Lue keskustelun säännöt.
Mitä amerikkalaista tapaa sinä olet ihmetellyt?
Minulla ei ole kokemusta muusta kuin telkkarista, mutta oletan että nämä asiat ovat hyvin tavallisia Amerikassa.
-kokolattiamatot
-kengät jalassa sisällä
-kertakäyttöastiat
Kommentit (9006)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 4th of Julyn jälkimainingeissa, amerikkalainen patriotismi on aika omintakeista. Käytiin paikallisessa itsenäisyyspäivän rodeossa, ja "harjoitettiin uskonnonvapauttamme" osallistumalla rukoukseen, jossa kiitettiin sotilaita veriuhrista ja veteraanit nousi seisomaan katsomossa, kun aselajin lippu kiersi kenttää ynnä muuta vastaavaa.
Sekin on kyllä suomalaiselle jännä kokemus, kun veteraanit on ihan nuoria ihmisiä. Ja sekin säväyttää, kun naapurin sotilaspoliisi kulkee kadulla sotilaspuvussaan (silloin, kun on kotona eikä komennuksella).
Se on sankarimyytti, joka elää vahvana.
Mulle tuli tästä mieleen, että miksiköhän samat ihmiset, jotka Suomessa käyttää kiitospaitoja ja jankuttaa veteraanien muistamisesta (usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania), ovat usein tosi Amerikan vastaisia puheissaan.
Tai miksi Suomessa veteraani-sana tarkoittaa vanhusta, joka osallistui 30-40-luvun sotiin.
Vastustan sotaa, mutta ymmärrän, että sodan kokeneelle se on pakko jotenkin oikeuttaa, ettei hän koe kärsineensä turhaan ja luhistu, tai ryhdy kotiin palattuaan väkivaltaiseksi. Eli tässä mielessä ymmärrän, kun USAssa todella traumatisoituneita sotilaita palaa komennukselta kotiin, niin siellä on tapana ihan ulkopuolistenkin mennä lentokentälle vaikka ojentamaan kukkia. Eli sama tapa, mitä oli aikoinaan Euroopassa, elää siellä: siviilien vastaanottokomiteat. Sotilas näkee niitä siviilejä, joita tavallaan puolusti, eikä jotain mielenosoitusta, joka taas voisi johtaa hänen sekoamiseensa.
Ero USAn ja Venäjän sankarimyytissä on tosin suuri. Venäjällä ne kaikki aseiden siunaamiset ennen sotaan lähtöä elää vieläkin. Ja se on enemmän sellaista palvontaa kuin että sanotaan (kuten USAssa on se sanonta): thank you for your service.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko oikeasti amerikkalainen tapa vai pelkästään leffojen stereotyyppi, mutta en ymmärrä sitä että aamupalalla syödään lettuja tai pannaria siirapilla. Aika ällönmakeaa päivän ensimmäiseksi ruokailuksi.
Amerikkalaiset 'pancakes' ei ole sama asia kuin 'pannari'.
Mitä ne sitten ovat? Suolaisia tai jotain?
Ei. Sellaisia paksuja pieniä lettuja. Vähän kuin blinejä. Eikä arjessa niitä juurikaan välttämättä syödä. Amerikassa on niin monenlaista kulttuuria. Itse tunnen lähinnä sitä suurien kaupunkien ihmisten äärimmäisen terveystietoista elämää, missä tuollaisia paheksuttaisiin syvästi.
Pannukakkuja syövät varmaan myös ne "terveystietoiset". Nehän sopivat hyvin terveystietoisillekin.
No valkoisilla vehnäjauhoilla tehdyt eivät ole niin suosittuja. Mutta onhan niille korvikkeita.
Voi käyttää valkoisia jauhoja, ruskeita jauhoja, keltaisia jauhoja, sinisiä jauhoja jne. Eli jauhoja on vaikka minkä värisiä, siitä vaan valitsemaan suosikkiväri.
Mitä nämä eriväriset jauhot on?
Joku yrittaa vetaa sinua nenasta. Pannukakut tehdaan vehnajauhoista ja/tai kokovehnasta.
Niinhän ne tehdään, mutta kun valkoinen jauho on paha, niin tekee eri värisistä jauhoista. On niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vuokrataloissa Yhdysvalloissa sekä jätemyllyjä että kompostoreita. Riippuu ihan siitä, millainen piha talossa on, että tarvitseeko kompostimultaa kasveille vai onko kivetys/terassi vai mitä.
