Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyviksi kirjoiksi mainittuja kirjoja ja niiden kummastelua.
02.01.2014 |
Olen kai jotenkin outo kun todella moni hyviksi mainittu kirja on ollut mielestäni shaibaa. Sain joululahjaksi Finlandia-palkinnon saaneen Jokapäiväinen elämämme ja voi taivas kun on vaikealukuinen ja huono kirja. Kauhealla tankkauksella olen lukenut sitä ja olen vasta sivulla 100 kun Sinuhe Egyptiläisen vetaisin muutamassa illassa! Myös Rosa liksmon Hytti nro 6 oli aivan kammottava, sen sain pari vuotta sitten joululahjaksi. Muita suursuosion saaneita kirjoja, joiden päälle en ole ymmärtänyt yhtään, ovat olleet mm. Anna Karenina (jotenkin raivostuttava hahmo), Haiteksti (jäi kesken, mitä tapahtuu kerran kymmenessä vuodessa), Kotiopettajatteren romaani (todella puuduttava ja tylsä.)
Kommentteja? Samantyyppisiä kokemuksia?
Kommentit (147)
Kiitos kirjavinkeistä. Jospa sitten pistän silmät kiinni, vedän henkeä ja luen Ultskajan suomenkielisen tuotannon. Venäjää en osaa.
Keskeneräisenä hyllyssä olisi myös "pitää-lukea-kirja"
Carlos Ruiz Zafón, Tuulen varjo.
Ajattelin myös tarttua Esko valtaojan Lisbeth Landefortin kanssa yhdessä kirjoittamaan "Tähdenlento pöytälaatikossa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:34"]
Hytti nro 6 ja Sofi Oksasen tuotanto ovat aika käsittämättömiä jos ei ole perehtynyt hyvin Neuvostoliiton ja Viron historiaan. Minä en edes huomannut mitään räävitöntä kieltä, Sofi Oksanen vangitsi erinomaisesti hetken tunnelmat, ihmisten pyrkimyksen omaan hyötyyn mutta samalla lojaalisuuden pyrkimykseen. Jos ei ole koskaan lukenut sanaakan virolaisten hiljaisesta vastarinnasta ja asenteista NLaa kohtaan, ei pysty mitenkään tajuaman pointtia hänen teoksistaan ja ne muuttuvat vain fiktiivisiksi romaaneiksi.
[/quote]
Mä myös hämmästyneenä luin (parinkin ihmisen) kommentit, että Puhdistuksessa on räävitöntä kieltä. Olen lukenut sen kolmeen kertaan, eikä todellakaan ole jäänyt mieleen yksikään räävittömyys! Täytyy nyt oikein tarkistaa asia, mutta mielestäni se oli erittäin hyvää, korrektia kieltä kokonaisuudessan.
Siitä olen samaa mieltä, että sekä Hytti nro 6 että Oksasen kirjat ilmeisesti vaativat lukijalta aika hyviä taustatietoja. Itse olen ahmimalla ahminut ne kaikki suuresti nauttien, mutta Venäjän ja Baltian historia ja yhteiskunta ovatkin erikoisalaani ja osaan myös sekä venäjää että viroa.
Muutenkin tässä kirjassa teilatut kirjat ovat melkein kaikki (no, eivät ihan kaikki) omasta mielestäni oikein hyviä, jotkut mestariteoksia... makuasioista ei siis todellakaan kannata kiistellä...
