Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyviksi kirjoiksi mainittuja kirjoja ja niiden kummastelua.
02.01.2014 |
Olen kai jotenkin outo kun todella moni hyviksi mainittu kirja on ollut mielestäni shaibaa. Sain joululahjaksi Finlandia-palkinnon saaneen Jokapäiväinen elämämme ja voi taivas kun on vaikealukuinen ja huono kirja. Kauhealla tankkauksella olen lukenut sitä ja olen vasta sivulla 100 kun Sinuhe Egyptiläisen vetaisin muutamassa illassa! Myös Rosa liksmon Hytti nro 6 oli aivan kammottava, sen sain pari vuotta sitten joululahjaksi. Muita suursuosion saaneita kirjoja, joiden päälle en ole ymmärtänyt yhtään, ovat olleet mm. Anna Karenina (jotenkin raivostuttava hahmo), Haiteksti (jäi kesken, mitä tapahtuu kerran kymmenessä vuodessa), Kotiopettajatteren romaani (todella puuduttava ja tylsä.)
Kommentteja? Samantyyppisiä kokemuksia?
Kommentit (147)
Epäilen vahvasti, että ne jotka julkisuudessa kirjoja arvostelevat, eivät ymmärrä, mitä on hyvä kirjoittaminen. He arvostavat sitä, että joku osaa matkia hyviksi mainittuja vanhempia kirjoja. Tässä ei ole mitän järkeä, ja olen vain ilahtunut, että täällä moni kertoo jättävänsä paskoja kirjoja kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 19:35"]
Epäilen vahvasti, että ne jotka julkisuudessa kirjoja arvostelevat, eivät ymmärrä, mitä on hyvä kirjoittaminen. He arvostavat sitä, että joku osaa matkia hyviksi mainittuja vanhempia kirjoja. Tässä ei ole mitän järkeä, ja olen vain ilahtunut, että täällä moni kertoo jättävänsä paskoja kirjoja kesken.
[/quote]
Oletko tosissasi sitä mieltä, että kirjallisuusarvostelijoiksi valikoituu ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä on hyvä kirjoittaminen? Mulla ihan arkikokemus sanoo, että ihmiset pyrkivät hakeutumaan niille aloille, jotka hallitsevat, ja etenkin sellainen kokemus, että työnantajat pyrkivät palkkaamaan alojensa osaajia.
Esko Valtaojan jokaiselle kirjalle olen asettanut suuret odotukset ja aina ne ovat ylittyneet. Tuoreinkin, tämä Lisbeth Landefortin kanssa kirjoitettu, on tosi viehättävä pikku kirjanen. Mikähän mahtaisi olla tieteen asema, jos jokainen tutkija osaisi kirjoittaa, kuten Valtaoja, ja avata sitä kautta tutkimusalaansa suurelle yleisölle?
Onneksi ei ole olemassa mitään sellaisia kirjoja, joista kaikkien olisi PAKKO pitää. Mitä sitten, jos joku esim. tympääntyy Tarun sormusten herrasta luontokuvauksista tai menee sekaisin venäläisten henkilöhahmojen patronyymeistä... sitten taas löytyy muita (kuten minä) jonka mielestä Keski-Maan ympäristö oli kirjan parasta antia ja joka tykkää kirjoista joissa on laaja ja monimutkainen henkilökaarti. Vive la différence :)
Mäkään en ymmärrä Saatana saapuu Moskovaan -kirjan käännöksen kritiikkiä. En tosin osaa venäjää, mutta mielestäni paskan käännöksen tunnistaa, vaikkei alkukieltä osaakaan. Lukukokomukseni ei ole ihan tuore, mutta olen sentään lukenut kirjan useampaan kertaan, enkä itse kielenkääntäjänä ole käännösasioissa ihan diletantti.
Pitää ilmeisesti ottaa uudestaan lukuun ja katsoa kriittisten silmälasien läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:08"]
Täyskomppi tälle. En ymmärrä myöskään sitä, miksi hänen teoksensa ovat "laadukasta kirjallisuutta" kun taas ihan vastaavat, muiden suomalaisten naiskirjailijoiden teokset ovat viihdettä. Luen älyttömästi, joten jonkinlainen ymmärrys minulla lienee, mutta tuohon se ei riitä.[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:28"]
Nuorista naiskirjailijoista en ole pitänyt myöskään Riikka Pulkkisesta, joka on täällä aiemminkin luokiteltu hyvinvointikersaksi, joka niiiin yrittää purskauttaa teksteihinsä ahdistusta, jota ei ole koskaan kokenut. Hänen henkilöhahmonsa ovat ohuita ja epäuskottavia.
[/quote]
[/quote]
Ja täältäkin komppi. Olen himolukija ja luen todella paljon, joten jotakin perspektiiviä minullakin. Riikka Pulkkinen on ilmeisesti vähän ulkokirjallisista syistä korotettu asemaansa. Viihdekirjallisuuttahan hän kirjoittaa.