Venäjällä saa koko ajan pelätä sen kuvottavan huonon hygieniatason ja ihmisten täyden välinpitämättömyyden takia, mutta en mä yhdysvaltalaista jätteidenlajittelua ihmettele, se on varsin toimiva systeemi siellä. Joka alueella omat ratkaisunsa ja aika herkästi viranomaiset puuttuvat, jos häiritsee toisia sotkuillaan tai levittelee romujaan luontoon.
Ajattelin nyt vastata tosissani ja rehellisesti, vaikka ketju on tietysti jonkun itänaapurimme palvojan aloittama jälleen yksi aivopesuyritys pohjoisamerikkalaisia vastaan. :D
Tehkää joku Venäjästä samanlainen ketju, olisi hauska lukea muidenkin ajatuksia!
🙄. Ja mikähän estää sua itseäsi tekemästä sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 4th of Julyn jälkimainingeissa, amerikkalainen patriotismi on aika omintakeista. Käytiin paikallisessa itsenäisyyspäivän rodeossa, ja "harjoitettiin uskonnonvapauttamme" osallistumalla rukoukseen, jossa kiitettiin sotilaita veriuhrista ja veteraanit nousi seisomaan katsomossa, kun aselajin lippu kiersi kenttää ynnä muuta vastaavaa.
Sekin on kyllä suomalaiselle jännä kokemus, kun veteraanit on ihan nuoria ihmisiä. Ja sekin säväyttää, kun naapurin sotilaspoliisi kulkee kadulla sotilaspuvussaan (silloin, kun on kotona eikä komennuksella).
Se on sankarimyytti, joka elää vahvana.
Mulle tuli tästä mieleen, että miksiköhän samat ihmiset, jotka Suomessa käyttää kiitospaitoja ja jankuttaa veteraanien muistamisesta (usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania), ovat usein tosi Amerikan vastaisia puheissaan.
Tai miksi Suomessa veteraani-sana tarkoittaa vanhusta, joka osallistui 30-40-luvun sotiin.
Vastustan sotaa, mutta ymmärrän, että sodan kokeneelle se on pakko jotenkin oikeuttaa, ettei hän koe kärsineensä turhaan ja luhistu, tai ryhdy kotiin palattuaan väkivaltaiseksi. Eli tässä mielessä ymmärrän, kun USAssa todella traumatisoituneita sotilaita palaa komennukselta kotiin, niin siellä on tapana ihan ulkopuolistenkin mennä lentokentälle vaikka ojentamaan kukkia. Eli sama tapa, mitä oli aikoinaan Euroopassa, elää siellä: siviilien vastaanottokomiteat. Sotilas näkee niitä siviilejä, joita tavallaan puolusti, eikä jotain mielenosoitusta, joka taas voisi johtaa hänen sekoamiseensa.
Ero USAn ja Venäjän sankarimyytissä on tosin suuri. Venäjällä ne kaikki aseiden siunaamiset ennen sotaan lähtöä elää vieläkin. Ja se on enemmän sellaista palvontaa kuin että sanotaan (kuten USAssa on se sanonta): thank you for your service.
Suomessa veteraanit ovat hyvin vanhoja, suurin osa jo kuollut. Todella huono yleistieto pitää olla jos ei edes sitä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 4th of Julyn jälkimainingeissa, amerikkalainen patriotismi on aika omintakeista. Käytiin paikallisessa itsenäisyyspäivän rodeossa, ja "harjoitettiin uskonnonvapauttamme" osallistumalla rukoukseen, jossa kiitettiin sotilaita veriuhrista ja veteraanit nousi seisomaan katsomossa, kun aselajin lippu kiersi kenttää ynnä muuta vastaavaa.
Sekin on kyllä suomalaiselle jännä kokemus, kun veteraanit on ihan nuoria ihmisiä. Ja sekin säväyttää, kun naapurin sotilaspoliisi kulkee kadulla sotilaspuvussaan (silloin, kun on kotona eikä komennuksella).
Se on sankarimyytti, joka elää vahvana.
Mulle tuli tästä mieleen, että miksiköhän samat ihmiset, jotka Suomessa käyttää kiitospaitoja ja jankuttaa veteraanien muistamisesta (usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania), ovat usein tosi Amerikan vastaisia puheissaan.
Tai miksi Suomessa veteraani-sana tarkoittaa vanhusta, joka osallistui 30-40-luvun sotiin.
Vastustan sotaa, mutta ymmärrän, että sodan kokeneelle se on pakko jotenkin oikeuttaa, ettei hän koe kärsineensä turhaan ja luhistu, tai ryhdy kotiin palattuaan väkivaltaiseksi. Eli tässä mielessä ymmärrän, kun USAssa todella traumatisoituneita sotilaita palaa komennukselta kotiin, niin siellä on tapana ihan ulkopuolistenkin mennä lentokentälle vaikka ojentamaan kukkia. Eli sama tapa, mitä oli aikoinaan Euroopassa, elää siellä: siviilien vastaanottokomiteat. Sotilas näkee niitä siviilejä, joita tavallaan puolusti, eikä jotain mielenosoitusta, joka taas voisi johtaa hänen sekoamiseensa.
Ero USAn ja Venäjän sankarimyytissä on tosin suuri. Venäjällä ne kaikki aseiden siunaamiset ennen sotaan lähtöä elää vieläkin. Ja se on enemmän sellaista palvontaa kuin että sanotaan (kuten USAssa on se sanonta): thank you for your service.
Suomessa veteraanit ovat hyvin vanhoja, suurin osa jo kuollut. Todella huono yleistieto pitää olla jos ei edes sitä tajua.
Niin. Ja useimmilla, ellei jopa lähes kaikilla suomalaisista, on iso-/isoisoisä tai joku muu sukulainen ollut sodassa, useitakin sukulaisia, joten sinänsä on väärin sanoa mitään sellaista kuten "usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 4th of Julyn jälkimainingeissa, amerikkalainen patriotismi on aika omintakeista. Käytiin paikallisessa itsenäisyyspäivän rodeossa, ja "harjoitettiin uskonnonvapauttamme" osallistumalla rukoukseen, jossa kiitettiin sotilaita veriuhrista ja veteraanit nousi seisomaan katsomossa, kun aselajin lippu kiersi kenttää ynnä muuta vastaavaa.
Sekin on kyllä suomalaiselle jännä kokemus, kun veteraanit on ihan nuoria ihmisiä. Ja sekin säväyttää, kun naapurin sotilaspoliisi kulkee kadulla sotilaspuvussaan (silloin, kun on kotona eikä komennuksella).
Se on sankarimyytti, joka elää vahvana.
Mulle tuli tästä mieleen, että miksiköhän samat ihmiset, jotka Suomessa käyttää kiitospaitoja ja jankuttaa veteraanien muistamisesta (usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania), ovat usein tosi Amerikan vastaisia puheissaan.
Tai miksi Suomessa veteraani-sana tarkoittaa vanhusta, joka osallistui 30-40-luvun sotiin.
Vastustan sotaa, mutta ymmärrän, että sodan kokeneelle se on pakko jotenkin oikeuttaa, ettei hän koe kärsineensä turhaan ja luhistu, tai ryhdy kotiin palattuaan väkivaltaiseksi. Eli tässä mielessä ymmärrän, kun USAssa todella traumatisoituneita sotilaita palaa komennukselta kotiin, niin siellä on tapana ihan ulkopuolistenkin mennä lentokentälle vaikka ojentamaan kukkia. Eli sama tapa, mitä oli aikoinaan Euroopassa, elää siellä: siviilien vastaanottokomiteat. Sotilas näkee niitä siviilejä, joita tavallaan puolusti, eikä jotain mielenosoitusta, joka taas voisi johtaa hänen sekoamiseensa.
Ero USAn ja Venäjän sankarimyytissä on tosin suuri. Venäjällä ne kaikki aseiden siunaamiset ennen sotaan lähtöä elää vieläkin. Ja se on enemmän sellaista palvontaa kuin että sanotaan (kuten USAssa on se sanonta): thank you for your service.
Suomessa veteraanit ovat hyvin vanhoja, suurin osa jo kuollut. Todella huono yleistieto pitää olla jos ei edes sitä tajua.
Ja se johtuu siitä, että Suomi ei ole osallistunut aktiiviseen sotaan toisen maailmansodan jälkeen. Tosin YK:n rauhanturvajoukoissa tai jossain vastaavassa kansainvälisessä melkein-sotajoukossa palvellut (suomalainen) kaveri rinnastettiin täällä veteraaneihin.
