Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako toisen kasvatusmetodeihin puuttua?
28.12.2013 |
Keissini on ystävättäreni, josta tuli mummu noin 4,5 vuotta sitten. Lapsenlapsi (tyttö) viettää huomattavan paljon aikaa mummunsa kanssa ja tuntuu olevan hälle kaikki kaikessa.
Eilen kävin hänen luonaan sovitusti ja kuten tavallista, tyttökin oli mummollaan. Ollaan jo tuttuja tämän suloisen olennon kanssa.
Istuttiin ystäväni kahvilla ja tyttö puuhaili toisessa huoneessa omiaan. Kohta hän tulee satukirjan kanssa, mummo lue tämä minulle! Asiasta keskustellaan, mummo ei jaksaisi ja kun on vieraskin meillä. Lopulta tyttö saa tahtonsa läpi ja minulle tulee hiukan ulkopuolinen olo parivaljakon satuhetken takia. Kun kirja loppuu, tyttö hakee jo toisen...sillä välin mummo pyörittelee silmiään, ei millään jaksaisi tätä loputonta lukemista. Lopulta pääsen kohteliaassa järjestyksessä kotiutumaan, mutta en saa sanottua mitään asetelmasta, olisiko pitänyt?
Vastaaviin tilanteisiin olen aiemminkin törmännyt: lapsen syönti on yhtä kiristystä ja lahjontaa. Mummo juoksee lapsen perässä soppalautanen kourassa ja saa pari lusikallista syötettyä. Hommaan menee piiitkästi aikaa. Minusta tämän ikäinen voisi jo syödä itse sen, mitä syö.
Minusta tilanteessa olisi jo kova kiire asettaa lapselle rajoja. Sanonko sen vai enkö?
Kommentit (3)
Mä en omalta lapseltani katselisi tuollaista käytöstä, mutta mummot on mummoja. Munkin äiti on tosi lepsu meidän lasten kanssa, mutta olkoon. Tietysti taas jos käytös häiritsee mummoa itseä, niin tilanteelle kannattaisi tehdä jotain. Ehkä voit ottaa asian varovasti puheeksi sitlä kannalta, että olet huolissasi ystäväsi jaksamisesta tmv?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varsinkin jos ei ole oma lapsi, niin puuttuisin vasta kun "kasvatus" menisi laittoman puolelle, tai tapahtuisi jotain sellaista josta tietäisin että vanhempi ei todellakaan tykkää. Esimerkiksi jos mummo tukistelisi tyttöä kun tämä olisi hoidossa, tai vaikka antaisi ihan luunappeja, niin puuttuisin. En tuollaisessa tilanteessa sanoisi mitään ellei mummo itse ottaisi asiaa puheeksi. Silloin voisi keskustelun lomassa yrittää antaa vinkkiä ja neuvoa, miten voisi toimia joissain tilanteissa.
Mummu tekisi niin kuin ajattelet parhaan olevan, JOS OSAISI. Mummulla on ollut omiakin lapsia, jotka ovat varmasti syöneet ruokapöydän ääressä. Nyt mummu ei osaa enää komentaa.
Itselläni on 11-vuotias ja veljen poikani 2 vee vedättää minua mennen tullen, johtuen siitä, että en osaa komentaa häntä samalla tavalla kuin komensin omaani. Menee välillä ihan tyhmäksi neuvotteluksi ja kiristykseksi.