millaisia on nuorisopsykiatrian poliklinikat?
Millaisissa ongelmissa sinne mennään? Lapseni ystävä on nyt hoidossa sellaisella, vähän epäilyttää onko huonoa seuraa...
Kommentit (10)
Nuorisopsykiatrianen hoito on erikoissairaanhoitoa, käytännössä täytyy olla diagnoosi tai ainakin alustava sellainen. Nuoret potilaat ovat pääosin tosi mukavia ja herttaisia :) pelkkä vaikea murrosikä tai ongelmat vanhempien kanssa eivät riitä kriteereiksi erikoissairaanhoitoon.
En usko että on huonoa seuraa.. Onhan hänelle voinut tapahtua pahoja asioita josta pitää puhua..
Itse olen käynyt nuorena hoitamassa masennusta sellaisessa ja olen kiltti ja mukava
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 19:08"]
Millaisissa ongelmissa sinne mennään? Lapseni ystävä on nyt hoidossa sellaisella, vähän epäilyttää onko huonoa seuraa...
[/quote
Kuulostaa enemmänkin että itse olet pahaa seuraa hänelle tai kenelle tahansa.
Järkyttävää ajatella että aikuinen ei tiedä asioista enempää vaan luulee..
Se on poli eli ei mikään suljettu osasto! Jos mietit hetken, keksit useita ihan "normaaleja" syitä miksi siellä nuori saattaa käydä keskustelemassa psykologin tai sh:n luona. Polin avo ei ehkä riitä mihinkään psykoottisen oireilun hoitoon. Itse kävin teininä masennuksen vuoksi. Masennuksen näki päältä päin vain vanhempani aluksi, koska olin aina ja koko ajan kotona. Sitten kun sain lääkket ja viikottaiset tapaamiset polilla, elin pääosin normaalia elämää eikä masennus loistanut kasvoilta muille.
Mun nuori käy pari kertaa vuodessa, adhd.
Nuorisopsykiatrian poliklinikka on ihan samanlainen kuin aikuisten psykiatrinen poliklinikka, siellä vain hoidetaan nuoria. Eli missään tapauksessa älä ap ala puuttua lapsesi ystävyyssuhteisiin, juuri nythän se ystävä lastasi tarvitsee.
Ei tosiaankaan ikinä tullut mieleen, että joku saattaisi ajatella lapsestani noin, kun avoimesti kerroin, että käymme lasten ja nuorten psykiatrisellla polilla, eikä tullut mieleen edes sillon kun toisen lapsen paras ystävä adhd:n takia käy myös.
Olenko minä outo vai ap jotenkin tyhmä?
Itse kävin parin vuoden ajan noin pari kertaa kuukaudessa nuorisopsykiatrian polilla mm. koulukiusaamisen aiheuttamien traumojen, ahdistuksen ja itsetunto-ongelmien takia. Kävin myös kymmenen viikon jakson kognitiivisessa ryhmäterapiassa.
Hyvin moni ihminen tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä jonkin asteista terapiaa tai muuta apua psykiatrisen sairaanhoidon puolelta. Ei se tee kenestäkään sen huonompaa ihmistä, eivätkä ne ongelmat tartu ihmisestä toiseen. Sun lapsesi kaveri tarvitsee apua nyt, joku toinen vasta myöhemmin, joku on tarvinnut jo aiemmin. Mielenterveysongelmat ovat ihan yhtä vähän kenenkään omaa syytä kuin vaikka flunssa tai murtunut käsi.
Ei tulisi mieleenikään ajatella, etteikö tulevaisuudessa omat lapseni saisi viettää aikaa ystäviensä kanssa, vaikka heillä ongelmia olisikin. Enhän itsekään ole hylännyt edes psykoosista toipuvaa ystävääni, anoreksiapotilaista puhumattakaan.
Älä vaan kannusta ystävyyttä lopettamaan.
Meidän tarina. Herkkä lapsi jota koulukiusattiin, itsetunto pakkaselle, masentui. Nyt on kunnossa, saanut terapiasta avun.
Nuorisopsykiatrian polilla on monenlaisia tapauksia, mm. syömishäiriö, viiltely, itsetuhoisuus, masennus, vaikea murrosikä, uhmakkuus, vanhempien kanssa ongelmia, mielenterveysongelmia.