Naurattaa tämä keskustelu jauhojen väristä liittyen pannukakkuihin, kun perusamerikkalainenhan tekee pannukakkunsa valmiista sekoituksesta. Kuten myös kakkunsa, kuppikakkunsa, pikkuleipänsä, leipänsä, vohvelinsa jne. Jollei osta pakastimesta valmiina.
Mainio, kun sekoitat itse jauhoihin sen leivinjauheen, niin wow! waffles from scratch. 🤩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 4th of Julyn jälkimainingeissa, amerikkalainen patriotismi on aika omintakeista. Käytiin paikallisessa itsenäisyyspäivän rodeossa, ja "harjoitettiin uskonnonvapauttamme" osallistumalla rukoukseen, jossa kiitettiin sotilaita veriuhrista ja veteraanit nousi seisomaan katsomossa, kun aselajin lippu kiersi kenttää ynnä muuta vastaavaa.
Sekin on kyllä suomalaiselle jännä kokemus, kun veteraanit on ihan nuoria ihmisiä. Ja sekin säväyttää, kun naapurin sotilaspoliisi kulkee kadulla sotilaspuvussaan (silloin, kun on kotona eikä komennuksella).
Se on sankarimyytti, joka elää vahvana.
Mulle tuli tästä mieleen, että miksiköhän samat ihmiset, jotka Suomessa käyttää kiitospaitoja ja jankuttaa veteraanien muistamisesta (usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania), ovat usein tosi Amerikan vastaisia puheissaan.
Tai miksi Suomessa veteraani-sana tarkoittaa vanhusta, joka osallistui 30-40-luvun sotiin.
Vastustan sotaa, mutta ymmärrän, että sodan kokeneelle se on pakko jotenkin oikeuttaa, ettei hän koe kärsineensä turhaan ja luhistu, tai ryhdy kotiin palattuaan väkivaltaiseksi. Eli tässä mielessä ymmärrän, kun USAssa todella traumatisoituneita sotilaita palaa komennukselta kotiin, niin siellä on tapana ihan ulkopuolistenkin mennä lentokentälle vaikka ojentamaan kukkia. Eli sama tapa, mitä oli aikoinaan Euroopassa, elää siellä: siviilien vastaanottokomiteat. Sotilas näkee niitä siviilejä, joita tavallaan puolusti, eikä jotain mielenosoitusta, joka taas voisi johtaa hänen sekoamiseensa.
Ero USAn ja Venäjän sankarimyytissä on tosin suuri. Venäjällä ne kaikki aseiden siunaamiset ennen sotaan lähtöä elää vieläkin. Ja se on enemmän sellaista palvontaa kuin että sanotaan (kuten USAssa on se sanonta): thank you for your service.
Suomessa veteraanit ovat hyvin vanhoja, suurin osa jo kuollut. Todella huono yleistieto pitää olla jos ei edes sitä tajua.
Niin. Ja useimmilla, ellei jopa lähes kaikilla suomalaisista, on iso-/isoisoisä tai joku muu sukulainen ollut sodassa, useitakin sukulaisia, joten sinänsä on väärin sanoa mitään sellaista kuten "usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania".
Minä en ole koskaan tuntenut (enkä olisi voinut tuntea) henk. koht. kaikkia isovanhempiani, sama mun lapsien kohdalla. Tän hetken "vanhukset" alkaa olla sotienjälkeistä sukupolvea melkein kaikki. Toki maailmassa on paljon keski-ikäisiä ja sitä vanhempia ihmisiä, mutta hyvin harvalla tän hetken esim. alle kolmekymppisellä on ollut mahdollisuus tuntea _henkilökohtaisesti_ suomalaista sotaveteraania. Ihan siksi, että ne suomalaiset sotaveteraanit on nuorimmat syntyneet, mitä, 20-luvun alkupuolella, eli siis noin sata vuotta sitten. Onhan heitä toki jäljellä vielä noin 3000 (suurin osa naisia), että monen suvussa on varmasti edelleen sotaveteraani elossa, mutta silti. Harva meistä kovin syvällisesti henkilökohtaisesti tuntee ihmisen, joka on yli 70 vuotta itseä vanhempi.