Täyskomppi tälle. En ymmärrä myöskään sitä, miksi hänen teoksensa ovat "laadukasta kirjallisuutta" kun taas ihan vastaavat, muiden suomalaisten naiskirjailijoiden teokset ovat viihdettä. Luen älyttömästi, joten jonkinlainen ymmärrys minulla lienee, mutta tuohon se ei riitä.[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:28"]
Nuorista naiskirjailijoista en ole pitänyt myöskään Riikka Pulkkisesta, joka on täällä aiemminkin luokiteltu hyvinvointikersaksi, joka niiiin yrittää purskauttaa teksteihinsä ahdistusta, jota ei ole koskaan kokenut. Hänen henkilöhahmonsa ovat ohuita ja epäuskottavia.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:34"]
Hytti nro 6 ja Sofi Oksasen tuotanto ovat aika käsittämättömiä jos ei ole perehtynyt hyvin Neuvostoliiton ja Viron historiaan. Minä en edes huomannut mitään räävitöntä kieltä, Sofi Oksanen vangitsi erinomaisesti hetken tunnelmat, ihmisten pyrkimyksen omaan hyötyyn mutta samalla lojaalisuuden pyrkimykseen. Jos ei ole koskaan lukenut sanaakan virolaisten hiljaisesta vastarinnasta ja asenteista NLaa kohtaan, ei pysty mitenkään tajuaman pointtia hänen teoksistaan ja ne muuttuvat vain fiktiivisiksi romaaneiksi.
[/quote]
Mä myös hämmästyneenä luin (parinkin ihmisen) kommentit, että Puhdistuksessa on räävitöntä kieltä. Olen lukenut sen kolmeen kertaan, eikä todellakaan ole jäänyt mieleen yksikään räävittömyys! Täytyy nyt oikein tarkistaa asia, mutta mielestäni se oli erittäin hyvää, korrektia kieltä kokonaisuudessan.
Siitä olen samaa mieltä, että sekä Hytti nro 6 että Oksasen kirjat ilmeisesti vaativat lukijalta aika hyviä taustatietoja. Itse olen ahmimalla ahminut ne kaikki suuresti nauttien, mutta Venäjän ja Baltian historia ja yhteiskunta ovatkin erikoisalaani ja osaan myös sekä venäjää että viroa.
Muutenkin tässä kirjassa teilatut kirjat ovat melkein kaikki (no, eivät ihan kaikki) omasta mielestäni oikein hyviä, jotkut mestariteoksia... makuasioista ei siis todellakaan kannata kiistellä...
[/quote]
... siis tässä ketjussa teilatut...
Henning Mankellin kirjat ovat todella tylsiä, samoin Ilkka Remeksen tuotanto ja jokunen vuosi sitten maasta taivaaseen ylistetty Marcus Zusackin Kirjavaras, se oli aivan tolkuttoman p*ska. Jo Nesbon kirjoista suurin osa on tylsiä, pidin vain Veritimanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:08"]
Täyskomppi tälle. En ymmärrä myöskään sitä, miksi hänen teoksensa ovat "laadukasta kirjallisuutta" kun taas ihan vastaavat, muiden suomalaisten naiskirjailijoiden teokset ovat viihdettä. Luen älyttömästi, joten jonkinlainen ymmärrys minulla lienee, mutta tuohon se ei riitä.[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:28"]
Nuorista naiskirjailijoista en ole pitänyt myöskään Riikka Pulkkisesta, joka on täällä aiemminkin luokiteltu hyvinvointikersaksi, joka niiiin yrittää purskauttaa teksteihinsä ahdistusta, jota ei ole koskaan kokenut. Hänen henkilöhahmonsa ovat ohuita ja epäuskottavia.
[/quote]
[/quote]
Ja täältäkin komppi. Olen himolukija ja luen todella paljon, joten jotakin perspektiiviä minullakin. Riikka Pulkkinen on ilmeisesti vähän ulkokirjallisista syistä korotettu asemaansa. Viihdekirjallisuuttahan hän kirjoittaa.
Venäläisten klassikkojen ongelma ovat useimmiten surkeat käännökset (vaikka kaikki toki av:llä tietty lukee alkukielellä sujuvasti;). Saatana saapuu Moskovaan on venäjäksi ihan mielettömän upea kirja, mutta Ulla-Liisa Heinon luokaton käännös pilaa kirjan.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:33"]
Venäläiseen kirjallisuuteen en ole uskaltanut vieläkään sukeltaa. Ainoa sellainen taitaa olla Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet. Se oli mielenkiintoinen, tosi erilainen lajityyppi.
T: minä, joka tykkään etenkin suomalaisista novellisteista
[/quote]
Kannattaa lukea kaikki Ulitskajalta suomennetut teokset, niitä ei tosin montaa ole. Tuo Naisten valheet, Medeian lapset ja Iloiset hautajaiset - loistavia!
