lapsen kuritus
Miten saatte alakouluikäisen lapsen kuriin, joka uhmaa ja "uhkailee" vanhempia jatkuvasti. Kokeilee rajojaan, ja koettelee pahasti vanhempien kärsivällisyyttä. Annatteko lapselle esim. luunapin tai otatte ns. niskavilloista kiinni jotta kuuntelisi ja ottaisi tosissaan.
Kaipaisin apua, mikä auttaisi että lapsi ymmärtäisi että tuo käyttäytyminen saa luvan loppua! On kokeiltu kaikkea mahdollista, kielletty vähäksi aikaa kavereiden kanssa oleminen, ratsastustunnille meno ja muu mieleinen puuha.
Kommentit (9)
Kuri perustuu kunnioitukseen ja rakkauteen, siis molemminpuoliseen. Lasta pitää hoitaa vauvasta asti hyvin, jolloin hän rakastaa ja ihailee ja kunnioittaa vanhempiaan luonnollisesti. Jos et ole hoitanut hyvin etkä ymmärtänyt lasta etkä elänyt kunnioitettavasti, lapsi ei kunnioita sinua eikä sääntöjäsi. Jos et ole antanut tarpeeksi huomiota ja hellyyttä, lapsi voi uhmata ihan vain saadakseen huomiota. Toki sama käyttäytyminen voi johtua monesta syystä, mutta normaalisti 9-vuotiaan kanssa tulee kyllä aikuinen toimeen ihan hyvällä.
Anna aikaa lapselle, ole läsnä, kehu jos on tarvetta. Puhu rauhallisella äänensävyllä.
Tutkimusten (ja omien havaintojeni) mukaan fyysinen kuritus lisää lapsen agressioita. Pahennat tilannetta jos käyt käsiksi. Menetät viimeisenkin luottamuksen. Sitten ei jää jäljelle oikein muuta kuin alistaminen sillä kurituksella.
Jatkaisin noita rangaistuksia, kotiarestia, harrastuksiin taukoa ja ehdottomasti pitäisin tiukasti kiinni kaikesta millä uhkaan. Usein nuo tilanteet ajautuvat päättömiksi, kun vanhemmat uhkailevat milloin milläkin, mutta lepsuilevat uhkauksista kiinni pitämisessä, kun lapsi vetelee oikeista naruista.
Ja yrittäisin myös palauttaa sen hyvän keskusteluyhteyden ja voittaa lapsen luottamuksen takaisin.
Otetaan lasta lempeesti kasvoista kiinni tai olkapaasta ja katsotaan silmiin, kun sanotaan, ett toi ei sovi, noin et tee. Kerrot milta se sinusta tuntuu ja nayttaa. Meilla helpotti yhden lapsen kanssa, kun alkoi olla enempi kavereiden kanssa. voisi olla myos sita ett teet usein jotain kivaa lapsen kanssa eli olisi sita hyvaakin. toiset koettelee vanhempia enemman kuin toiset tai sit eri vaiheissa.
Kannatan myös että jatkatte samoja rangaistuksia johdonmukaisesti. Tietysti kannattaa miettiä, että onko esim harrastuksen eväämisellä positiivisia vai negatiivisia vaikutuksia. Usein ne harrastukset ovat sellaisia että niissä lapsi käy selvittämässä päätään (aivan kuten me aikuiset) ja purkamassa energiaa. Jo se että lapsi lähtee säännöllisesti johonkin neljän seinän sisältä saattaa rauhoittaa kaikkien hermoja.
En tarkoita että lasta pitäisi palkita huonosta käytöksestä, mutta mielestäni harrastuksen kieltäminen olisi ihan viimeinen asia. Se on lapselle vähän kuin koulu, eli "pakko".
Riehakas ja uhmakas lapsi saattaa joskus rauhoittua vain kiinni pitämällä. Sanoilla iskevän lapsen kohdalla tärkeintä on pitää oma pää kylmänä ja toimia johdonmukaisesti kuten aikuinen. Selittää esimerkiksi mikä meni vikaan ja rauhallisesti poistua paikalta ja vetää ovi kiinni. Vanhempi on lapselle ikään kuin peili, minkä avulla opetellaan sitä miten harmistuksessakin tulee kunnioittaaa toista ja pysyä rauhallisena.
Kasvatus on mennyt pieleen jo alusta asti. Ilmeisesti lapsi haluaa enemmän huomiota ja häntä tulee käsitellä ikäisensä vaatimalla tasolla.
Lapsen kanssa kannattaa tehdä nyt sellaisia asioita, joista hän pitää ja teette sen yhdessä ja häntä kehuen, jos siihen aihetta on. Näin lapsi kokee itsensä hyväksytysti, eikä pura pahaa oloaan vanhempiin.
Toki on vaikea antaa tarkempia vinkkejä, kun ei tarkemmin tiedä miten teidän perheessä yleisesti toimitaan.
Kiitos asiallisille kommenteille!! Meillä ei siis ole minkäänlainen fyysinen kuritus käytössä enkä ole missään nimessä sen kannalla, haluaisin vain saada nimenomaan lapsen täyden huomion jotta hän ymmärtäisi minun olevan tosissaan!!!
Kyseessä oleva lapsi on fiksu, iloinen ja eläväinen mutta toisaalta todella määrätietoinen ja itsepäinen. Laittaa siis vastaan vanhemmilleen ja kuvittelee mielipiteellään ja tahdollaan jyräävän meidän yli. Ei antaisi yhtään periksi.
Ap
En käytä mitään fyysistä väkivaltaa. Meillä 7v. on kuin pahinkin uhmaikäinen ja olen todennut parhaimmaksi polvistua lapsen eteen ja niin sanotusti pakottaa katsomaan minua silmiin kun puhun. Saan siis lapsen huomion ja meillä tämä on ainakin toiminut.
Fyysinen väkivalta ei lisää kenenkään auktoriteettia. Lapsi oppii vain sen että hänen koskemattomuuttansa on ok rikkoa eikä hän saa olla rauhassa edes kotonaan. Aikuisena nämä lapset ovat hakattuja tai hakkaajia.