Jännittääkö sua mennä yksin johonkin juhliin yms. tilaisuuteen jos...
... et tunne sieltä ketään kovin hyvin? Oon asunut uudessa kaupungissa noin pari vuotta ja olen käynyt paljon kaikissa juhlissa, opiskelijoille suunnatuissa tapahtumissa yms. Mutta aina jännittää mennä, jos menen yksin. Tänä iltana olis pikkujoulut tiedossa, jonne ei pääse kukaan kavereistani, joten olen ajatellut mennä yksin. Jännittää, kun jos siellä on kaikki omissa porukoissa eikä ketään tuttua naamaa.. kenelle menen sitten juttelemaan? Katsotaanko mua ihan oudosti jos menen yksin? Tosi kiva jos joudun istumaan siellä yksin..
Kommentit (13)
Tää on ärsyttävää! Voihan sieltä lähtä aina pois jos ei viihdy.. Ja useimpina kertoina olen aina löytänyt jotain puolituttuja tai tutustunut uusiin ihmisiin ja on tullut hauska ilta, vaikka onkin välillä saattanut tulla ahdistunut olo, jos jää joksikin aikaa yksin... en ymmärrä itseäni. Oon jännittäny koko päivän ni on aika uupunu olo nyt eikä oikein edes huvita mennä enää...
Ap
No ei kyllä ahdista ainakaan etukäteen. Siellä juhlissa voi sitten alkaa tuntua kurjalta, jos joutuu kökistelemään yksin. Mutta yleensähän siellä istutaan pöydissä ja syödään aluksi - silloin sitten vaan juttelee pöytäkavereiden kanssa. Hyvä keino on hiukan kysellä, mitä se toinen tekee työkseen/harrastaa ja alkaa kovin kiinnostuneen oloisena kysymään siitä lisää. Yleensä ihmiset rakastaa puhua omista intohimon kohteistaan.
Jos on joku cocktail-tilaisuus, missä ei istuta vierekkäin, niin yleensä ensin kiertelen paikan ja katselen vaikka jotain maalauksia, maisemaa, tms. ja haravoin samalla, oisko edes joku tuttu. Jos ei ole, hakeudun jonkun toisen yksinäisen kaveriksi juttelemaan. Tai sitten ihan vaan tungen sopivannäköiseen porukkaan, esittäydyn, kättelen, jään siihen hengaamaan ja otan osaa keskusteluun.
Jos ei vaan synny mitään kontakteja, niin kyllä sitä tunnin, puolitoista on vaikka tikun nenässä ja sitten lähtee kotiin.
Suomalaiset on kyllä siitä urpoa porukkaa, että tuntemattomiin ei helposti tutustuta. Yritä bongata sieltä kekkereiltä joku ulkomaalaistaustainen, he yleensä sosiaalisempia.
Mitä muissa maissa olen ollut vaikka nyt cocktailkutsuilla tai taidenäyttelyiden avajaisissa, tms., niin niissä kierretään tilaa, small talkataan ihan vieraidenkin kanssa. Joku diplomaatti tai ison firman pomo tai tutkija vaikka ei yleensä katso nenänvartta pitkin mitään keskustelukumppania, kohteliaasti juttelee normiopiskelijankin kanssa. Niissä ihan luontevaa aloittaa keskustelu vieraankin kanssa.
Suomalaiset on sellaisia ihme juroja. Katsoo pitkään, että kuka toi nyt on ja miksi se nyt mulle puhuu ja tunnenko mä sen nyt jostain ja aiiii kamala, mitä se nyt musta ajattelee.
Yritä kasvaa tuosta perisuomalaisesta mitänemustaajatteleemitänemustaajattelee -fiiliksestä irti. Mene rennosti juttelemaan. Jos toista ei vaan yhtään nappaa, siirry seuraavaan uhriin. Joku voi pitää kylähulluna, so not. Joku voi olla hapan, anna olla. Mitä siitä? Osoita olevasi eurooppalainen small talkin taitaja! :)
Joo, ja jutunjuuria voi vaikka miettiä pikkasen etukäteen. Jotain läppää heität päivän lehdestä, paikkakunnan historiasta, eilisestä tv-ohjelmasta, Pisatutkimuksesta. Kyllä sä osaat.
