Miten lapsiperheillä riittää aika?

kaupassa käydään pari kertaa viikossa. Netissä ei hirveesti ehdi pyöriä illan aikana, saatika torkahdella. Illalla tehdään ruokaa ja muita peruskotihommia, joskus käydään urheilemassa/harrastamassa jotain. Lapsen kanssa tietysti leikitään tai puuhataan jotain ja välillä se leikkii itsekseenkin lyhyitä aikoja. Lapsi menee meillä nukkuun puoli yhdeksän maissa, sitten onkin sitä omaa aikaa. Tänään se meni siihen, että kävin kaupassa (harvinainen, myöhäinen kauppareissu), pesulla, valmistelin aikaista aamua varten asiat valmiiksi ja nyt olen reilun vartin istunut koneella. Aivot nollaantuu kivasti av:lla. Ihan kohta nukkumaan. 

No eihän se riitäkään!

Jostain (eli kaikesta) on pakko tinkiä. Omaa aikaa on liian vähän, jos haluat omaa aikaa, se on pois kotitöistä tai nukkumisesta. Sit kun olet lykännyt niitä kotitöitä niin pitkään, että ne on pakko tehdä, se aika on taas pois nukkumisesta ja parisuhteelta ja lapsilta. Sit kun olet rättipoikkiväsynyt ja rojahdat sänkyyn, ei seksi maistu, kun ei jaksa. Ja kaverit jäi tapaamatta kun nukahdit sohvalle. Jos vietät laatuaikaa lasten (tai puolison) kanssa, jää kotityöt tekemättä ja yöunet liian lyhyiksi...

Kun sinulla on perhettä, töitten jälkeen saat unohtaa kaikki lepäilyt ja omat urheilemiset. Kun tulet rättiväsyneenä töistä, kotona ovat rättiväsyneet lapset jotka vaativat kaiken huomion.

Ruokaa, siivousta, riitojen selvittelyä, pyllynpesua, kuhmujen puhaltelua. Jos oikein pirteiksi alatte, vielä ulkoilua. Siinä on sitten ne sinun urheilut.

Sitten alkaakin jo iltatouhut. Iltapalat, pesut, iltasadut. Itse nukahtaa 90% varmuudella nukuttaessa lapsia. Sitten koittaa oma aika. Nyt sitä nettisurfausta, telkkaria, taas siivousta. Kello on jo niin paljon että äkkiä nukkumaan.

Tällaista on ainakin meillä, 2 alle kouluikäistä lasta.

Arkisin ei aika riitäkään itselle tai rentoutumiselle. Ehkä jos lapsia on yksi, mutta jos on pieniä lapsia kaksi tai enemmän niin ei todellakaan ole aikaa chillailla.

Meillä mies hakee lapset töistä, sitten tulevat hakemaan minut töistä, sitten äkkiä kotiin; vaatteiden riisumista, vaipan vaihtoa, käsien pesemistä, ruuan lämmittämistä, pöydän kattamista, syömistä, pöydän siistimistä ja astioiden siirtämistä tiskikoneelle, laitetaan pyykkiä peseytymään, ja kuivaajasta ulos edellisen koneen pyykit, ja pyykkien viikkaamista paikoilleen kaappeihin (joka päivä joutyy pyykkäämään lapsiperheessä), siistitään eteistä ja keittiötä, lapset leikkivät hetken, ja sitten onkin taas iltapalan aika (ensin tehdään iltapalat lapsille laitetaan taas pöytään tarjoamiset, lapset syövät, ja taas korjataan keittiöstä tarpeet ja ruuat kaappeihin) iltapesut, hampaanharjaukset, yöpuvut päälle lapsille ja iltasatu ja lapset sänkyihin. Sitten on ehkä puoli tuntia, tunti aikaa itselle (oleen yleensä koneella esim. tsekkaan päivän sähköpostit, ja tulleet postit, maksan laskut, katson huutonet kohteet jne) ja vähän telkkaria katselen ja sitten nukkumaan.

Jos sitten arjesssa jaksaa vielä käydä kaupassa ja siivota, laittaa ruokaa, niin ei enää ole aikaa edes koneella piipahtaa tai katsella telkkaria. Lisää edelliseen listaan siis imurointi, vessan pesu (eripäivinä, ei keretä arkisin kaikkea tehdä yhden illan aikana), petivaatteiden vaihto, ruokakaupassa käynti, ruuan laitto!

Kahden päiväkotilapsen äiti täällä, mies on.

"Tänään menin töihin klo 9"

Samoin, mies vei lapset tarhaan ja haki myös ip, sillä oli lyhyempi päivä.

"ja töistä kaupan kautta kotia tullessa kello lyö ilta kuutta."

Mulla kestää töistä päiväkodille noin 45 min. Jos on mun vuoro hakee lapset, on pakko lähteä töistä pian neljän jälkeen, pk menee kiinni viideltä. Silloin meen aamulla puoli tuntia aiemmin (7,5h päivä) tai oon seur. päivänä pitempään (liukumaa työajoissa on). Niinä päivinä kotona ollaan lasten kans viiden jälkeen ja tehdään ruokaa, muina päivinä tuun kotiin puoli kuuden - kuuden maissa. Tänään kävin työkaverin kans kävelylenkillä töiden jälkeen, olin kotona n. 1830. 

"...zuumailen netissä tunteroisen, torkahdan tunniksi ja virkistyn ilta yhdeksän maissa ja lähden urheilemaan tunniksi."

No mä en :) Tosin muksut leikki jo aika paljon keskenään, joten kyllä illalla kerkee ihan vaan ollakin. Muuten viikkailen pyykkiä, tyhjennän ja täytän tiskikonetta (mies myös), puuhataan lasten kans, laitellaan paikkoja kondikseen. Joskus käyn juoksemassa illalla. Vähän roikun netissäkin tai lueskelen, telkkari saattaa olla taustalla päällä.

"Suihkun kautta sänkyyn, jolloin kello lähenee 23:00. Loppuillan kuuntelen musaa ja surffaan tunnin puolitoista netissä."

Meillä lapset menee nukkumaan 20-21 välillä, iltasäätöön menee noin puoli tuntia iltapaloineen, pesuineen jne. Sen jälkeen on ns.omaa aikaa, nukkumaan yleensä 23 maissa.

"Pyykkäämiset, siivoukset ja rempat tapaan jättää viikonlopulle. Telkkaria en seuraa yhtään, koska ei kiinnosta eikä sellaiseen riitä aika. Lukemista kyllä harrastan."

Samoin. Telkkarista katson paria sarjaa, muuten en aktiivisesti. Luen ehkä pari kirjaa kuussa, enempää ei ehdi. Pientä siistimistä tehdään pitkin viikkoa, mutta isommat jää kyllä lauantaille. Ärsyttää tuhlata viikonloppu imurinvarressa, mutta ei viikolla vaan jaksa. Ei meillä suursiivota joka vkonloppu, imuroidaan pari kertaa kuussa ja muuten sen verran ettei elukoita tuu.

Mut niin, ei mun elämä musta mitenkään hektistä oo. Ihan tavallista. En yhtään muista, mitä tällä kaikella ajalla teki ennen lapsia. Ehkä kävin enemmän leffassa ja baarissa ja luin enemmän.

Minä vien ja haen itse 2 lastani tarhasta joka ikinen päivä.Ja siivoan kun aikaa,mielummin vietän aikaa lasten kanssa sen muutaman tunnin ennenkuin menevät nukkumaan. Sen jälkeen vasta edes ajattelen tiskejä,siivoomista ym.

Ja ruoan valmistan aina valmiiksi seuraavaksi päiväksi lasten mentyä nukkumaan.

-opiskeleva yh,ajokortiton sellainen :)

6 jatkaa: Nyt kun rupesin miettimään, aika paljon arjen ennakoivaa säätöä kyllä keskittyy viikonlopulle. Silloin pyykkään isommasti, vaihdetaan lakanat, tosiaan isompaa siivousta, omaa urheilua enemmän, käydään isommasti kaupassa ja viikolla vaan täydentämässä jos on pakko (se meistä käy töiden jälkeen, joka ei hae lapsia). Meillä ehkä aika on ollut enten pois sosiaalisesta elämästä. Kavereita ei juuri kerkee nähdä. Mutta toisaalta, eipä niitä ollut tuossa ap:n päivässäkään.