En oo lukenut paljon venäläistä kirjallisuutta, mutta Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on kyllä semmoinen, jota voin suositella :)
Kommentoijalle nro 35, mäkin kuuntelin Hytti nro 6:ta äänikirjana, ja se oli mukaansatempaava, mutta jouduin palauttaa sen kirjastoon ennen kuin sain loppuun. Pitää varmaan yrittää uudelleen!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei tykkää kaikesta. Itse en jaksa lukea Jari Tervoa, Kari Hotakaista, Coelhoa, Jane Austenia tai mitään Brontëa.
En ole koskaan ymmärtänyt, mitä Riikka Pulkkinen yrittää sanoa. Kummallista kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei suomalaisista novellisteista tykkäävä, Mooses Mentula on kirjoittanut myös romaanin Isän kanssa kahden. Kannattaa lukea!
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:38"]
Hei suomalaisista novellisteista tykkäävä, Mooses Mentula on kirjoittanut myös romaanin Isän kanssa kahden. Kannattaa lukea!
[/quote]
Kyllä vaan, olen ostanut ja ahminut nautinnolla myös sen. Ostan omaksi kotimaisten suosikkikirjailijoiden tuotannon. Mukana myös Miina Supinen, mutta häneltä puuttuu uusin, Säde. Se on seuraava hankinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Venäläisten klassikkojen ongelma ovat useimmiten surkeat käännökset (vaikka kaikki toki av:llä tietty lukee alkukielellä sujuvasti;). Saatana saapuu Moskovaan on venäjäksi ihan mielettömän upea kirja, mutta Ulla-Liisa Heinon luokaton käännös pilaa kirjan."
Onko tosiaan näin? Luin Saatanan eka kertaa teininä suomeksi (kun en vielä osannut venäjää), ja tykkäsin hirveästi, enkä muista yhtään kiinnittäneeni huomiota huonoon kieleen (mutta en kyllä olisi osannutkaan). Sitten lähdin yliopistoon opiskelemaan venäjää ja siellä luin kirjan alkukielellä osana opintoja, ja tosi kovaa kolahti silloinkin. Nyt täytyy oikein lukea ne rinnakkain, en ole yhtään osannut ajatella, että siinä olisi huono suomennos. Mutta olkoon millainen on - joka tapauksessa kannustan kaikkia lukemaan sen, upea kirja se on vähän kurjempanankin käännöksenä :D
Kiinnostava ketju. Riikka Pulkkinen on ollut mulle yksi suurimpia pettymyksiä viimevuosina. Totta-kirjan jälkeen päällimmäinen fiilis oli ihmetys... Tässäkö kaikki? Kirja oli ns. ihan jees, mutta en tajunnut hypetystä. Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan jäi kesken. Rosa Liksomin Hytti-kirja oli aika pysähtynyt tunnelmaltaan, en tykännyt mutta luin. Stalinin lehmät on minusta Sofin kiinnostavin kirja, myös Puhdistus on hyvä, mutta Kyyhkysistä en tykännyt. Viime aikojen aliarvostetuin on mielestäni Sirpa Kähkönen. Kirjat on hyviä, mutta ei kovin paljon esillä julkisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:47"]
Kiinnostava ketju. Riikka Pulkkinen on ollut mulle yksi suurimpia pettymyksiä viimevuosina. Totta-kirjan jälkeen päällimmäinen fiilis oli ihmetys... Tässäkö kaikki? Kirja oli ns. ihan jees, mutta en tajunnut hypetystä. Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan jäi kesken. Rosa Liksomin Hytti-kirja oli aika pysähtynyt tunnelmaltaan, en tykännyt mutta luin. Stalinin lehmät on minusta Sofin kiinnostavin kirja, myös Puhdistus on hyvä, mutta Kyyhkysistä en tykännyt. Viime aikojen aliarvostetuin on mielestäni Sirpa Kähkönen. Kirjat on hyviä, mutta ei kovin paljon esillä julkisuudessa.