Bileisiin vaan! Voi olla vaikka kuinka kivaa! Ja jos ei ollut, nauti ilmaiset (?) tarjoomukset ja lähde vaikka leffaan.
Pakko avautua hieman näistä pikkujouluista.. ei mennyt ihan putkeen nimittäin.. Sinne saavuttuani ei näkynyt tuttua naamaa missään. Menin istumaan erään vieraan naisen viereen ja aloin reippaana ja iloisena juttelemaan niitä näitä. No tän naisen käytös oli hyvin nyrpeä ja siitä näki kilometrin päähän että ajatteli jotain että mitä hittoo tulin sille jutteleen. Tilanne oli vielä sellainen, että en pystynyt enää siinä vaiheessa vaihtamaan paikkaa..Siihen tuli sitten tän naisen kavereita ja tää nainen antoi niillekin ymmärtää että piti mua ihan outona kun tulin niiden pöytään istumaan. Heti kun tuli tilaisuus niin vaihdoin paikkaa erään tuttuni viereen. Mutta eipä ikinä ennen ole kukaan reagoinut pieneen small talkiin noin! Tiedän että vika oli hänessä, ei minussa, kai, mutta kyllä tää kasvatti kynnystä lähtä enää yksin mihinkään... : (
Juuri tuommoista itsekin inhoan. Miksi ihmeessä tulla sosialisoitumaan, jos aiotaan olla se koko ilta kuppikuntana? Hienoa ap, että kuitenkin uskalsit! Seuraavalla kerralla sitten tulee ehkä vastaan fiksumpia ja avoimempia ihmisiä
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 22:40"]
Pakko avautua hieman näistä pikkujouluista.. ei mennyt ihan putkeen nimittäin.. Sinne saavuttuani ei näkynyt tuttua naamaa missään. Menin istumaan erään vieraan naisen viereen ja aloin reippaana ja iloisena juttelemaan niitä näitä. No tän naisen käytös oli hyvin nyrpeä ja siitä näki kilometrin päähän että ajatteli jotain että mitä hittoo tulin sille jutteleen. Tilanne oli vielä sellainen, että en pystynyt enää siinä vaiheessa vaihtamaan paikkaa..Siihen tuli sitten tän naisen kavereita ja tää nainen antoi niillekin ymmärtää että piti mua ihan outona kun tulin niiden pöytään istumaan. Heti kun tuli tilaisuus niin vaihdoin paikkaa erään tuttuni viereen. Mutta eipä ikinä ennen ole kukaan reagoinut pieneen small talkiin noin! Tiedän että vika oli hänessä, ei minussa, kai, mutta kyllä tää kasvatti kynnystä lähtä enää yksin mihinkään... : (
[/quote]
Se oli tyhmä.
Mut isompi juttu on että onpa surkeasti järjestetty juhla. Olen itsekin joutunut joskus tuollaisiin tilanteisiin. Toisissa juhlissa kaverit istuu keskenään ja sit paremmissa sekoitetaan istumajärjestystä ettei noin kävisi...
Jos olet alle satakiloinen nainen, niin pistät vain pikkuisen paljastavampaa vaatetta päälle, ja katso, olet miesseurueen keskipisteenä ja jajatkoihin asti on suunnitelmat selvät. Istut aarteen päällä - hyödynnä sitä!
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 22:40"]
Pakko avautua hieman näistä pikkujouluista.. ei mennyt ihan putkeen nimittäin.. Sinne saavuttuani ei näkynyt tuttua naamaa missään. Menin istumaan erään vieraan naisen viereen ja aloin reippaana ja iloisena juttelemaan niitä näitä. No tän naisen käytös oli hyvin nyrpeä ja siitä näki kilometrin päähän että ajatteli jotain että mitä hittoo tulin sille jutteleen. Tilanne oli vielä sellainen, että en pystynyt enää siinä vaiheessa vaihtamaan paikkaa..Siihen tuli sitten tän naisen kavereita ja tää nainen antoi niillekin ymmärtää että piti mua ihan outona kun tulin niiden pöytään istumaan. Heti kun tuli tilaisuus niin vaihdoin paikkaa erään tuttuni viereen. Mutta eipä ikinä ennen ole kukaan reagoinut pieneen small talkiin noin! Tiedän että vika oli hänessä, ei minussa, kai, mutta kyllä tää kasvatti kynnystä lähtä enää yksin mihinkään... : (
[/quote]Näitä sitruunapillujahan löytyy. Löysit kuitenkin juttukaverin? Miten loppuilta meni?