Lounaaksi syödään monesti jos on toimistolla töissä niin kolmioleipiä ja pieni sipsipussi ja cokista juomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 4th of Julyn jälkimainingeissa, amerikkalainen patriotismi on aika omintakeista. Käytiin paikallisessa itsenäisyyspäivän rodeossa, ja "harjoitettiin uskonnonvapauttamme" osallistumalla rukoukseen, jossa kiitettiin sotilaita veriuhrista ja veteraanit nousi seisomaan katsomossa, kun aselajin lippu kiersi kenttää ynnä muuta vastaavaa.
Sekin on kyllä suomalaiselle jännä kokemus, kun veteraanit on ihan nuoria ihmisiä. Ja sekin säväyttää, kun naapurin sotilaspoliisi kulkee kadulla sotilaspuvussaan (silloin, kun on kotona eikä komennuksella).
Se on sankarimyytti, joka elää vahvana.
Mulle tuli tästä mieleen, että miksiköhän samat ihmiset, jotka Suomessa käyttää kiitospaitoja ja jankuttaa veteraanien muistamisesta (usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania), ovat usein tosi Amerikan vastaisia puheissaan.
Tai miksi Suomessa veteraani-sana tarkoittaa vanhusta, joka osallistui 30-40-luvun sotiin.
Vastustan sotaa, mutta ymmärrän, että sodan kokeneelle se on pakko jotenkin oikeuttaa, ettei hän koe kärsineensä turhaan ja luhistu, tai ryhdy kotiin palattuaan väkivaltaiseksi. Eli tässä mielessä ymmärrän, kun USAssa todella traumatisoituneita sotilaita palaa komennukselta kotiin, niin siellä on tapana ihan ulkopuolistenkin mennä lentokentälle vaikka ojentamaan kukkia. Eli sama tapa, mitä oli aikoinaan Euroopassa, elää siellä: siviilien vastaanottokomiteat. Sotilas näkee niitä siviilejä, joita tavallaan puolusti, eikä jotain mielenosoitusta, joka taas voisi johtaa hänen sekoamiseensa.
Ero USAn ja Venäjän sankarimyytissä on tosin suuri. Venäjällä ne kaikki aseiden siunaamiset ennen sotaan lähtöä elää vieläkin. Ja se on enemmän sellaista palvontaa kuin että sanotaan (kuten USAssa on se sanonta): thank you for your service.
Suomessa veteraanit ovat hyvin vanhoja, suurin osa jo kuollut. Todella huono yleistieto pitää olla jos ei edes sitä tajua.
Niin. Ja useimmilla, ellei jopa lähes kaikilla suomalaisista, on iso-/isoisoisä tai joku muu sukulainen ollut sodassa, useitakin sukulaisia, joten sinänsä on väärin sanoa mitään sellaista kuten "usein edes tuntematta henkkoht ketään veteraania".
Minä en ole koskaan tuntenut (enkä olisi voinut tuntea) henk. koht. kaikkia isovanhempiani, sama mun lapsien kohdalla. Tän hetken "vanhukset" alkaa olla sotienjälkeistä sukupolvea melkein kaikki. Toki maailmassa on paljon keski-ikäisiä ja sitä vanhempia ihmisiä, mutta hyvin harvalla tän hetken esim. alle kolmekymppisellä on ollut mahdollisuus tuntea _henkilökohtaisesti_ suomalaista sotaveteraania. Ihan siksi, että ne suomalaiset sotaveteraanit on nuorimmat syntyneet, mitä, 20-luvun alkupuolella, eli siis noin sata vuotta sitten. Onhan heitä toki jäljellä vielä noin 3000 (suurin osa naisia), että monen suvussa on varmasti edelleen sotaveteraani elossa, mutta silti. Harva meistä kovin syvällisesti henkilökohtaisesti tuntee ihmisen, joka on yli 70 vuotta itseä vanhempi.
Kyllä esim minä kolmekymppinen olen ihan henkilökohtaisesti tuntenut isoisäni, jotka ovat olleet sodassa. Vaikkakin eivät enää elä, se ei muuta sitä.
Miksi ei voisi olla kiitollinen veteraaneille heidän tekemistään uhrauksista ja ottamistaan riskeistä, vaikkei yhtään sellaista olisi henk.kohtaisesti syvällisesti tuntenutkaan? En ymmärrä lainkaan sun ajatusmaailmaasi. Kenties sinä osaat olla kiitollinen vain sellaisille ihmisille, jotka tunnet syvällisesti, mutta kuulostaa kovin rajoittuneelta....
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä keskustelu jauhojen väristä liittyen pannukakkuihin, kun perusamerikkalainenhan tekee pannukakkunsa valmiista sekoituksesta. Kuten myös kakkunsa, kuppikakkunsa, pikkuleipänsä, leipänsä, vohvelinsa jne. Jollei osta pakastimesta valmiina.
Mainio, kun sekoitat itse jauhoihin sen leivinjauheen, niin wow! waffles from scratch. 🤩
Osaavat varmaan tehdä ihan raaka-aineistakin. Helppous ja kätevyys pannassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä keskustelu jauhojen väristä liittyen pannukakkuihin, kun perusamerikkalainenhan tekee pannukakkunsa valmiista sekoituksesta. Kuten myös kakkunsa, kuppikakkunsa, pikkuleipänsä, leipänsä, vohvelinsa jne. Jollei osta pakastimesta valmiina.
Mainio, kun sekoitat itse jauhoihin sen leivinjauheen, niin wow! waffles from scratch. 🤩
Osaavat varmaan tehdä ihan raaka-aineistakin. Helppous ja kätevyys pannassa?
Pannukakkujen teko on jo muutenkin äärettömän yksinkertaista ja helppoa 😄.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä keskustelu jauhojen väristä liittyen pannukakkuihin, kun perusamerikkalainenhan tekee pannukakkunsa valmiista sekoituksesta. Kuten myös kakkunsa, kuppikakkunsa, pikkuleipänsä, leipänsä, vohvelinsa jne. Jollei osta pakastimesta valmiina.
Mainio, kun sekoitat itse jauhoihin sen leivinjauheen, niin wow! waffles from scratch. 🤩
Osaavat varmaan tehdä ihan raaka-aineistakin. Helppous ja kätevyys pannassa?
Pannukakkujen teko on jo muutenkin äärettömän yksinkertaista ja helppoa 😄.
Ohis
Onko sitä kukaan tässä rakettitieteeksi kutsunut? Sinua näyttää naurattavan kaikkein arkipäiväisimmät asiatkin. Taidat tulla ihan hysteeriseksi automaattiauton nähtyäsi tai siivutettua leipää muovipussissa. 🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä keskustelu jauhojen väristä liittyen pannukakkuihin, kun perusamerikkalainenhan tekee pannukakkunsa valmiista sekoituksesta. Kuten myös kakkunsa, kuppikakkunsa, pikkuleipänsä, leipänsä, vohvelinsa jne. Jollei osta pakastimesta valmiina.
Mainio, kun sekoitat itse jauhoihin sen leivinjauheen, niin wow! waffles from scratch. 🤩
Osaavat varmaan tehdä ihan raaka-aineistakin. Helppous ja kätevyys pannassa?
Pannukakkujen teko on jo muutenkin äärettömän yksinkertaista ja helppoa 😄.
Ohis
Onko sitä kukaan tässä rakettitieteeksi kutsunut? Sinua näyttää naurattavan kaikkein arkipäiväisimmät asiatkin. Taidat tulla ihan hysteeriseksi automaattiauton nähtyäsi tai siivutettua leipää muovipussissa. 🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄
Sulle nauraminen on merkki hysteerisyydestä? Oletko koskaan edes kokeillut nauraa? Ja varo, ettei silmäsi muljahda 😄.
Itse en lähtisi vertaamaan automaattivaihteista autoa pannukakun tekoon valmisseoksesta. Kaksi aivan eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä keskustelu jauhojen väristä liittyen pannukakkuihin, kun perusamerikkalainenhan tekee pannukakkunsa valmiista sekoituksesta. Kuten myös kakkunsa, kuppikakkunsa, pikkuleipänsä, leipänsä, vohvelinsa jne. Jollei osta pakastimesta valmiina.
Mainio, kun sekoitat itse jauhoihin sen leivinjauheen, niin wow! waffles from scratch. 🤩
Osaavat varmaan tehdä ihan raaka-aineistakin. Helppous ja kätevyys pannassa?
Pannukakkujen teko on jo muutenkin äärettömän yksinkertaista ja helppoa 😄.
