Hyviksi kirjoiksi mainittuja kirjoja ja niiden kummastelua.

Riikka Pulkkisen kirjat menevät alaspäin koko ajan. Surkeita.

Hyttti nro 6 ei napannut.

Vaikka tykkään Sofi Oksasen kirjoista, ei ne niin ylivertaisia ole kuin voisi kuvitella tosta hirveästä hypetyksestä.

Aika pitkälle olen samoilla linjoilla kuin ap. Olen yrittänyt lukea monia erilaisin palkinnoin palkittuja romaaneja, mutta kesken ovat yleensä jääneet. Monen kirjailijan tuotannosta huomaa, että nykyään kustannustoimittajia on vähän eivätkä he kovinkaan paljon ohjaile kirjoitajia.

Mukavina välipaloina olen lueskellut Kaari Utrion 1800-luvun alun Suomeen sijoittuvia historiallisia romaaneja. Pari viimeistä hän on kustantanut itse ja kyllä huomaa, että kustannustoimittajaa ei ole lainkaan. Kirjoissa on melkoista tyhjän jauhamista ja jaarittelua, mikä ei vie tapahtumia millään tavalla eteenpäin. Vai alkaako jo näkyä kirjoittajan ikä: kaikki pitää vääntää rautalangasta. Eiväthän nuo romaanit ole maailman kirjallisuuden helmiä, mutta mukavaa ajankulua, kun haluaa antaa aivonsa levätä.

Oletteko muuten lukenee romaanin "Sadan vuoden yksinäisyys", joka on kuulemma ihan "must". Yritin, en jaksanut. Alakosken Sikaloita on ylistetty, mutta ei nappaa, jäi kesken. Ja listaa voisi jatkaa, mutta olkoon nyt tuossa.

Mitä mieltä olette noin yleensä siitä, että jättää kirja kesken, jos se ei jaksa kiinnostaa. Olen ollut hämmästynyt, kun jotkut ihmiset ovat hyveellisesti selittäneet, että kyllä tylsäkin kirja pitää lukea loppuun. Se on muka hyvää käytöstä. Ihan kuin kesken jättäminen olisi henkilökohtainen loukkaus kirjoittajalle. En ole tiennytkään, että kirjailija istuu kärpäsenä katossa kontrolloimassa, että kiltti tyttö lukee kirjan loppuun, kun täti tai setä käskee!

50 shades. Vai pitikö olla myös kriitikoiden kehuma? ;)

Jos teksti on tympeän raadollista, niin historian tietäminen aiheesta ei muuta asiaa mihinkään. Toisaalta täytyy olla harvinaisen tietämätön yksilö, jos ei tiedä Viron vastarinnasta.

Kommentti Kaari Utrion kirjoista pitää paikkansa. Pidän 1800-luvulle sijoittuvista kuvauksista, mutta viimeinen teos aiheesta olisi kannattanut jättää lukematta. Aiemmat tekstit olivat huomattavasti kiinnostavampia.

Dan Brown. Kamalan kömpelöä kieltä, huh. Ottanut käsitelläkseen mielenkiintoisia aiheita, mutta muut (esim. Eco) ovat kirjoittaneet niistä jo ajat sitten niin paljon paremmin. 

Jää jäi kesken, ei napannut sitten hiukkaakaan. Väkisin luin ehkä kolmasosan. Kannatti jonottaa kuukausia kirjastosta...

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:42"]

Mitä mieltä olette noin yleensä siitä, että jättää kirja kesken, jos se ei jaksa kiinnostaa. Olen ollut hämmästynyt, kun jotkut ihmiset ovat hyveellisesti selittäneet, että kyllä tylsäkin kirja pitää lukea loppuun. Se on muka hyvää käytöstä. Ihan kuin kesken jättäminen olisi henkilökohtainen loukkaus kirjoittajalle. En ole tiennytkään, että kirjailija istuu kärpäsenä katossa kontrolloimassa, että kiltti tyttö lukee kirjan loppuun, kun täti tai setä käskee!

