Muita jotka eivät sisusta?
Nykyään tuntuu, että suurin osa harrastaa sisustamista. Joillain menee vähän överiksi ja sisustaminen on enemmänkin lavastamista. Koko ajan pitää siirrellä huonekaluja ja ostaa jotain uutta. Hypistellään verhoja ja vaihdetaan sohvatyynyt monta kertaa vuodessa kun mieli muuttuu. Jengillä tuntuu olevan hirveä obsessio sisustamiseen!
Itsekibn pidän kauniista kodeista, mutt kämppä on silti vain kämppä. Paikka jossa asutaan. Se elämisen maku tulee jostain ihan muusta kuin design-lampusta tai verhojen juuri oikeas sävystä. Koska loppujen lopuksi noilla tavaroilla ei ole mitänä merkitystä elämisen laatuun hetken ostamisen aiheuttaman huuman jälkeen. En ole edes mitenkään kulutuskriittinen, mutta jatkuva sisustaminen on vain jotenkin niin turhaa.
Oma "sisutamiseni" on sitä, ett kulloiseenkin kämppään ostetaan kaikki tarvittava, kaikki elämiseen ja hyvään oloon liittyvä ja sen esteeettisyyden rajoissa, mitä rahatilanne sallii. Rakkaitta, vanhoja, rumia ja perittyjä kalusteita ei heiva pois sen vuoksi, etteivät sovi sisustukseen. Kodin ei tarvitse olla täydellisen sommiteltu ja loppuun asti harkittu, jokaista yksityuskohtaa myöten. Kuosit ja värit saavat riidellä, jos ovat riidellääkseen.
Parasta sisustamista onkin siivous. Sillä tavalla saa aina nättiä aikaan, olis sisustus millainen tahansa.
Onko muita sisustusta harrastamattomia?
Kommentit (21)
Olen aikalailla samaa mieltä. Tosin kuosien riitelystä en pitäisi vaan melko neutraalista menosta. Mutta tosiaankaan en sisusta.
Mä viittaan täällä. Myös kintaalla fanaattisen sisustamisen suhteen.
Huonekaluni ovat kyllä hyvin harkittuja ja ostan jos on tarve, mutta silloinkin harkiten. Pelkästään makkarini kattolamppua etsin melkein 2 vuotta koska en halunnut laittaa mitä tahansa, enkä myöskään laittaa rahaani kiinni johonkin "halpaan väliaikaisratkaisuun" joka olisikin todelilsuudessa ollut paikallaan seuraavaan muuttoon.
Mutta jatkuvaa pienen sälän ostamista kaihdan, tai sitä että sohvatyynyjen kuosit sopii täydellisesti kynttilänjalkojen kuosiin olohuoneessa. Mun kotini ei ole mikään nukkekoti jota pitää muokata kuukauden välein, vaikka lapsuudenkodista onkin jäänyt tavaksi vaihtaa kesäksi eri verhot kuin mitä talvella on.
Minä varmaan. Katson nyt vähän värejä, mutta enpä paljon muuta. Pidän samat verhot ja matot vuosikaudet, välillä vaan pesen. Aika minimaalista on, huonekaluja vain tarpeeseen ja koriste-esineitä en omassa kodissani voi sietää.
Juu, yhtään en sisusta. Koti muotoutuu pikkuhiljaa tarvittavista asioista. Ne ovat perittyjä, kirpparilta tai naapurilta saatuja jne. Ja todellakin värit riitelee eikä kulku ole esteetöntä.
Ihmiset sen kodin tekevät eikä sisustus.
No, minä en oikein ymmärrä sisustamista harrastuksena. Kenellä on oikeasti tarve sisustaa jatkuvasti, että sitä ihan harrastukseksi voi sanoa.
Ymmärrän kyllä kodissa näkyvät vuodenaikojen tai juhlien mukaan muuttuvat tietyt jutut, mutta en alituista väkisin sisustamista.
6:lla muuten edelleen avaamattomia muuttolaatikoita toissamuutosta ja lakanoita verhoina...
Itse asiassa noita eriskummallisia virityksiähän näkee just jollakin "himo"sisustajalla...
