Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sosiaalisten tilanteiden pelko ja opiskelu :(

Vierailija
10.12.2013 |

Miten ihmeessä ikinä voin opiskella kun en pääse sosiaalisten tilanteiden pelosta koskaan.. en voi mennä luokan eteen enkä olla esillä, en koskaan! olen niin traumatisoitunut että en kykene. haluaisin kuitenkin ammatin, esim lähihoitajan työ kiinnostaisi mutta en pysty opiskelemaan :( Ja olen 37v. Lähihoitajan työtä uskoisin pystyväni tekemään (olen jopa kerran käynyt pääsykokeissa ja olisin päässyt opiskelemaan) mutta opiskelu tuottaa ajatuksenakin suurta stressiä ja ahdistusta :´(

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on lääkettä jonka otan tunti-pari ennen esitystä. Jännittää toki, mutta se hillitsee niitä hirveitä fyysysiä oireita, kuten sydämen hakkaamista, huimausta, änkytystä, punastumista jne.

 

Käy lääkärillä!

Vierailija
2/6 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko kysyä, että millä perustein olet valitsemassa lähihoitajan ammatin? Sehän on yhtä sosiaalista tilannetta, koko ajan tekemisissä täysin vieraiden ihmisten kanssa, kollegoiden kanssa, pitää pystyä soittamaan lääkärille ja omaisille, ottamaan sosiaalinen tilanne ns. haltuun. En ole siis itse lähihoitaja, mutta ei ihan heti tulisi mieleen hakeutua alalle sosiaalisia tilanteita pelkäävänä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

no itse aloitin vasta lähihoitajaopinnot aikuiskoulutuksessa ja tähän mennessä tyytyväinen. itse en tykkää esiintymisestä enkä huomion keskipisteenä olemisesta, mutta sosiaalisissa tilanteissa pärjään muuten. itselläni on todella kannusta luokka ja mahtavat opettajat joten eiköhän kaikki mene hyvin. ja asiasta on hyvä puhua!

Vierailija
4/6 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

kannattaa hakea apua kognitiivisesta terapiasta + lääkkeet! tsemppiä! ja usko itseesi, voit vielä päästä tuosta yli!! nim. kokemusta on.

Vierailija
5/6 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun on myös pakko tuohon kommentoida, että lähihoitajana pitää todellakin olla paljon muiden kanssa tekemisissä! Jo opiskellessa tehdään paljon ryhmätöitä, ja pitää tutustua uusiin ihmisiin. Itse lähihoitajana työhän on koko ajan täynnä sosiaalisia tilanteita. Kannattaa ensin jutella ammatti-ihmisen kanssa, mitä tehdä että pääsisit tuosta pelosta eroon. Pikkuhiljaa! En epäile, ettetkö olisi sopiva lähihoitajaksi :) tsemppiä!

Vierailija
6/6 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ap, täällä toinen samanlainen. Mun koko elämä on ollut yhtä jännittämistä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Mutta mä ainakin pystyn ihan hyvin tulemaan toimeen jonkun ihmisen kanssa kahden kesken, ei mitään ongelmaa. Mutta just nuo esiintymiset ja kun vaan ajattelenkin nykyisiä näyttökokeita, niin siihen tyssää opiskeluhaaveet. Ja mä oon jo yli 40 v, joten tuskinpa tämä tästä mihinkään muuttuu. Mua harmittaa ihan hirveästi, koska mulla olis ollut kyllä lahjoja ties mihin. Olen käynyt useammankin kerran ammatinvalintatesteissä ja saanut aina ihan huippupisteet, mutta kun en pysty, niin en pysty. On mulla ammatti, en ymmärrä miten sain opiskelut suoritettua, töissä en omalla alalla kyennyt olemaan. Olen silti ollut aina töissä, paitsi kun lapset olivat pieniä, mutta työ on ollut aina jotain pienipalkkaista ns. hanttihommaa. Ärsyttää ja masentaa tilanne.

 

Ja joo, olen hakenut apua, mutta mistään sitä ei ole löytynyt. Olen mm. käynyt psykologin luona juttelemassa parin vuoden ajan. Olen käynyt ratkaisukeskeisessä psykoterapiasssa pitkään. Olen käynyt lääkärissä ja saanut lääkkeitä. Mikään ei auttanut tipan tippaa. Toiset lääkkeet veivät verenpaineeni niin alas, että pyörryin ja sain kamalia rytmihäiriöitä. Toiset saivat aikaan vain voimakkaan pahoinvoinnin.

 

Ajattelin vielä kokeilla hypnoosihoitoa ennenkuin luovutan. Nytkin pätkätyö loppui kuukausi sitten, eikä mitään ole tiedossa. Tunnen itseni surkeaksi luuseriksi ja siivelläeläjäksi. Mieheni tienaa hyvin ja pärjäämme näinkin, mutta haluaisin niin kovasti kunnon ammatin ja oikean työn ja palkan, jolla voisi ostaa muutakin kuin kuukauden ruuat.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan kaksi