Ohis
Onko sitä kukaan tässä rakettitieteeksi kutsunut? Sinua näyttää naurattavan kaikkein arkipäiväisimmät asiatkin. Taidat tulla ihan hysteeriseksi automaattiauton nähtyäsi tai siivutettua leipää muovipussissa. 🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄
Sulle nauraminen on merkki hysteerisyydestä? Oletko koskaan edes kokeillut nauraa? Ja varo, ettei silmäsi muljahda 😄.
Itse en lähtisi vertaamaan automaattivaihteista autoa pannukakun tekoon valmisseoksesta. Kaksi aivan eri asiaa.
Ihanko noin on? Ei tullut mieleenkään. Miten ihmeessä olisit voinut minulle nauraa kun vasta nyt avasin ketjun? Ei hetkeäkään kun kakarat alkavat hyppiä silmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä keskustelu jauhojen väristä liittyen pannukakkuihin, kun perusamerikkalainenhan tekee pannukakkunsa valmiista sekoituksesta. Kuten myös kakkunsa, kuppikakkunsa, pikkuleipänsä, leipänsä, vohvelinsa jne. Jollei osta pakastimesta valmiina.
Mainio, kun sekoitat itse jauhoihin sen leivinjauheen, niin wow! waffles from scratch. 🤩
Osaavat varmaan tehdä ihan raaka-aineistakin. Helppous ja kätevyys pannassa?
Pannukakkujen teko on jo muutenkin äärettömän yksinkertaista ja helppoa 😄.
Ohis
Onko sitä kukaan tässä rakettitieteeksi kutsunut? Sinua näyttää naurattavan kaikkein arkipäiväisimmät asiatkin. Taidat tulla ihan hysteeriseksi automaattiauton nähtyäsi tai siivutettua leipää muovipussissa. 🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄
Sulle nauraminen on merkki hysteerisyydestä? Oletko koskaan edes kokeillut nauraa? Ja varo, ettei silmäsi muljahda 😄.
Itse en lähtisi vertaamaan automaattivaihteista autoa pannukakun tekoon valmisseoksesta. Kaksi aivan eri asiaa.
Ihanko noin on? Ei tullut mieleenkään. Miten ihmeessä olisit voinut minulle nauraa kun vasta nyt avasin ketjun? Ei hetkeäkään kun kakarat alkavat hyppiä silmille.
Mitähän sä oikein sekoilet siellä?
Luetun ymmärtäminen ei ole sun vahvuuksiasi selvästikään 😂 (nyt nauran sinulle). Edellisessä viestissä sisältö oli kysyä, onko sinun mielestäsi nauraminen merkki hysteerisyydestä. Oliko tarpeeksi kirjakielellä ja rautalangasta väännetty?
Ja jos siellä kakarat hyppivät silmillesi, niin saat syyttää siitä ihan itseäsi. Olisi kannattanut kasvattaa ne kakaransa paremmin. Sitä niittää mitä kylvää 😉.
Jatkuvasti kaikki kyselee umpi tuntemattomiltakin mitä kuuluu? Ja siihen ei odoteta kuitenkaan muuta vastausta kuin että hyvää kuuluu ja sitten se toinen kysyy mitä kuuluu ja taas sama vastaus. Outoa on
Jos koet jonkun hymyilevän sinulle, niin mistä tiedät ettei se naura sinulle?
Kauppojen huonot ja pienet muovikassit. Kertakäyttöisiä ja saa ottaa useamman kassin jotta saa ruokaostokset pakattua. Parempi laittaa aina kaksi päällekkäin
Mulla on ollut vuokrataloissa Yhdysvalloissa sekä jätemyllyjä että kompostoreita. Riippuu ihan siitä, millainen piha talossa on, että tarvitseeko kompostimultaa kasveille vai onko kivetys/terassi vai mitä.
Venäjällä saa koko ajan pelätä sen kuvottavan huonon hygieniatason ja ihmisten täyden välinpitämättömyyden takia, mutta en mä yhdysvaltalaista jätteidenlajittelua ihmettele, se on varsin toimiva systeemi siellä. Joka alueella omat ratkaisunsa ja aika herkästi viranomaiset puuttuvat, jos häiritsee toisia sotkuillaan tai levittelee romujaan luontoon.
Ajattelin nyt vastata tosissani ja rehellisesti, vaikka ketju on tietysti jonkun itänaapurimme palvojan aloittama jälleen yksi aivopesuyritys pohjoisamerikkalaisia vastaan. :D
Tehkää joku Venäjästä samanlainen ketju, olisi hauska lukea muidenkin ajatuksia!