Vitonen voisi vielä lisätä, että tuttava kävi ensi kertaa kylässä ja kommentoi yhden huoneen verhoja kauniiksi. Ne olivat opiskelijakämppäni verhot 80-luvulta, jotka olivat olleet välillä kaapissa, mutta heitin ne pesun ajaksi tilapäisverhoiksi.
Aloittaja tässä vielä pahoittelee lukihäiriötään. Luin oman tekstini ja huh miten virheitä täynnä :D
Mutta kiva kuulla, että on muitakin ei-sisustusta harrastavia. :)
Täälläkin yksi. Mieheni tokaisi joskus, että "voisit alkaa harrastaa vaikka sisustamista". Hah haa, harrastakoon itse:D. Jotenkin vaan ei kiinnosta, en pidä näpertelystä eikä huvita miettiä mitään "sävyjä". Olen analyyttinen, hiukan epäjärjestelmällinen ja perfektionisti. Jos alkaisin sisustaa, en olisi koskaan tyytyväinen. Aina löytyisi jotain "kivaa paranneltavaa".
Käytän aikani liikuntaan, lukemiseen ja tapahtumissa käymiseen.
En jaksa sisustaa, asia ei vain jaksa kiinnostaa tippaakaan enää. Meillä on muutenkin vain vähän huonekaluja, olohuoneessa on sohva ja sen rahi, nojatuoli, matto ja seinässä telkkari + katossa lamppu, samoin muutama lukulamppu sohvan takana. Näin on ollut viimeiset seitsemän vuotta. Jouluksi vaihdoin sentään jouluverhot ja heitin sohvalle samaa sävyä olevat tyynyt ja torkkupeiton, siinä sisustamiseni. Katson kyllä joitakin sisustusohjelmia telkkarista jos ei ole muutakaan tekemistä.
Inhoan kaikkea turhaa krääsää, millä ei ole mitään käyttötarkoitusta. Ostan tarpeeseen ja harvoin. Kauniita koteja on mukava ihailla, mutta oma koti on aina paras.
Inhoan kaikkea turhaa krääsää, millä ei ole mitään käyttötarkoitusta. Ostan tarpeeseen ja harvoin. Kauniita koteja on mukava ihailla, mutta oma koti on aina paras.
Täällä myös yksi sisustuskammoinen. Kotini on sekoitus perintö-, kirpputori- ja huutonethuonekaluja. Sänky on sentään uutena ostettu. Lattialla on sata vuotta vanha reikäinen matto, ikkunoissa anttilan tarjousverhot, liinavaatteet vm. 1980-2001. Astiat 50-80-luvulta. Vähän hävettää, kun kaverit harrastaa sisustamista ja asuu hienoissa kämpissä. Toisaalta, tämä on mun kotini eikä mikään esittelyhuoneisto. Marcolta (se sisustushemmo) varmaan lähtis taju, jos näkis tämän.
Joo mä en sisusta ollenkaan, ihmettelen kauheasti miten tällä palstallakin puhutaan sisustusblogeista. Siis anteeks, sisustus-blogeista?? Ketä voi kiinnostaa!
Tykkään toki kaikesta kauniista, hyvinkin paljon, nautin taide-elämyksistä ja valokuvaamisesta ja kauniista maisemista, mutta en sentään rupea vaihtelemaan jotain hitsin sohvatyynyjä ja verhoja ja mattoja jonkun värimaailman tai muodin mukaan.
Citymarketista saa ihan tarvittavat matot, verhot ja käsipyyhkeet.
Leikkisästi tokaisen joskus jollekin, että eikö sisustus olekaan sitä, että netti ja tietsikat toimii eikä linjat lagaa. Mua kiinnostaa informaatiotekniikka sata kertaa enemmin, kuin mitkään vaasit ja tuikkukupit.
Minä kyllä tykkään sisustaa siinä mielessä, että kalusteet ja tekstiilit jotenkin sointuvat toisiinsa ja kokonaisuus on harmoninen, mutta en sitä harrastukseksi kutsuisi. Haluan vain asua silmää miellyttävässä paikassa, koska se on minulle kodikasta. Mutta kyllä se sisustus minusta jossain vaiheessa on valmis, ja sitten siitä nautitaan, eikä koko ajan mietitä uusia muutoksia. Toki toisinaan keksin (huom. keksin, en apinoi sisustuslehdestä) jonkun uuden idean, jolla sisustus muuttuu hieman käytännöllisemmäksi tai harmonisemmaksi, tai törmään johonkin tauluun/tavaraan, joka on saatava. Kuitenkin muutoksiin menee aina hetki aikaa tottua ja sen jälkeen olenkin taas tyytyväinen kuukausia tai vuosia. Katselen kyllä ihan mielelläni toisten sisustuksia telkkarista tai lehdistä, muttei minulla ole mitään hinkua kopioida niitä. Sellaista sisustusharrastusta en voi käsittää, että luetaan uskollisesti kaikki sisustuslehdet ja blogit, ja sitten matkitaan kaikkia trendejä vaikka väkisin pistäen sisustus uusiksi parin kuukauden välein. Miten voi koti tuntua kodikkaalta, jos se näyttää erilaiselta joka päivä? No toiset tykkää vaihtelusta, mutta minulle koti on sellainen turvasatama, jonka ei tarvitsekaan olla vaihteleva. Mutta ei sen pitäisi rumakaan olla.
Sisustuksessa vastenmielistä on sellainen väkisin tuunaaminen, mitä naistenlehdet on pullollaan. Vaikka kierrätys on tietysti ekologisesti viisasta, niin eikö kuitenkin olisi parempi olla ilman sitä kaikkea krääsää. Esim. tuolien huput. "Nyt uusi ilme iloisilla tuolihupuilla" hyi hitto - kun ne ovat vielä niin rumia! Miksi tuolit tarvitsevat huput? Kaikki on niin tekemällä tehdyn näköistä.
Ja kynttilänjalkojen tuunaus tai tee itse oma seinätaulu viinipullonkorkeista. Ja entä nää kaikki keräilijät, jotka kerää lasipulloja tai laittaa niitä hemmetin mariskooleja jonnekin näkyville. Ompelee sisustusrusetteja ja tupsuja oviin, tuoleihin, tuolinjalkoihin. Ripustavat seinille jotain "omituista" kuten heinäseipäitä ja siihen tuikkuja roikkumaan. Tai harmaantuneita laudankappaleita ja tekevät siitä valokuvakehyksen. Ja nämä valokuvat ovat tietysti lapsista sellaisia muka tyylikkäitä mustavalkoisia. Ne ovat sitten muka niin ainutlaatuisia.
18 viesti voisi olla minun kirjoittamani. Pidän kauniista ja harmonisesta ympäristöstä, ja satunnaisesti meillä käyvän mielestä saattaisi näyttää siltä että meillä sisustetaan. Todellisuus on kuitenkin se, että kun asunto näyttää siltä miltä pitääkin, mikään siellä ei häiritse, eikä koko sisustusta tarvitse edes ajatella. Inhoan turhaa uuden ostamista enkä jaksaisi jatkuvasti olla vaihtelemassa mitään tyynynpäällisiä tai verhoja. Meillä on esim. pöytäliinoja ja käsipyyhkeitä kahdet samanlaiset, toiset käytössä ja toiset pesussa. Ahdistuisin jos aina pitäisi miettiä mitkä valitsisi jostain kymmenestä eri vaihtoehdosta... Ja kaikkia koriste-esineitä ja vastaavia inhoan, parempi mitä vähemmän tavaraa on esillä. Katselen kyllä mielelläni sisustuslehtiä, mutta olisi kamalan rasittavaa jos pitäisi aina kauden vaihtuessa hankkia uutta krääsää. Ja epäekologista.
En todellakaan ala haaskaamaan aikaa kämpän puleeraamiseen ennen kuin olen eläkeläinen. Lapsiperheen pitää saada elää rennosti.
Hävyttömintä, mitä olen kokenut oli yksi kerta kun meillä käyneeni mieheni naisystävä sanoi yllättyneensä kuinka hyvällä maulla olen sisustanut kämppämme. Wtf???
Täältä löytyy yksi, mun paras sisustusvinkki on: Sijaa sänkysi päivän ajaksi! Lapsillekin opetettu :D