[/quote]
mä taas olen tätä mieltä Sofi Oksasesta. Sekin on hyvinvointikakara, joka kirjoittaa ahdistuksesta, jota ei ole koskaan itse kokenut. Ja tämän näkee niistä kirjoita ja niiden mässäilevästä, armottomasta ja mustavalkoisesta asetelmasta. Sitä ei poista mikään määrä tietoa Viron tai Neuvostoliiton historiasta - koska myös Sofi on lukenut sen kirjasta. Voi olla, että niiden kieli ulkonaisesti on korrektia, mutta niiden sielu on läpimätä.
en myöskään pidä mistään nykyisistä suomalaisista dekkareista. Kaikilla menee niissä aina kaikki påin h*ttiä ja jos jossain välissä jollakulla näyttää menevän hyvin niin sitä taatusti huijataan. En jaksa sietä Kari Hotakaista tai Tervoa tai muita vastaavia keski-ikäisiä itseensä tyytyväisiä ukkoja.
olen huomannut pitäväni viimeaikoina paljon suomennetuista länteen muuttaneiden arabien/turkkilaisten/tialaisten kirjottamista kirjoista. Lisäksi, ikä lienee jonkinlaisen keski-ikäisyyden merkki, huomaan välillä pitäväni Carol Shieldsin kirjoista. Tukisin mielelläni suomalaista kirjallisuutta, mutta jotenkin se on tätä nykyä kovin vaikeaa. Ankeaa, pessimististä, tunkkaista, moneen kertaan luettua, huonosti toimitettua...
77, olen tosissani sitä mieltä. He opiskelevat yliopistolla kirjallisuutta, oppivat arvostamaan samoja asioita, yliarvostavat taiteellisuutta (pitkät virkkeet, itsekeksityt mukamas ilmaisevat yhdyssanat, sanamaalailu, sisäisten tilojen kuvaaminen) ja ihailevat ylettömästi kirjailijoita. He itsekin ajattelevat, kuten sinä, että koska he niin arvostavat kirjallisuutta, he varmaan ovat oikeita ihmisiä arvioimaan sitä. Mutta he eivät ole, juuri siksi, että he kunnioittavat liikaa kirjoja, jotka ovat ns. kirjallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
81, oletko itse kiinnostunut novellikirjailijoista? Tuli vain mieleeni, kun mielipiteesi käyvät kovin paljon yksiin kanssani. - Tuon Pulkkisen kritiikin kirjoittanut, Sofi Oksasen hypetystä ihmetellyt. (luonnehdit erään toisen kommentoijan kanssa muuten paljon paremmin sen mitä koitin Oksasesta vain haeskella)
Hytti numero 6 jäi kesken. Samoin Ulla-Lena Lundbergin Jää. Sekä Katja Ketun Kätilö.
Mutta Haitekstistä pidin todella, todella paljon sekä Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi.
Mutta tylsyyden huipentuma, mutta kriitikoiden ylistymä, on Karl-Ove Knausgårdin tilityssarja. Ziisus, että voi olla pitkäveteistä kirjallisuutta.
Olen sitä mieltä, että viimeisen 10 vuoden aikana suomalainen nykykirjallisuus on huonontunut selvästi. Ottaa myös päähän selkeät toimitusvirheet sekä tiivistämisen kyvyttömyys. Vähemmän kirjoja kustannuslistoille ja enemmän kirjojen hiomista ja työstämistä, että saadaan taas kunnon lukuaarteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 20:02"]
81, oletko itse kiinnostunut novellikirjailijoista? Tuli vain mieleeni, kun mielipiteesi käyvät kovin paljon yksiin kanssani. - Tuon Pulkkisen kritiikin kirjoittanut, Sofi Oksasen hypetystä ihmetellyt. (luonnehdit erään toisen kommentoijan kanssa muuten paljon paremmin sen mitä koitin Oksasesta vain haeskella)
[/quote]
Siis tuon, jossa nimitin hyvinvointikersaksi.
Itsekään en lämmennyt Hytti nro 6:lle. Kun kuulin, että kertoo siitä, että nuori tyttö matkalla venäjän läpi joutuu samaan hyttiin murhamiehen kanssa, ajattelin, että tiedossa on jännitystä ja upeasti punottu juoni, mutta mitä vielä! Tylsääkin tylsempää, olin vähällä jättää kesken ja luin loppuun pakolla. Myöskään Finlandia voittaja Ulla-Leena Lundbergin jäätä en saattanut lukea loppuun, oli niin huonosti kirjoitettu. Tärkein ohje kirjoittajalle on: näytä älä kerro. Lundberg kertoi ja selitteli ja jouduin jättämään kirjan kokonaan kesken kun en kestänyt.
Mitä enemmän kirjassa on filosofista tai historiallista hifistelyä, sitä varmemmin kirja voittaa Finlandia-palkinnon. Ihan sama millaista kieli on tai onko koko kirjassa lainkaan järjellistä juonta. Niin se vain menee.
