Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

*lyö päätään tyynyyn* miksi tunteeni heräävät vain fiktiivisille hahmoille? Tosielämässä olen sosiaalisesti taitamaton ja ujo, enkä uskalla tutustua miehiin. Alan olla jo epätoivoinen kun kolmekymppiset lähestyy ja ihastun fiktiivisiin hahmoihin, kuin jokin pahainen teinityttö! :(

  • ylös 27
  • alas 1

Kommentit (9)

Vierailija

Etsi ystäviä jotka ovat kiinnostuneet samoista aiheista kuin sinä, netti on täynnä erilaisia yhteisöjä, varmasti löytyy myös miehiä jotka fanittaa yhtä paljon jotain aihetta kuin sinä, että voi olla jopa ihastunut fiktiivisiin hahmoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Etsi ystäviä jotka ovat kiinnostune
et samoista aiheista kuin sinä, netti on täynnä erilaisia yhteisöjä, varmasti löytyy myös miehiä jotka fanittaa yhtä paljon jotain aihetta kuin sinä, että voi olla jopa ihastunut fiktiivisiin hahmoihin.

Niin larppaatte vaikka yhdessä lempihahmojanne ja ihastutte toisiinne

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Fiktiivinen mies on turvallinen kohde. Teinitytötkin tekee tuota kun ihastuu johonkin poikabändiläisiin ja pussailee julisteet märäksi. Jos vielä päälle parikymppisenä tekee tuota niin on jäänyt jollain tapaa normaalista kehityksestä jälkeen ja mennään jo patologian puolelle ja kyse on jonkinlaisesta defenssistä jota olisi hyvä käsitellä terapiassa jos ei omin voimin pääse tuosta eteenpäin.

  • ylös 17
  • alas 19
Vierailija

Oletko jotenkin pinnallinen? En minä opi tuntemaan hahmoja noin hyvin että voisi niihin ihastua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko jotenkin pinnallinen? En minä opi tuntemaan hahmoja noin hyvin että voisi niihin ihastua.

Tyhmä

Vierailija

Välttelette sitä vaikeaa ja epämiellyttävää asiaa ihastumalla saavuttamattomiin henkilöihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko jotenkin pinnallinen? En minä opi tuntemaan hahmoja noin hyvin että voisi niihin ihastua.
Fiktiivisen hahmonhan oppii tuntemaan paremmin kuin vaikkapa oman työkaverin (ja tuskin kukaan työkaveriin ihastumista outona pitää). Työkaverista harvemmin saat tietää tämän menneisyyden traumoja tai varsinkaan pääse elämään sitä tilannetta mukana flashbackissa. Työkavereiden sisäisiä monologeja, niitä heidän todellisia ajatuksiaan, myöskään harvemmin kuulee. Fiktiivisen hahmon kohdalla pääsee suljettujenkin ovien taakse, saa nähdä ja oppia sellaista mitä oikeat ihmiset eivät itsestään välttämättä koskaan paljasta.

Vierailija

Juurikin siksi, kun sosiaalisesti taitamattomalle/ujolle/aralle/varautuneelle ihmiselle ne fiktiiviset hahmot ovat turvallisia ihastumisen kohteita. 

Minä teen tuota samaa, tosin minulla se ihastus yleensä lakkaa, kun suljen median,

mutta tunnistan kyllä ilmiön. 

Omissa mielikuvissani olen myös mielelläni rohkea ja viettelevä, mutta tosielämässä saan aina sätkyt,

jos joku viehättävä mies esimerkiksi tervehtii minua iloisesti hymyillen ja silmiin katsoen.

Siis ihan konkreettisesti säikähdän näitä viehättäviä ja miellyttäviä tapauksia niin, että pakenen kiireellä paikalta.

Että sellainen rohkelikko.  :D

Tuohon sosiaaliseen taitamattomuuteen ainakin kohdallani liittyy vielä se, että otan ihmissuhteet vakavasti. Se sopii huonosti tähän nykyajan deittikulttuuriin.

Eli toisin sanoen, yritän aktiivisesti suojella itseäni sydänsuruilta ja tuskalta.

Minun pitäisi jotenkin oppia suhtautumaan keveämmin, niin uskaltaisin ihastua reaalimaailman miehiinkin.

Tosin, tässä kun on ollut jo aika pitkään sinkkuna, niin mielikuvissani miehet (ne viehättävät) ovat jo lähestulkoon satuolento-tasolla, he ovat kaikin puolin täydellisiä, ihania, mukavia ja aina hyväntuulisia. Asiahan ei oikeasti näin ole kuin korkeintaan hetkittäin.

:)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla