Miksi kohtuun kuolleita ei voida leikata pois vaan pitää synnyttää?

Koska alatiesynnytys on äidille turvallisempaa.

Valtaisan infektioriski, vuoksi. Leikkaus suurentaisi tätä riskiä entisestään

Em. mainittujen lisäksi fyysinen toipuminen on normaalisti nopeampaa näin.

Paskanmarjat minkään infektioriskin vuoksi. Onhan tapauksia, joissa todetaan, että sikiö on kuollut ja äidin pitää odottaa päiväkausia, että "pääsee" synnyttämään. Luulisi, että siinä jo infektioriski on valtaisa. Todellinen syy on kustannukset.

Kuollut vauva pitää synnyttää myös sen vuoksi että sen myötä äidin on luonnollisempaa aloittaa surutyö. Kauhean surullista ja raastavaa mutta näin asia todentuu eikä vauva vain katoa vatsasta...

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 08:10"]Paskanmarjat minkään infektioriskin vuoksi. Onhan tapauksia, joissa todetaan, että sikiö on kuollut ja äidin pitää odottaa päiväkausia, että "pääsee" synnyttämään. Luulisi, että siinä jo infektioriski on valtaisa. Todellinen syy on kustannukset.

[/quote]

Tuo nyt ei pidä pätkääkään paikkaansa. Infektioriski on todella suuri leikkauksessa, jossa kirurgisesti joudutaan menemään oliko nyt 7 kudoskerroksen läpi ja infektoitunutta lapsivettä valuu kaikkialle elimistöön... Ymmärrät vissiin, sikiö on voinut olla jo jonkun aikaa kuolleena? Ja aika moni näistä äideistä toivoo kuitenkin myöhemmin vielä uutta raskautta, eli siinäkin mielessä yritetään vahingoittaa kohtua mahd. vähän. Myös psykologisesti synnyttäminen on parempi vaihtoehto, vaikka se karulta ensin tuntuukin. Helpompi työstää surua, kun sen synnytyksen on kokenut ihan konkreettisesti. Pahaltahan se tuntuu, sitä en kiellä. Kipulääkitystä tässä pitää tarjota ihan maksimit ja muutenkin hoitaa hyvin.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 08:14"]

Kuollut vauva pitää synnyttää myös sen vuoksi että sen myötä äidin on luonnollisempaa aloittaa surutyö. Kauhean surullista ja raastavaa mutta näin asia todentuu eikä vauva vain katoa vatsasta...

[/quote]

Sinäkö olet tämän itse kokenut?

Itselläni vauva, tai sikiö, oli ollut kuolleena kohdussa 5 viikkoa, ennen kuin ultrassa selvisi ettei ollut jaksanut kuin viikolle 12. Juuri kun olin käynyt nt-ultrassa ja luulin että nyt on riskit takana ja saa iloita. Synnytys kesti 16 tuntia. Kovat oli kivut ja voimat ihan loppu, mutta minusta tuntuu että helpompi käsittää asia niin. Sain nähdä pienen eikä ollut yhtään pahannäköinen. Vähön harmaa, muuten ihan pienen vauvan näköinen. Sormet ja kaikki. Sain kyllä kipulääkettä niin paljon kuin oyysin mutta vaikutus ei silti ollut kummoinen. Näin parin päivän päästä, ei harmita yhtään. Olisi ollut outoa jos herätessä vaan vauva olisi poissa ja tyhjä syli.. Ja siinäkin mielessä ettei kohtua jouduttu väkivalloin tyhjentämään, on nyt vielä valmis ehkä yrittämään joskus uudelleen. Pahoittelut kaikille joilla vielä myöhemmin ihan kohtukuolema, ymmärrän tuskan ja surun. Ei aina ymmärrä elämää...

Itselläni vauva, tai sikiö, oli ollut kuolleena kohdussa 5 viikkoa, ennen kuin ultrassa selvisi ettei ollut jaksanut kuin viikolle 12. Juuri kun olin käynyt nt-ultrassa ja luulin että nyt on riskit takana ja saa iloita. Synnytys kesti 16 tuntia. Kovat oli kivut ja voimat ihan loppu, mutta minusta tuntuu että helpompi käsittää asia niin. Sain nähdä pienen eikä ollut yhtään pahannäköinen. Vähön harmaa, muuten ihan pienen vauvan näköinen. Sormet ja kaikki. Sain kyllä kipulääkettä niin paljon kuin oyysin mutta vaikutus ei silti ollut kummoinen. Näin parin päivän päästä, ei harmita yhtään. Olisi ollut outoa jos herätessä vaan vauva olisi poissa ja tyhjä syli.. Ja siinäkin mielessä ettei kohtua jouduttu väkivalloin tyhjentämään, on nyt vielä valmis ehkä yrittämään joskus uudelleen. Pahoittelut kaikille joilla vielä myöhemmin ihan kohtukuolema, ymmärrän tuskan ja surun. Ei aina ymmärrä elämää...

Vanha ketju mutta vastaanpahan kuitenkin jos eräät tänne kirjoittaneet sattuisi vielä lukemaan.

Itselläni kuoli vauva synnytyksen yhteydessä, vain hieman ennen syntymäänsä. Kun kuulin että minun pitää synnyttää, se oli aivan järkyttävä uutinen, tunsin etten kaiken tämän keskellä pysty siihen, vaikka olin synnyttänyt pari jo aiemminkin. Mutta alatie synnytys oli oikea päätös myöhemmin ajateltuna. Synnytyksestä ei jäänyt traumoja. Sain vauvani syliini heti, ja oli erittäin tärkeää saada viettää aikaa oman rakkaan lapsensa kanssa ennen hautaamista. Mahdollisuus oli napanuora leikata, kylvettää, pukea ja pitää sylissä pientä. Viisi tuntia aikaa vietettiin. Tämä aika on korvaamattomin muisto elämässäni. Oma vauvani oli täysin nukkuvan näköinen. Ja niin rakas kun muutkin. Suru työn pystyi aloittaa heti, ja konkreettisesti jättää hyvästit.

Vauvoilla, niinkuin muillakin ihmisillä on hirvittävän usein tapana tehdä se kakka juuri kuoleman hetkellä. Vatsassa olevien vauvojen lapsiveteen tullutta kakkaa kutsutaan hätäkakaksi, kun vauva tuntee ahdingon niin hätäkakka tulee. Monesti suoli tyhjenee kokonaan. Leikatessa infektioriski on todella suuri ja monille leikkaukseen päätyneille on tullut vahinkoa kohtuun tai muita vakavia seurauksia. Valitettavasti tiedän mistä puhun, kun olen hyvin paljn saman kokeneisiin tutustunut ja kokemuksia vaihdettu.

Sillä hetkellä kun tiesin että synnytys on edessä, ja vauva oli kuollut olisin ehdottomasti valinnut sektion, nyt olen todella kiitollinen että synnytin myös tämän lapseni alakautta.

Ja niinkuin aiemmin toinen kohtalotoveri mainitsi, kuolemaan johtavia syitä kun ei voi tietää etukäteen, ainakaan yleensä, niin riskit sektiossa ovat suuret.

No tietääkö joku, onko siinä lapsivedessä bakteereja vai ei? Vaikea uskoa että oikeasti kohtuun kuollut sikiö alkaisi mädäntyä niin kuin ruumis normaalisti!

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 08:14"]

Kuollut vauva pitää synnyttää myös sen vuoksi että sen myötä äidin on luonnollisempaa aloittaa surutyö. Kauhean surullista ja raastavaa mutta näin asia todentuu eikä vauva vain katoa vatsasta...

[/quote]

Äitiä väheksyvä ja sadistinen ajatus. Ihan kuin psyykkisen kivun lisäksi tarvittaisiin vielä fyysistä kipua. Kaikista sairaimpia ovat tapaukset, joissa äitiä ei edes riittävästi kipulääkitä tällaisissa tapauksissa.

Jos äiti psykologisesti "kaipaa todistetta" siitä, että vauva ei noin vain katoa, voi hän aivan hyvin hyvästellä ja pitää sylissään sektioitu menehtynyttä pienokaistaan.

Kyllä se kuollutkin sikiö on steriili, olettaen että sikiökalvot on ehjät eikä esim. emättimen kautta ole päässyt bakteereja. Sikiön suolistossa ei tietenkään ole bakteereja, mistä niitä olisi tullut?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 09:11"]

Jos vauva kuolee kohtuun, lapsiveteen päätyy runsaasti tulehduksia aiheuttavia mikrobeja. Jos kohtu avataan, on suuri riski, että infektoitunutta lapsivetta pääsee muualle äidin elimistöön. Tämä voi aiheuttaa äidille vaikean yleisinfektion. Siksi kohtuun kuollut lapsi pyritään aina saamaan ulos alatiesynnytyksellä. Nämä ovat aina todella raskaita tilanteita vanhemmille ja myös hoitohenkilökunnalle, varsinkin kun kohtukuoleman syy ei selviä aina edes tutkimuksissa. Toisia äitejä kuolleen lapsen synnyttäminen helpottaa surutyön alkuun pääsemisessä. En ole kuullut, että synnyttäminen olisi kenelläkään vaikeuttanut asian hyväksymistä tai tapahtuneesta toipumista. Näiden synnyttäjien kivunlievitykseen kiinnitetään erityistä huomiota. Tapahtumasta pyritään tekemään mahdollisimman rauhallinen ja vanhempia tuetaan kaikin tavoin. Lähes aina isät ovat mukana myös näissä synnytyksissä ja on se myös heille kova paikka.

sh

[/quote]

Ai et ole kuullut, että synnytys olisi vaikeuttanut asian hyväksymistä tai toipumista! No nyt kuulet!

Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Anelin sektiota turhaan. Komennettiin synnyttämään. Avautumisvaihe meni hyvin epiduraalin voimin mutta se ponnistaminen! Mitään kivunlievitystä ei annettu ja se tunti oli helvetillinen.Oli valehdeltu, että pää on pahin vaan ei ollutkaan. Oli vielä hartiat. Minulla ei ollut mitään tarvetta ponnistaa ja olisin voinut jäädä siihen makaamaan vaikka loppuiäkseni kunhan ei olisi tarvinnut ponnistaa.

Tuota synnytystä on käyty läpi lukuisten lääkärien ja hoitajien kanssa mutta kukaan ei ole sanonut minulle livenä noista infektioriskeistä leikkaamisessa. Täältä olen niistä lukenut.

Se on älytöntä paskaa, ettei äiti muka tajuaisi lapsen kuolleen, jos tehdään sektio. Kyllä kai sen nyt jokainen normaaliälyinen tajuaa mihin se lapsi sieltä kohdusta katosi. Kenenkä valopään psykologin aivoituksia lie.

Seuraaville olen tapellut sektiot. Yritettiin käännyttää alatiehen mutten suostunut. Kolme vuotta myöhemmin lääkäri kertoi, mitä kivunlievitystä olisi voitu antaa ponnistusvaiheessa. Aha. No miksei sitten annettu? En mennyt enää toiste samaan retkuun. Kokemani kolme sektiota olivat superihania kokemuksia alatiehen verrattuna. Mikään pelkopolin kauhuskenaario ei toteutunut yhdelläkään kertaa.

Vielä 6½v myöhemmin jouduin turvautumaan psykologin apuun. Mieleeni jäi pelkopolin lääkärin sanat "psykologit maailmanlaajuisesti ovat sitä mitä, että kuollut on hyväksi synnyttää alateitse". Tuon minun psykologini oli eri mieltä ja kuulemma läheskään kaikki psykologit eivät ole sitä mieltä.

Alatiesynnytyksen tarkoitus tässä tapauksessa on vain maksimoida äidin kärsimys. Tapauksesta on kulunut jo 18 vuotta ja olen edelleen katkera tuosta synnytyksestä. Tulen olemaan sitä elämäni loppuun asti. Synnyttäminen todellakin vaikeutti asian hyväksymistä ja tapahtuneesta toipumista.

Nro 33, olen hyvin pahoillani puolestasi <3

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:51"]

Kyllä se kuollutkin sikiö on steriili, olettaen että sikiökalvot on ehjät eikä esim. emättimen kautta ole päässyt bakteereja. Sikiön suolistossa ei tietenkään ole bakteereja, mistä niitä olisi tullut?

[/quote]

Miksi tätä on alapeukutettu?!

Toisaalta jos kuollut lapsi otettaisiin ulos keisarin leikkauksessa siitä jäisi iso arpi joka muistuttaisi lopun ikää joka päivä ihan kouriintuntuvasti tapahtumasta.

Ja pahimmassa tapauksessa saisi leikkauksen jälkeen kuulla, ettei kohtu kestäisi lisää raskauksia.

Nro 33. Olen pahoillani puolestasi. Kiitos, että jaoit kokemuksen kanssamme.

Mielestäni on täysin sadistista, että joku ulkopuolinen sanoo "sinä tarvitset tämän fyysisen kivun". Kaikinpuolin ok, jos äiti itse surutyön kannalta tätä toivoo, mutta mikä oikeus kenelläkään ulkopuolisella on lähteä maksimoimaan kärsimystä. Menetyksiä ja surutyötä on monenlaista. Jos esim. leikki-ikäinen kuolee, tuskin äidin surutyötä helpottaisi, että siihen tulisi lisäksi vielä fyysinen kärsimys.

Suurin syy sille , että kohtukuollut lapsi pyritään alatiesynnyttämään , on äidin suuri verenvuotoriski. Kuollut lapsi äidin kohdussa aiheuttaa äidin verenkuvaan hyytymistekijämuutoksia ja jos siinä sitten tehdään iso vatsanalueen leikkaus , se voi olla erittäin vaarallista.Näin minulle kerrottiin ja saman olen lukenut myös kirjallisuudesta.

Meillä kolmas lapsi kuoli kohtuun kuukautta ennen laskettua aikaa. Synnytys käynnistettiin ja siinä meni 2 vrk ennenkuin synnytys saatiin kunnolla käyntiin. Sain ihan valtavasti kivunlievitystä, kun lapsen voinnista ei tarvinnut välittää , sain puudutusta vielä ponnistusvaiheen lopussakin. Lapsi oli syntyessään jo hieman hajonnut, iho irtosi osittain ja vatsan alue oli sellainen mustunut. Haisikin aika pahalta. Mutta silti pitelimme häntä sylissä ja hyvästelimme rauhassa. 

En ymmärrä , mitä sektio minut olisi pelastanut ? Pahin oli jo tapahtunut, vauva oli kuollut. Jotenkin suorastaan halusin synnyttää hänet , halusin että menee aikaa kun hän tulee ulos minusta. Kaikessa karmeudessaan se oli kuitenkin kauniskin kokemus. Surutyö käynnistyi sillä sekunnilla , kun kuulin vauvan kuolleen , mutta kaikki se keskustelu eri kätilöiden kanssa ja itkeminen yhdessä miehen kanssa niiden kahden päivän aikana , jona synnytystä käynnistettiin , oli ainakin minulle tärkeää. Olisi tuntunut kamalalta , jos lapsi olisi vaan nostettu minusta pois.

Alatiesynnytyksen jälkeen hyytymistekijät olivat niin huonot , että vuosin 3 litraa. Sektioon olisin ehkä kuollut.