mut ennen pitkää itkemään.
itkeminen on mun reaktio lähes kaikkeen. se on välillä aika ärsyttävää!
En itke kovinkaan helposti. Silloin harvoin kun itken niin en tee sitä muiden nähden. En tiedä mistä johtuu, mutta pidän itkemistä niin sanotusti heikkoutena.
Itken tv:tä katsoessani usein, kirkossa ihan aina, kotona harvoin vaikka nyt päivittäin, julkisesti yritän tsempata.... :(
Itken todella helposti. Enkä siis vain surusta, vaan myös liikutuksesta, tai ihan mistä tahansa. Tänään itkin katsellessani Lidlin mainoslehtisen kuvaa vanhasta papasta puutarhatöissä. Olen myös itkenyt julkisesti ja toki se hävettää, mutta en voi sille mitään.
En kylläkään koe itkemistä heikkoutena, olen vain erittäin tunteellinen ja herkkä.
Itken aika usein iloisista asioista... suruun todella harvoin.
Lasten jälkeen minusta on tullut todellinen liikuttuja :) Nykään herkistyn varsinkin lapsiin liittyvistä jutuista.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 19:54"]
En itke kovinkaan helposti. Silloin harvoin kun itken niin en tee sitä muiden nähden. En tiedä mistä johtuu, mutta pidän itkemistä niin sanotusti heikkoutena.
[/quote]
Luultavasti kotikasvatuksesta johtuu. Sanotaan lapsille että "isot pojat ei itke" yms
En osaa itkeä, tää nyt johtuu exä:n silmittömästä väkivallasta ja alistamisesta. Pitäny varmaan kuolettaa kaikki tunteet ja olo on muutenkin pystyynkuollut.
Täällä kans itkupilli...todella ahdistavaa olla näin herkkä.Nolointa on kun työssä asiakaspalvelussa ennestään minulle tuntematon ihminen kertoo sairaudestaan/leskeksi jäämisestään ja poikkeuksetta mua alkaa itkettää.Ei voi katsoa mitään telkusta (kuten 3 kirjoitti myös),kirjavalinnat pitää katsoa huolella jne...ja jos joutuisin aivan tuntemattoman hautajaisiin niin itkisin enemmän kun lähisuku yhteensä...viimeisen päälle tunneihminen jolla järki kateissa noissa tilanteissa.Mukava kuulla että on muitakin...
Kyyneleet tulevat silmiin jos minua loukataan, mutta peitän ne kyllä nopeasti. Jotain koskettavaa ohjelmaa katsoessa tulee myös vesi silmiin, mutta varsinaisesti itkenyt olen useampi kuukausi sitten. En itke usein, ja minua ärsyttää esimerkiksi töissä naiset, jotka itkeskelee heti, jos joku asia ei mene mielen mukaan. En kuitenkaan ole mielestäni kova ihminen, itku on vain minulle niin henkilökohtainen asia, että teen sen mieluiten yksin kotona. Yleensä itku ei edes auta...
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 19:54"]
En itke kovinkaan helposti. Silloin harvoin kun itken niin en tee sitä muiden nähden. En tiedä mistä johtuu, mutta pidän itkemistä niin sanotusti heikkoutena.
[/quote]
Luultavasti kotikasvatuksesta johtuu. Sanotaan lapsille että "isot pojat ei itke" yms
[/quote]
Täytyy sanoa, ettei ole oikein muistikuvia siitä, miten meidän lasten (kaikki tyttöjä) itkuun on suhtauduttu.
Voi tietysti olla, että olen iän myötäkin kehittänyt kovan kuoren. Tunteiden näyttäminen noin muutoinkin on minulle todella vaikeaa. Joskus kaverit sanoivatkin että olen kuin mikäkin jääkuningatar. Koskaan minusta ei näy ulospäin, mitä tunnen tai ajattelen.
Itken paljon. En pidä sitä pahana. Ehkä koska kotona sitä ei koskaan tuomittu.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 20:09"]
Täällä kans itkupilli...todella ahdistavaa olla näin herkkä.Nolointa on kun työssä asiakaspalvelussa ennestään minulle tuntematon ihminen kertoo sairaudestaan/leskeksi jäämisestään ja poikkeuksetta mua alkaa itkettää.Ei voi katsoa mitään telkusta (kuten 3 kirjoitti myös),kirjavalinnat pitää katsoa huolella jne...ja jos joutuisin aivan tuntemattoman hautajaisiin niin itkisin enemmän kun lähisuku yhteensä...viimeisen päälle tunneihminen jolla järki kateissa noissa tilanteissa.Mukava kuulla että on muitakin...
[/quote]
Kuulostaa aivan minulta :) T: viestin nro. 6 kirjoittanut.