Kyllä meillä siivoukset myös keskittyy viikonloppuun, myös pyykkäykset ja ruuanlaitot! Eli lauantaipäivät menee kokonaan kotitöitä tehdessä, ja sunnuntaistakin osa ruuanlaittoon (seuraavalle viikolle), lasten reppujen pakkaamiseen, koululaisen läksyjen tarkistamiseen, ulkoiluun ja lasten hoitoon. Silti arjessa ei juuri ole omaa aikaa kun pitää käydä kaupassa viikolla kerran tai kaksi, ja se ilta on niin lyhyt pyykin pesuineen, ruuan lämmittämisineen ja tarjoiluineen, keittiön ja eteisen siivouksineen, lasten iltapesuineen jne. Käytännössä kun tullaan kotiin klo 17-18 aikaan, niin aika hyvin se aika menee touhutessa klo 20.00 saakka. Silloin jää aikaa imuroinnille tai silittämiselle tai vessan pesulle tai iltalenkille. yleensä mennään nukkumaan jo 21.30 kun herätys on jo klo 6.00

Me ollaan hieman helpotettu arkea hankkimalla siivooja kerran vikossa joka imuroi, pesee lattiat, pyyhkii pinnat. Pesee pari kertaa vuodessa ikkunat. Meille jää sitten vaan perus siisitiminen, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys ja pyykkaus. Ihanaa tulla perjantaina kotiin kun siivooja on käynyt.

Pari kertaa viikossa tehdään isot ruokaostokset ja teen ison satsin ruokaa kerralla (osa pakkaseen) jotta ei tarvitse joka päivä kokata. Lämmittää vain seuraavina päivinä ja samasta riittää töihinkin evääksi tarvittaessa. Pikkutäydennystä vain sitten muina päivinä (yleensä ei edes tarvetta).

Lapset ovat pieniä ja menevät nukkumaan jo 20-2 maissa joten vapaata yhteistä aikaa jää 1-2h miehen kanssa jolloin ollaan yhdessä tai luetaan kirjoja, toinen käy urheilemassa (vuorotellen) tms.

Uskallamme myös jättää lapset usein hoitoon päiväksi tai jopa yökylään omille vanhemmilleni jotka asuvat lähellä (ja heitä pyytävät jatkuvasti). Saamme miehen kanssa nukkua pidempään ja käydä jossain yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:10"]

Me ollaan hieman helpotettu arkea hankkimalla siivooja kerran vikossa joka imuroi, pesee lattiat, pyyhkii pinnat. Pesee pari kertaa vuodessa ikkunat. Meille jää sitten vaan perus siisitiminen, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys ja pyykkaus. Ihanaa tulla perjantaina kotiin kun siivooja on käynyt.

Pari kertaa viikossa tehdään isot ruokaostokset ja teen ison satsin ruokaa kerralla (osa pakkaseen) jotta ei tarvitse joka päivä kokata. Lämmittää vain seuraavina päivinä ja samasta riittää töihinkin evääksi tarvittaessa. Pikkutäydennystä vain sitten muina päivinä (yleensä ei edes tarvetta).

Lapset ovat pieniä ja menevät nukkumaan jo 20-2 maissa joten vapaata yhteistä aikaa jää 1-2h miehen kanssa jolloin ollaan yhdessä tai luetaan kirjoja, toinen käy urheilemassa (vuorotellen) tms.

Uskallamme myös jättää lapset usein hoitoon päiväksi tai jopa yökylään omille vanhemmilleni jotka asuvat lähellä (ja heitä pyytävät jatkuvasti). Saamme miehen kanssa nukkua pidempään ja käydä jossain yhdessä.

[/quote]

Lapset menevät

siis nukkumaan 20-21 maissa eikä kahdelta yöllä ;)

Mä en tiedä miten ehtisin tohon kaikkeen jos en olis päiviä kotona lasten kanssa. Tuntuu että kaikki päivät vaan menee siivoamiseen, ruoanlaittoon ja lastenhoitoon. Ja silti aika loppuu! Hyvä kun ulos ehditään saati että olisin mukana lasten leikeissä.