[/quote]

Nykyään jätän suosiolla kirjan kesken, jos siltä tuntuu. Aika kumma asenne toden totta, että jokainen kirja tulisi jatkaa loppuun asti :)

Mutta täytyy sanoa, että aika monen kirjan parhaat puolet tulevat esille vasta loppua kohden. Monta kirjaa olen aloittanut ja jättänyt kesken monta kertaa, kunnes olen päättänyt lukea sen loppuun. Usein nämä ovat juuri niitä, joiden loppu jää vahvasti mieleen - monista on tullut jopa todellisia suosikkikirjojani.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:42"]

Jos teksti on tympeän raadollista, niin historian tietäminen aiheesta ei muuta asiaa mihinkään. Toisaalta täytyy olla harvinaisen tietämätön yksilö, jos ei tiedä Viron vastarinnasta.

[/quote]

Aivan niin. Teksti ei muutu silmissäni tai sieluni korvissa yhtään sen paremmaksi, vaikka olisin lukenut historian tai tietoinen siitä millaisia kauheuksia Suomenkin sotien aikana todella tapahtui. Jos ei vain pidä kielestä tai kirjan rakenteesta, epätäsmällisistä ilmauksista tai rikkonaisesta murteesta, sitä ei voi käskemällä muuttaa. Makuasioiksihan näitä on juuri mainittu.

Kiva että on tullut keskustelua!

Itse tykkään Utrion kirjoista mutta viimeisin oli jotenkin junnaava ja vähän tylsä, se oli kyllä pettymys. Sofi Oksasen Puhdistuksesta tykkäsin kyllä ja tykkään historiasta ja historiallisista romaaneista kyllä muutenkin. Luettu on mm. Lehväslaihon ja Esa Anttalan sotahistoriaan liittyvät romaanit moneen kertaan.

Viime aikaisia muita suosikkejani on Jo Nesbon kirjat, ne pitää lukea melkein yhdeltä istumalta. Coelhon kirjoista olen lukenut vain pätkiä, vaikuttavat hiukan oudoilta mutta täytyy ottaa ja yrittää lukea.

25 oli siis ap.

No, Anna Karenina on minultakin lukematta, vaikka muuten olenkin melko kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen. Kelpaa sarjakuvat ja John Irving, jopa Waltarin Sinuhen olen lukenut pariin kertaan. Tarinat aukeavat eri tavalla teini-ikäiselle ja aikuiselle, ehkä ap ei ole oikeassa iässä lukemaan kirjoja, jotka jäivät kesken, mutta eläkkeiässä jo nekin kelpaavat. Sinne asti pärjäät varmasti hyvin, vaikka et niitä luekaan; hyvää kirjallisuutta riittää luettavaksi vaikka ei kaikesta kehutusta ja kriitikoiden suosikeista pitäisikään.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:42"]

Mukavina välipaloina olen lueskellut Kaari Utrion 1800-luvun alun Suomeen sijoittuvia historiallisia romaaneja. Pari viimeistä hän on kustantanut itse ja kyllä huomaa, että kustannustoimittajaa ei ole lainkaan. Kirjoissa on melkoista tyhjän jauhamista ja jaarittelua, mikä ei vie tapahtumia millään tavalla eteenpäin. Vai alkaako jo näkyä kirjoittajan ikä: kaikki pitää vääntää rautalangasta. Eiväthän nuo romaanit ole maailman kirjallisuuden helmiä, mutta mukavaa ajankulua, kun haluaa antaa aivonsa levätä.

[/quote]

Hyviä viihdekirjailijoita ja heidän teoksiaan editoimaan kykeneviä on kustannustoimittajia on muuten todella harvassa. Itse olen kuitenkin sellainen pilkunviilaaja ja nippelitietoilija, että huono kieli ja väärä faktatieto täysin estävät sen aivojen heiton narikkaan. Kaari Utrio ja kuka sitten toimittikin kirjat Tammella olivat alan ehdotonta huippua. 

Tämän takia syvästi ihmettelen Dan Brownin kirjojen jatkuvaa suosiota. Ymmärrän kyllä jotenkin Da Vinci koodin suosion ja itse asiassa senkin, että Enkeleitä ja demoneita nousi jatkonsa siivellä listoille (koska on parempi kirja). Mutta Kadonneen symbolin lukeminen jäi johonkin 40 sivuun, koska tarina ei enää vetänyt, ja Brownin tapa pistää henkilöhahmot selittämään back story alkoi jurppia liikaa. 