Mitä tulee Sofi Oksaseen ja puhdistukseen, se oli hyvin kirjoitettu. Mitään räävitöntä kielenkäyttöä en siitä löytänyt?! Pulkkinenkin on hyvä, tosin taso laskenut uusimman kirjan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esko Valtaojan kirja oli hyvä, kun se selitti tähtitiedettä meille taviksille. Jatko-osissa se herätti lähinnä myötähäpeää kirjoittaessaan näkemyksiään yhteiskuntatieteistä aivan kuin olisi niidenkin asiantuntija. Hauskinta vielä kun pilkkasi filosofeja yrityksistä selittää maailmankaikkeutta ja seuraavaksi kirjoitti itse lukiotasoista tekstiä yhteiskuntahistoriasta. :D
Mulle Westö on kutakuinkin parasta, mitä Suomessa on pitkään aikaan kirjoitettu. Puhdistus, Kätilö ja Hytti nro 6 ihan hyviä myös. Mutta mistä hyvinä pidetyistä sitten en tykkää: polveilevat latinalaisamerikkalaiset tarinat (kuten Sadan vuoden yksinäisyys), Saatana saapuu Moskovaan (väkisin kahlasin läpi), Hemingway ja sokerina pohjalla James Joycen Odysseus. Ei pysty.
Pulkkista olen lukenut, mutta en kyllä hypetystä tajua. Sellainen keskinkertainen ja juonenkäänteissään ennalta-arvattava. Hotakainen on ihan loistava ja Petri Tamminen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotakaisen uusin oli huono. Jäi kesken.
Joku sanoi Nesbota tylsäksi, luin syksyllä kaikki Holet uudelleen ja nautin ;) lars kepplerkin on hyvä. 50 shades ostin pokkarina, luin puoleen väliin, totesin "hitto mitä kuraa" ja myin eteenpäin.
Muistaako kukaan, mikä oli se toinen kirjaketju, joka alkoi eilen (2.1.) täällä. Oli kyse siitä, mitkä kehutut kirjat ylittivät odotukset. Yritin etsiä hakusanoilla, enkä löytänyt.
Miina Supisen Apatosauruksen maa on uskomatonta paskaa. En ole ikinä lukenut kirjaa, jota olisi niin perusteettomasti hehkutettu omintakeisesta hauskuudesta. Omintakeinen se on lähinnä siksi, että onpa poikkeuksellisen huono teos kehdattu kustantaa vain tekijänsä esikoisen saaman suitsutuksen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 20:13"]
Itsekään en lämmennyt Hytti nro 6:lle. Kun kuulin, että kertoo siitä, että nuori tyttö matkalla venäjän läpi joutuu samaan hyttiin murhamiehen kanssa, ajattelin, että tiedossa on jännitystä ja upeasti punottu juoni, mutta mitä vielä! Tylsääkin tylsempää, olin vähällä jättää kesken ja luin loppuun pakolla. Myöskään Finlandia voittaja Ulla-Leena Lundbergin jäätä en saattanut lukea loppuun, oli niin huonosti kirjoitettu. Tärkein ohje kirjoittajalle on: näytä älä kerro. Lundberg kertoi ja selitteli ja jouduin jättämään kirjan kokonaan kesken kun en kestänyt.
Mitä enemmän kirjassa on filosofista tai historiallista hifistelyä, sitä varmemmin kirja voittaa Finlandia-palkinnon. Ihan sama millaista kieli on tai onko koko kirjassa lainkaan järjellistä juonta. Niin se vain menee.
Mitä tulee Sofi Oksaseen ja puhdistukseen, se oli hyvin kirjoitettu. Mitään räävitöntä kielenkäyttöä en siitä löytänyt?! Pulkkinenkin on hyvä, tosin taso laskenut uusimman kirjan myötä.
[/quote]
Jännää, kuinka eri tavalla luemme samoja kirjoja. Hytti nro 6 kiehtoi mua kovasti. Varmaan osansa on sillä, että osasin lukea myös rivien välit, kun aikoinani asuin Neuvostoliitossa juuri kirjan tapahtuma-aikana. Lundbergin Jää oli mulle ihana juuri kielikokemuksena, puhdasta, kirkasta, viehättävästi vähän vanhahtavaakin (suomen)ruotsia, ja nautin siitä verkkaasta kerronnasta. Ja Puhdistus oli munkin mielestä hyvin kirjoitettu ja kaikkea muuta kuin räävitön. Mutta varmaan kirjailijatkin arvostavat näitä erilaisia näkökulmia kirjoihinsa.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:01"]
Muistaako kukaan, mikä oli se toinen kirjaketju, joka alkoi eilen (2.1.) täällä. Oli kyse siitä, mitkä kehutut kirjat ylittivät odotukset. Yritin etsiä hakusanoilla, enkä löytänyt.
[/quote]
Löytyi!
Alue: Aihe vapaa
Khaled Hosseinin "Leijapoikaa" on kehuttu kovasti. Minusta kirja oli ahdistava ja tunkkainen. Pelkästä kurjuudesta ja ankeudesta lukeminen ei rentouta.