T.äiti,jolla on mies ja 3v ja 1,5 v lapset

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:15"]

Mä en tiedä miten ehtisin tohon kaikkeen jos en olis päiviä kotona lasten kanssa. Tuntuu että kaikki päivät vaan menee siivoamiseen, ruoanlaittoon ja lastenhoitoon. Ja silti aika loppuu! Hyvä kun ulos ehditään saati että olisin mukana lasten leikeissä.

Onko sitten pakko olla päivittäin niin siistiä?

T.äiti,jolla on mies ja 3v ja 1,5 v lapset

[/quote]

Onhan se selvä, ettei aika riitä ollenkaan, jos vertailukohtana on lapseton. Kuitenkin oleellisimmat jutut tulevat kyllä joka päivä tehtyä.

Herään 6:30, menen 7:00 töihin, tulen sieltä 17:00 kotiin.

Mies herää 7:30, vie lapset kouluun, menee töihin, hakee lapset jostain tai sit ne on jo kotona, tulee kotiin 16:00 ja alkaa kokkaamaan ruokaa.

Kun tulen, syödään ja luetaan päivän lehdet, ellei ole harrastuskuljetuksia. N. klo 18:00 mies nukahtaa päiväunille, mä pyykkään ja siivoan keittiötä,vänkytän lapsille läksyjen tekemisestä, tarkistan tehtyjä, keräilen seuraavan päivän luistimia, jumppavaatteita, pelipäiväpeliä, nyyttikestejä tai ihan mitä tahansa varten kamoja kasaan. Mies on herännyt n. klo 19 ja juo kahvia sekä lukee sarjakuvia. Mä tipahdan tähän sohvalle n. klo 21, ja tuijotan apaattisena ruutua 2-3 tuntia.Sit menen nukkumaan, mies jatkaa telkkarin katsomista.

Mutta kyllähän tää kaikki on sen arvoista, kun kerran vuodessa päästään lomalle tuhlaamaan perse hiessä tienattuja rahoja... Onko?

Helposti ehtii vaikka ja mitä :) meillä mies osallistuu myös niin meidän 3 lapsen kasvatukseen (vanhin 4v) kuin kotitöihin. Kummallakin on omaa aikaa päivittäin ja silti lapsilla on ruokaa, puhtaat vaatteet, puhdas koti ja aikaa vanhempien kanssa ja vanhemmatkin nukkuvat hyvin :)

t: 23v äiti ja 25v isä

Aika hyvin riittää aika,olen pph. Herään 6-7maissa, hoitolapset tulee 7-8välillä, omat siinä heräilee kun jaksaa. Päivän aikana vähän ehtii tehdä kotonakin, pestä vaikka koneellisen pyykkiä tai maksaa laskut päiväuniaikana. Työpäivä loppuu vaihtelevasti 15-17välillä. Päivälliseksi syödään lounaan tähteet, koska omilla lapsilla on aina nälkä heti hoitolasten lähdettyä, laitan siis lounasta senverran reilusti. Sitten harrastetaan miehen kanssa yleensä vuoroilloin, lasten kaa ulkoillaan, käydään kaupassa, siivotaan, mikä nyt aikatauluun minäkin päivänä sopii ja on tarpeen. Lapset ysin maissa unille ja sitten tunti-pari omaa aikaa jolloin voi istua netissä, katsoa telkkua, saunoa, käydä salilla.. Ei toki kaikkea samana iltana, mut vaikka vuorotellen.

Aika hyvin riittää aika,olen pph. Herään 6-7maissa, hoitolapset tulee 7-8välillä, omat siinä heräilee kun jaksaa. Päivän aikana vähän ehtii tehdä kotonakin, pestä vaikka koneellisen pyykkiä tai maksaa laskut päiväuniaikana. Työpäivä loppuu vaihtelevasti 15-17välillä. Päivälliseksi syödään lounaan tähteet, koska omilla lapsilla on aina nälkä heti hoitolasten lähdettyä, laitan siis lounasta senverran reilusti. Sitten harrastetaan miehen kanssa yleensä vuoroilloin, lasten kaa ulkoillaan, käydään kaupassa, siivotaan, mikä nyt aikatauluun minäkin päivänä sopii ja on tarpeen. Lapset ysin maissa unille ja sitten tunti-pari omaa aikaa jolloin voi istua netissä, katsoa telkkua, saunoa, käydä salilla.. Ei toki kaikkea samana iltana, mut vaikka vuorotellen.