Coelhoa "kuuluukin" inhota. Olisi huomattavasti poikkeuksellisempaa sanoa, että pitää hänen kirjoistaan.

John Irving ei uppoa. Luin puoliväkisin Garpin maailmaan ja se oli todella oksettava kokemus. Ehkä se kirja oli kova juttu joskus 40 vuotta sitten, mutta vaikutti nyt vain eri sukupolveen kuuluvan miehen 40 vuotta sitten kirjoittamalta. En myöskään siedä Grassia, vielä vanhempi jorisija.

Äh, en osaa vastata ketjuun mitään! Jätän yleensä epäkiinnostavat kirjat kesken, joten myös sitten unohdan hyvin helposti semmoiset teokset.

Ai niin, tuo ikiongelma Coelho, jota parjataan tyhjäpäisten naisten ja jääkaappiaforismien kirjoittajaksi. Olen lukenut häneltä muistaakseni kolme kirjaa; Portobellon noita, Veronica päättää kuolla ja...Mikähän se kolmas oli. Ei ollut Alkemisti eikä Yksin istuin Piedrajoen rannalla ja itkin. Mutta yhtäkaikki, kyllä kirjoissa on ihan hyviä aforismeja siellä täällä, mutta kun niitä tulee putkeen kuin Positiivareiden päivittäistä positiivisuusjargonia, alkaa puistattaa.

Lisäksi en pidä siitä, että kirjailija kirjoittaa jatkuvasti ihmeellisistä, eteerisistä naishahmoista, joka alkavat liidellä sfääreissä. Se mies on totisesti löytänyt sisäisen tyttönsä. Oikeasti pidin kirjasta Veronica päättää kuolla, mutta laatuaan riitti se yksi.

Venäläiseen kirjallisuuteen en ole uskaltanut vieläkään sukeltaa. Ainoa sellainen taitaa olla Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet. Se oli mielenkiintoinen, tosi erilainen lajityyppi.

T: minä, joka tykkään etenkin suomalaisista novellisteista

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:12"]

Coelhoa "kuuluukin" inhota. Olisi huomattavasti poikkeuksellisempaa sanoa, että pitää hänen kirjoistaan.

[/quote]

Kas, ehditkin sillä välin kun muotoilin tekstiä "Ikiongelma Coelhosta". Hih!

A-L Härkösen ja etenkin Rosa Liksomin kirjat on lähinnä roskaa, en ymmärrä miksi niitä arvostetaan. Waltarin Sinuhe egyptiläisen oon aloittanut pari kertaa, mutta jotenkin se vaan tuntuu niin "epäaidolta" että en ole jaksanut sitä lukea. Samaan kastiin menee Taru sormusten herrasta...vaikka yleensä pidän fantasiasta mutta tuo on liian sekava, liikaa henkilöitä jne...en jaksanut lukea. Anna Kareninan olen lukenut ja mielestäni hyvä.PÄÄTALOT on aivan mahtavia, niitä luen mielelläni useampaankin kertaan. Aivan huippu kerrontaa, ihmisläheistä, uskottavaa ja koko ajan tapahtuu. Hietamihet eli nyk Hirvisaari uppoaa myös. Hän on selvästikkin nähnyt vaivaa selvittääkseen historiallisia yksityiskohtia. Myös Kaari Utrio on todella hyvä. Niin ja Potteritkin olen lukenut pariin kertaan :-)

Taidan olla valtavirtaa, koska olen pitänyt monista "hehkutetuista" ja palkituista kirjoista kuten Jää, Ennen päivänlaskua ei voi, Puhdistus... Hytti nro 6 oli tyyliltään sellainen, että siihen oli vaikea keskittyä ja jäi kesken, mutta äänikirjana se toimi paremmin (Pertti Sveholm lukijana). John Irvingin uusimmat kirjat ovat minusta pitkäveteisiä, vaikka Garpin maailma ja Kaikki isäni hotellit kuuluvat suosikkeihini, mutta ei kai näitä uudempia ole paljoa hehkutettukaan.