Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

aika ei riitä itselle..

Vierailija
17.01.2014 |

Eli olen 2 pienen lapsen äiti. Toinen lapsista 6kk ja toinen 2v. Pienempi haluaa koko ajan olla sylissä ja kun pienemmän saa syötettyä ja nukkumaan niin isompi alkaa oleileen sylissä. Nyt onkin alkanut mieli menemään huonommaks itsellä, enkä tiedä mistä Se johtuu, liekö siitä, että kuukausi takaperin tein raskaan päätöksen ja tein abortin (ehkäisy petti). Tuntuu vain ettei mulla ole enään mitään muuta elämää kuin neljän seinän sisällä äitinä oleminen. Päivästä toiseen vaihan vaippaa vuoron perään lapsille, siivoan, teen ruokaa, pesen pyykkiä, ruokin nuorempaa jne jne. 1 ainut kaveri löytyy enään ja häntäkin näkee about. Kerran viikossa. Jostain kumman syystä esikoista odottaessa kaverit kaikkos ympäriltä. Olin ennen sosiaalinen ihminen, enkä pelännyt ollenkaan tutustua uusiin ihmisiin ja jutella heidän kanssaan. Nyt tänä päivänä kauppareissutkin tuntuu jo hankalilta kun joutuu muka pelkäämään jokaista ihmistä ja sitä, että joku tulisi puhumaan jotain. Onhan niitä perhekahviloita ja muita joista varmasti kaveria löytyis, mutta kun pelkää eikä uskalla mennä enään uusien ja vieraiden ihmisten kanssa juttelemaan niin ei voi mitään. Eikä niillä kavereilla nyt niin väliä kun saisi vain edes joka päivä sen tunnin omaa aikaa. Pääsisi vaikka käymään lenkillä. Lasten kanssa kävin yhdessä lenkkeilemässä kun nuorimmainen oli vasta syntynyt. Nyt kun he eivät enään tule toimeen keskenään rattaissa niin lenkkeily ei onnistu. Jos ei sitten kanna toista sylissä ja toista lykää vaunuissa. Kertokaapa jotain vinkkejä, miten onnistuisi saamaan edes hetken omaa aikaa päivisin? Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta haluaisin vain sen oman hetken jolloin voisin rauhottua ja antaa omien ajatusten kulkea..

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä kuinka paljon aikaa riittää tälle palstalle? Eikö se ole sitä omaa aikaa? :) Ja aikansa kutakin, nyt sinulla on tällainen elämänvaihe, myöhemmin toisenlainen. Voit ihan itse vaikuttaa elämääsi ja jos et tee asian hyväksi mitään, niin kukaan tuskin tulee apua tarjoamaan. Joten pyydä lähellä olevan olevilta apua, älä meiltä.

Vierailija
2/7 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet siis yksinhuoltaja?

Mene sinne vaunulenkille edelleen, jos eivät pysy rattaissa sovussa, niin voe ei. Jos isompi oikeasti tekee pahojaan, niin sitten kannat sen toisen, tehokastahan se on! Mutta jos olet totaaliyh, niin eihän sulla ole omaa aikaa, ellet saa ketään sua auttamaan.

Siihen tottuu, mutta ensin siihen hajoo.

 

t. kahden yh, lapset ovat jo teinejä... mutta yksin olen ollut vain muutaman hassun tunnin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko mies jättänyt sinut abortin jälkeen?

 

Lapset tottuvat rattaissa oloon, älä luovuta. Jos ei muuten, niin lahjo isompi keskittymään leluunsa, että pieni voi ottaa päiväunet. Huomaa,e ttä omaa aikaa on jokainen hetki, kun lapset viihtyvät omissa oloissaan tai nukkuvat. Sekin, kun luet kirjaa, olet palstalla tai katsot telkkaria. Lataa noihin hetkiin kaikkea kivaa: rauhallinen iltapala, kynsien lakkaamista ja jalkojen rasvaamista.

 

Saat lapsiasi ihan varmasti joskus mummolaan tai kaverin luoksesi sen yhden tunnin ajaksi, jota kaipaat. Käy silloin lenkillä yksin  tai vain makaa sängyllä ja kuuntele musiikkia.

 

Kaikkeen tottuu aikanaan. Kyllä se sujuu, kun huomaat että äitiys on tosiaan tuota muillakin. Teiniajat eivät enää palaa. (Jäin yh:ksi, kun lapset olivat 4, 2 ja 0v)

Vierailija
4/7 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli todellakin virhe kirjoittaa tänne yhtään mitään mieltä painavista asioista, koska asia ymmärrettiin väärin. Annetaanpa olla ja jatketaan kaikki omia juttuja..

Vierailija
5/7 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli todellakin virhe kirjoittaa tänne yhtään mitään mieltä painavista asioista, koska asia ymmärrettiin väärin. Annetaanpa olla ja jatketaan kaikki omia juttuja..

Vierailija
6/7 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kun olisi minun kirjoittama teksti! Mun pojat 7kk ja 2v. Ja yhtä raatamista tällä hetkellä... Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Mutta koitetaan jaksaa,eiköhän vuoden päästä ole jo paljon helpompaa... :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä yksi kohtalontoverisi:) Meillä nuorin 6kk ja kolme vanhempaa. Mies paljon reissutöissä, monta yötä kerrallansa... Seinät kaatuu päälle ja mieli on välillä niin matalalla että ei meinaa kotityöt ja lastenhoito onnistua. Tukiverkosto puuttuu kokonaan, sitä tarvittaisiin nyt tosissaan. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän viisi kuusi