Hyvin ehditään.

Töihin klo 8 ja matkalla muksut pienempi hoitoon ja isompi kouluun, jos kasin aamu. Töistä klo 16, pienempi kotiin hoidosta. Pikapiipahdus lähikaupassa, jos puutteita. Ruoka tulille, syödään noin klo 17. Tiskit koneeseen, sitten illasta riippuen harrastuksiin (muskaria, pesistä, tennistä  ja luistelua) tai kotona möllöttelyä, lautapelejä tms. Kotona ollaan harrastusiltoina seiskan maissa, tsekataan huomisen ohjelma ja niihin tarvittavat vermeet ja syödään iltapala. Pienempi nukkumaan ysiltä, isompi viimeistään kympiiltä. Pyykki- ja tiskikone päälle, puhtaat pyykit kaappiin (juu, meillä ei silitetä), "pikasiivous" (kamat paikoilleen, tasojen pyyhintä ja lattian lakaisu) ja kun sillä aikaa kun koneet pyörii, niin mamma katselee telkkaria tai surffaa aaveellä.. ;)  

Ja näin siis ne viikot, kun ollaan muksujen kanssa kolmistaan. Kun mies kotona, niin sitten arkisin on aikaa itselläkin harrastaa useampana iltana viikossa kun toinen myös harrastuskuskina. Isommat siivoukset ja kauppareissut hoidetaan sitten porukalla viikonloppuna, ei niihinkään tosin montaa tuntia saa kulumaan joten käydään laskettelemassa. uimassa, luistelemassa..

Niin, jos minäkin olisin mennyt nuorena poikana ammattikouluun ja sitä kautta oikeisiin töihin saattaisinpa itsekin olla tällä hetkellä asumassa omakotitalossa perheen parissa. Korkeakoulutettuna työelämään siirtyminen vei aikansa ja että vielä opintojenkin jälkeen kehittää itsensä alansa spesialistiksi vie yhä aikaa. Lisäksi kun tuo kolmenkympin raja on ylitetty, niin huomaa ettei enää kiinnosta hakea asioille toisenlaista ratkaisua kun ei tässäkään mitään suurta moitittavaa ole. Voi kehittää itseään ja säästyy ylimääräiseltä ressiltä, kun ei ole pakko ottaa satojen tuhansien eurojen asuntovelkaa. Voi olla aidosti vapaa herra. En väitä, että tämä olisi parempi ratkaisu mutta ehkä tämän on minulle sopivin kun olen fiilistelevää ihmissorttia. Hymyilen ja nostan hattuani perheellisille arjen sankareille jaksamisesta. :)

ap

Lapset venyttävät pinnaa ja kasvattavat ihmistä tavalla jota mikään muu ei tee. Ja se että saa pitää huolta pienistä ja nähdä heidän kasvavan on parasta mitä elämällä on tarjota. Sen rinnalla kaikki muu on korviketoimintaa.Kun lapsi syntyy ja varsinkin se toinen ja ehkä kolmas, se tarkoittaa sitä että sä annat sun oman vapaa-aikasi pois ja taistelet ensin siitä että ehdit syödä vähän ja nukkua edes hetken. Eli annat perutarpeesikin. Pikkuhiljaa saat niitä takaisin, muttei elämä silti enää palaa sellaiseksi että voit hegailla vaan omien tarpeidesi mukaan. ja se mitä ihmiset monesti unohtaa on se että lapset tarvitsevat läsnäoloa. JOka päivä. Myös teini-ikäiset. Sen hoivan ja kotityörumban lisäksi olisi oltava aikaa olla lapsen kanssa rauhassa, kuunnella, kuulostella, osoittaa hellyyttä. Ja tää on se mistä monet suomalaisperheet nipistää, tehdään vaan ne näkyvät hommat ja hädintuskin ehditään niitäkään. Että viisas vanhempi antaa sotkun ja jumpan välillä olla ja rauhoittuu sen lapsensa vierelle. Lasten kasvattaminen on vaativaa, mutta  myös antoisinta maailmassa. Suosittelen. lapsen hoivaaminen palkitsee paljon enemmän kuin oman navan hoivaaminen.