Ennen en itkenyt, sitten kun söin pillereitä itkin raivoitkua ja kauheaa masennusitkua päivittäin. Kun lopetin pillerit, loppui itkut kuin seinään. Nykyään itken taas paljon enemmän, en itkemällä vollota kuin harvoin omia murheitani, mutta liikutuksen kyyneleitä tulee tosi helposti esim. telkkaria katsoessa. Viimeksi piti tehdä oikein tosissaan töitä etten itkenyt valtoimenaan kun oltiin nuorimmaisten kanssa katsomassa esikoisen penkkariajelua, ekan kerran meinasi tulla jo matkalla autossa kun ajattelin että siellä se mun lapsi nyt on pukeutuneena ison auton kyydissä ja heittelee karkkeja... ei mitään järkeä :)
Itken (silmät kostuu ja nenä vuotaa, en siis itke parkuen) tosi helposti, ja vielä tilanteissa joissa muiden mielestä itkemisellä ei ole mitään aihetta.. Itken tilanteissa jotka minulle tärkeitä, jos esim keskustelen pomon kanssa minulle tärkeästä työasiasta.. (se on todella noloa) tai aikoinani kouluun hakiessani haastattelussa kun kerroin miksi haluaisin kyseiseen kouluun(syyt ei mitään tyyliin mummoni kuoli niin haluan hoitaa muita vanhuksia hyvin).. Noloa.. Itken myös helposti liikuttavista asioista, esim jos kerron toiselle ystävälleni kuinka ihanaa kun kolmas ystävämme löysi vihdoin hyvän miehen joka huolehtii myös hänen pojastan kuin omastaan.. Tai muuta vastaavaa.. Välillä siis todella noloa.. Yritän peitellä itkuani mahdollisimman hyvin..
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 19:42"]ainakaan muiden nähden?
Minä en koskaan itke muiden nähden, itken harvoin ja vain yksin.
Aika estynyt kai olen mutta olen vaivaantunut julki-itkijöistä.
[/quote]
Hei hei mull on ihan sama juttu ja sit nykyää mua ärsyttää et jos en heti vastaa jollekki nii kaikki silllee et itkeksä ja sille viel sanoo sen nii kovaa äänee. Mä itken aika usein ku oin niin herkkä mä itken siitä jos joku suuttuu mulle tai pilkkaa mue jotenki (vaikka se olis läppää) nii mä rupeen suurinpiirtein itkee koska oon nii vitun herkkä ja joo siiis kylmä ymmrrän läppää ja me vitsaillaan toisitanne kavereitten kaa tosi usein mut sit jos monta kaverii rupee mun kunstannukdella nii tulee semmone olo että *****. Tätä kirjottaessa muite tajusin että mistä tää johtuu. :D Siis ainaki mulla mua on aikasemmin kiusattu nii en koskaa erottanu et mikä on kiusaamista ha mikä on läppää. Varmaankin siitä johtuu mutta olen silti ihan vitub herkkä ihminen...
Sori toi ylempi lainaus lainasin siis ton lainauksen väärältä henkilöltä. Piti lainata siis se teksi missä kerrottiin että henkilö itkee helposti eikä toi että en itke melkein koskaa julkisesti.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 19:47"]Minä olen todella helposti itkevää tyyppiä. Ja vaivaannun kyllä siitä omasta itkustani varmaan enemmän kuin muut läsnäolijat mutta en vaan pysty estämään itkun tulemista kun se alkaa tulla.
Olen alkanut itkemään mm. seuraavissa tilanteissa:
- amk opettaja sanoi mielestäni ilkeästi että mitä oikein kuvittelen kun koitin kysyä opinnoista kolmen päivän lomaa
- pankkivirkailija sanoi että tilillä ei ole tarpeeksi rahaa kun koitin nostaa sieltä tiettyä summaa
- konduktööri sanoi junassa että olisi pitänyt ostaa paikkalippu mutta en ollut tiennyt sitä eikä mulla ollut tarpeeksi rahaa ostaa sitä häneltä
- opettaja kertoi vanhempainvartissa että lapseni on käyttäytynyt koulussa huonosti
- jouduin opiskeluissa väittelemään opiskelukaverin kanssa ryhmätyön tekotavasta.
- jne. jne. jne.
Oma itkuni hävettää minua suunnattomasti, varsinkin kun en tee sitä edes mitenkään nätisti vaan naama lehantaa punaiseksi ja silmät turpoaa heti vaikka kyyneliä ei paljon tulisikaan.
[/quote]
Täällä kohtalotoveri! Älä häpeä herkyyttäsi, se tekee susta just aellasen kun oot :-)
Minä olen todella helposti itkevää tyyppiä. Ja vaivaannun kyllä siitä omasta itkustani varmaan enemmän kuin muut läsnäolijat mutta en vaan pysty estämään itkun tulemista kun se alkaa tulla.
Olen alkanut itkemään mm. seuraavissa tilanteissa:
- amk opettaja sanoi mielestäni ilkeästi että mitä oikein kuvittelen kun koitin kysyä opinnoista kolmen päivän lomaa
- pankkivirkailija sanoi että tilillä ei ole tarpeeksi rahaa kun koitin nostaa sieltä tiettyä summaa
- konduktööri sanoi junassa että olisi pitänyt ostaa paikkalippu mutta en ollut tiennyt sitä eikä mulla ollut tarpeeksi rahaa ostaa sitä häneltä
- opettaja kertoi vanhempainvartissa että lapseni on käyttäytynyt koulussa huonosti
- jouduin opiskeluissa väittelemään opiskelukaverin kanssa ryhmätyön tekotavasta.
- jne. jne. jne.
Oma itkuni hävettää minua suunnattomasti, varsinkin kun en tee sitä edes mitenkään nätisti vaan naama lehantaa punaiseksi ja silmät turpoaa heti vaikka kyyneliä ei paljon tulisikaan.