Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyviksi kirjoiksi mainittuja kirjoja ja niiden kummastelua.
02.01.2014 |
Olen kai jotenkin outo kun todella moni hyviksi mainittu kirja on ollut mielestäni shaibaa. Sain joululahjaksi Finlandia-palkinnon saaneen Jokapäiväinen elämämme ja voi taivas kun on vaikealukuinen ja huono kirja. Kauhealla tankkauksella olen lukenut sitä ja olen vasta sivulla 100 kun Sinuhe Egyptiläisen vetaisin muutamassa illassa! Myös Rosa liksmon Hytti nro 6 oli aivan kammottava, sen sain pari vuotta sitten joululahjaksi. Muita suursuosion saaneita kirjoja, joiden päälle en ole ymmärtänyt yhtään, ovat olleet mm. Anna Karenina (jotenkin raivostuttava hahmo), Haiteksti (jäi kesken, mitä tapahtuu kerran kymmenessä vuodessa), Kotiopettajatteren romaani (todella puuduttava ja tylsä.)
Kommentteja? Samantyyppisiä kokemuksia?
Kommentit (147)
Annaleena Härkösen kirjat ovat yksinkertaisesti epäkiinnostavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä herääkin kysymys, miksi pitäisi lukea kirjoja, jotka jättävät huonon olon?
Satavarmasti ja ihan omalla kokemuksella voin sanoa, että taidokkaan masentavan ja vollaavan tekstin tuottaminen on paljon helpompaa kuin taidokkaan inspiroivan ja positiivisen energian täytteisen tekstin.
Jouduimme koulussa lukemaan Gogolin Kuolleet Sielut sekä novellikokoelman ja ne kyllä onnistuneesti tappoivat kiinnostukseni venäläiseen klassikkokirjallisuuteen. Olen jokusen kerran yrittänyt lukea Tsehovia tai Dostojevskiä, mutta nukahdan yleensä jo kesken päähenkilön toista etunimeä. Sormusten herra piti lukea kahteen kertaan ennen kuin hoksasin, että aha, Saruman ja Sauron ovat kaksi eri tyyppiä. Amerikkalaisista kertojista pidän kovasti, samoin Khaled Hosseinin Leijapojasta. Täällä mainituista A-L Härkönen on mielestäni luisunut jatkuvaa alamäkeä sitten Häräntappoaseen, Dan Brownin koodit maistuvat nykyään puulta ja suomalaisiin nykykirjoihin en koske edes kepillä. Lomilla rentoudun Songs of Ice and Fire-sarjan, Kinsellan chicklitin ja Nesbön dekkareiden parissa, elämäkerroissa sekä harrastuksiin liittyvässä kirjallisuudessa.
54, Sieppari ruispellossa jäi minultakin ymmärtämättä. Päähenkilöt ja muut hahmot olivat täysin epäloogisia ja samaistumisesta ei voinut puhuakaan. Ei uponnut, olin muistaakseni 15v.
Jane Austinin tuotannon hypetystä en käsitä. Siis rakastan kyllä niiden juonia ja henkilöhahmoja (siksi niistä tehdyt leffat tai sarjat ovat aivan ihania!), mutta itse teksti on kamalaa. Vaikea selkoista ja sivua toisen sivun jälkeen käytetään esimerkiksi siihen, että montako shillinkiä kenelläkin oli vuositulona jne.
Taru sormusten herrasta on inhokkini, juoni voisi olla ihan jees, mutta se kauhea liirunlaarumi siinä kirjassa o_O Jatketaan sivu sivun jälkeen jotain kukkien tai puiden kuvailua ilman, että kuvaus olisi kielellisesti mukaansa tempaava (ehkä alkuperäiskielellä toimisi, en tiedä). Ja tosiaan samaa kuin venäläisissä teoksissa: sai olla todella tarkka henkilöiden nimien kanssa, ettei mennyt ihan sekaisin.
Hämmästyttää Sieppari tässä ketjussa, monen mainitsemana. Luin sen ensimmäisen kerran joskus varhaisteininä, kolahti silloin, ja on kolahtanut yhä joka kerran kun olen sen sittemmin muutaman vuoden välein lukenut. Mutta joo, kaikki ei tykkää kaikesta. Riikka Pulkkisen kirjat olen itse kahlannut loppuun asti mutta aika pitkin hampain, melkein ovat jääneet kesken. Ja sitten taas venäläiset klassikot ovat mun mielestäni iki-ihania, niitä lueskelen hartaasti ja naatiskellen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulkkiselta tulee nyt alkuvuodesta uusi kirja. Tietenkin hän kirjoittaa viihdettä, mutta mitä sitten? Ei hänellä ole lähihistorian tuntemusta kuten jollain Oksasella. Ihan eri sarjassa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:19"]
Heh, ihan samoja fiiliksiä kuin monilla muilla. Ap:n kirjoista tuttu on Haiteksti. Siis niin äärettömän tylsä, kuin olla voi. Ja mä luin kuin luinkin sen läpi. Huokaus.