[/quote]
Ihanaa kun nostit esiin Sirpa Kähkösen! Hän on todella aliarvostettu. Jos kuka ansaitsisi vähän hypetystäkin, niin hän. Hänen aihepiirinsä ei ehkä ole tarpeeksi trendikäs nykylukijoille...
No puhdistus ei ehkä tarkkaan ottaen ole räävitöntä kieltä, mutta joku sellainen siinä on, mistä jää paha olo. Eikä se ole kiinni siitä mitä kirjassa tapahtuu, esim romaanissa Tuhat loistavaa aurinkoa tapahtuu vähintäänkin yhtä oksettavia juttuja, mutta siitä kirjasta ei jäänyt ollenkaan oksettava olo.
Sofi Oksanen on mielestäni taitava kirjoittaja mutta tuo joku hänen teksteissään, se joka aiheuttaa kuvotusta, on saanut mut olemaan lukematta sen Kyyhkyset jotain -kirjan.
Kätilö jäi kesken samantapaisista syistä.
En halua lukea kirjoja joista jää paha olo.
Luen kaikkea laidasta laitaan, mutta dekkareira eniten. Suurelle yleisölle pudonneet Outi Pakkanen, Leena Lehtolainen yms ovat kyllä menestykseltään minulle mysteeri. Juonet arvattavissa, hahmot tylsiä tai ylikeksittyjä. Teksti yksinkertaista, naiivia.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:53"]
Luen kaikkea laidasta laitaan, mutta dekkareira eniten. Suurelle yleisölle pudonneet Outi Pakkanen, Leena Lehtolainen yms ovat kyllä menestykseltään minulle mysteeri. Juonet arvattavissa, hahmot tylsiä tai ylikeksittyjä. Teksti yksinkertaista, naiivia.
[/quote]
Komppaan etenkin Lehtolaisen kohdalla. Arvostan yksinkertaista kieltä, mutta hänellä se on jo niiin yksinkertaista, että tökkii. Kovin arvattava on Pakkanenkin, mutta hänen hienostuneista tarinoistaan kuitenkin pidän enemmän.
Eniten on jäänyt mieleen kirjapettymyksistä Sieppari ruispellossa. Luin kyseisen kirjan alkuperäiskielellä 16-vuotiaana lukion englannin kurssilla, kun niin moni ikätoveri oli sitä kehunut. Kirja oli kyllä helppolukuinen ja mukaansatempaava - alle päivässä taisin sen lukaista - mutta jotenkin Holden Caulfield hahmona ei ollut minulle yhtään samaistuttava. En vain saanut siitä angstista ja identiteetin hakemisesta mitään tarttumapintaa, vaikka itsekin olin nuori. Menin sitten toteamaan yhdelle kirjaa suositelleelle ystävälleni, ettei kirja nyt niin ihmeellinen ollut, ja sainkin sitten kuulla olevani pinnallinen ja typerä, kun en vain ollut tajunnut kirjan sanomaa.
Tästä herääkin kysymys, miksi pitäisi lukea kirjoja, jotka jättävät huonon olon?
Satavarmasti ja ihan omalla kokemuksella voin sanoa, että taidokkaan masentavan ja vollaavan tekstin tuottaminen on paljon helpompaa kuin taidokkaan inspiroivan ja positiivisen energian täytteisen tekstin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:33"]
Venäläiseen kirjallisuuteen en ole uskaltanut vieläkään sukeltaa. Ainoa sellainen taitaa olla Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet. Se oli mielenkiintoinen, tosi erilainen lajityyppi.
T: minä, joka tykkään etenkin suomalaisista novellisteista
[/quote]
Kannattaa lukea kaikki Ulitskajalta suomennetut teokset, niitä ei tosin montaa ole. Tuo Naisten valheet, Medeian lapset ja Iloiset hautajaiset - loistavia!
En oo lukenut paljon venäläistä kirjallisuutta, mutta Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on kyllä semmoinen, jota voin suositella :)
Kommentoijalle nro 35, mäkin kuuntelin Hytti nro 6:ta äänikirjana, ja se oli mukaansatempaava, mutta jouduin palauttaa sen kirjastoon ennen kuin sain loppuun. Pitää varmaan yrittää uudelleen!