[/quote]
Minun mielestäni Haiteksti oli todella jännittävä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pulkkista tarvitsekaan verrata historiakirjoittajiin. Hän kirjoittaa nykyhetkestä, perheistä ja ihmissuhteista, mutta ohuesti. Kuin ei saisi puhallettua henkeä henkilöihinsä, eikä tarinoiden kulku ole uskottava. Ehkä kirjoihin tulee lämpö ja syvyys iän ja elämänkokemuksen myötä.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 18:30"]
Pulkkiselta tulee nyt alkuvuodesta uusi kirja. Tietenkin hän kirjoittaa viihdettä, mutta mitä sitten? Ei hänellä ole lähihistorian tuntemusta kuten jollain Oksasella. Ihan eri sarjassa.
[/quote]
Ei mitään vikaa viihteen kirjoittamisessa, se on oma hyvä lajinsa. Mutta viihteen pitäisi sitten olla jotenkin, no, viihdyttävää. Sitä paitsi Pulkkista markkinoidaan kuitenkin ns. laatukirjailijana, mikä on tosi harhaanjohtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:19"]
Heh, ihan samoja fiiliksiä kuin monilla muilla. Ap:n kirjoista tuttu on Haiteksti. Siis niin äärettömän tylsä, kuin olla voi. Ja mä luin kuin luinkin sen läpi. Huokaus.
[/quote]
Minun mielestäni Haiteksti oli todella jännittävä :)
[/quote]
Täällä toinen, jota Haiteksti puraisi. Vähän p e l o
t t i
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 14:39"]
Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi.
Mä kuvaan tuota vain yhdellä sanalla: oksennus.
[/quote]
Niin samaa mieltä! Voi ahdistus mikä kirja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riikka Pulkkisen Totta oli mitätön, ja Vieras aivan sysipaska ja tekotaiteellinen sekä kliseinen.
Kuka oikeasti pitää Dan Brownia arvostettuna kirjailijana? Myyvänä tietenkin, mutta arvostettuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luin jokun aika sitten sellaisen kovasti kehutun kirjan kuin "valkoinen kuin lumi", kirjoittaja Salla jotain ja kyllä jäin hämmentyneenä miettimään että mikä siinä nyt niin ihmeellistä oli?
ja pahimman Twillight-huuman aikoihin koetin kovasti saada sen ykkösosan luettua. mutta kesken jäi!
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 18:49"]
Kuka oikeasti pitää Dan Brownia arvostettuna kirjailijana? Myyvänä tietenkin, mutta arvostettuna?
[/quote]
No ei tietenkään arvostettuna pidä kukaan, edes Brownin lukijat. Hyvänä bestselleristinä kuitenkin.
juoppohullun päiväkirja, linnuradan käsikirja liftareille, puolisoni rakastamat Leena lehtolaisen Maria Kalliot
Monika Fagerholmin Diiva on viime vuosilta yksi pitkästyttävimmistä lukukokemuksistani. Ainaista toistoa, outoutta ja epäuskottavuutta. Varmaan missään kohtaa ei tullut sellaista oloa, että vau, olipa hienosti kirjoitettu tai onnistuneen omaperäinen kuvailu. Pakolla luin sen loppuun. Peter Franzénin Tumman veden päällä taas oli kerronnallisesti hyvin toisenlainen, selkeä ja lapsenomainen, mutta ei ollut lopulta niin kiinnostava, että olisin jaksanut loppuun asti. Ilkka Remeksen ekoissa kirjoissa oli minusta ilahduttavaa uskallusta sekä aiheiden että juonenkuljetuksen suhteen, mutta pikkuhiljaa kirjat alkoivat toistaa itseään: henkilökohtaisen koston ympärille kiedottua pahistelua ja suurellisiksi kasvavat puitteet. Puhumattakaan kököstä kielestä. Pariin viime vuoteen en ole enää Remeksen uusinta tuotantoa lukenutkaan.
Alastalon salissa oli itselleni kyllä todella raskas. Ei sykähdyttänyt, ei voi mitään. Paras ystäväni taas lukee sitä aina uudestaan ja uudestaan nautiskellen kuin suklaata söisi. Niin se joskus menee.
Missä Pulkkista on muka markkinoitu muuna kuin viihdekirjallisuuden "kuumana nimenä"?
Alue: Aihe vapaa
Tästä herääkin kysymys, miksi pitäisi lukea kirjoja, jotka jättävät huonon olon?
Satavarmasti ja ihan omalla kokemuksella voin sanoa, että taidokkaan masentavan ja vollaavan tekstin tuottaminen on paljon helpompaa kuin taidokkaan inspiroivan ja positiivisen energian täytteisen tekstin.