Ap, sympatiat sulle! Ainakin yritit!
Voit vaan ajatella, että se leidi oli sivistymätön ja vailla sosiaalisia taitoja. Kuka tahansa normaalijärjellä ja -käytöksellä varustettu ihminen olisi tajunnut, että tulit juttelemaan, koska sulla ei ole siellä seuraa. Ja olisi jeesannut sua. Ottanut mukaan porukkaan. Kysynyt sun nimen, esitellyt sut tutuilleen ja sen jälkeen yrittänyt löytää koko sakille yhteistä juteltavaa.
Näin mä ainakin teen. Mutta mä nyt olenkin maailman sosiaalisimpien vanhempien tytär ja jo alle kouluikäisenä paiskattu keskustelemaan perheen firman liikekontaktien kanssa, joten kovat koulut käynyt. :O :)
Se tätsy oli urpo. Älä anna lannistaa! :D
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 22:40"]
Pakko avautua hieman näistä pikkujouluista.. ei mennyt ihan putkeen nimittäin.. Sinne saavuttuani ei näkynyt tuttua naamaa missään. Menin istumaan erään vieraan naisen viereen ja aloin reippaana ja iloisena juttelemaan niitä näitä. No tän naisen käytös oli hyvin nyrpeä ja siitä näki kilometrin päähän että ajatteli jotain että mitä hittoo tulin sille jutteleen. Tilanne oli vielä sellainen, että en pystynyt enää siinä vaiheessa vaihtamaan paikkaa..Siihen tuli sitten tän naisen kavereita ja tää nainen antoi niillekin ymmärtää että piti mua ihan outona kun tulin niiden pöytään istumaan. Heti kun tuli tilaisuus niin vaihdoin paikkaa erään tuttuni viereen. Mutta eipä ikinä ennen ole kukaan reagoinut pieneen small talkiin noin! Tiedän että vika oli hänessä, ei minussa, kai, mutta kyllä tää kasvatti kynnystä lähtä enää yksin mihinkään... : (
[/quote]
No varsinkin alkuillasta voi olla tuollaista mutta loppuillasta muutaman juoman kanssa ihmiset voi olla rennompia.
Se niin riippuu. Kyllä mulla on juuri tuollaisia kokemuksia myös ja esim. jossain paikassa juttelusta miehelle, miehen reaktio on ollut sellainen "nyt tää nainen tuli iskemään mua". Kivoimpia juhlia/baareja on sellaiset, joissa voi suht vapaasti käydä juttelemassa ihmisille eikä sen kummempaa. Joistain paikoista huomaa kyllä heti, jos siellä on vain sisäänpäinlämpiäviä kuppikuntia.
Pisteet ap:lle rohkeudesta.
Joo sitruunapillu pahimmasta päästä! No siinä vaiheltiin kuulumisia ja juteltiin aikamme. Oli kyllä ihan mukavaa että edes tämä yksi tuttava löytyi mutta lähdin kyllä silti aikasin kotiin. Harvinaisen tylsä ilta oli.. höh.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:25"]
No ei kyllä ahdista ainakaan etukäteen. Siellä juhlissa voi sitten alkaa tuntua kurjalta, jos joutuu kökistelemään yksin. Mutta yleensähän siellä istutaan pöydissä ja syödään aluksi - silloin sitten vaan juttelee pöytäkavereiden kanssa. Hyvä keino on hiukan kysellä, mitä se toinen tekee työkseen/harrastaa ja alkaa kovin kiinnostuneen oloisena kysymään siitä lisää. Yleensä ihmiset rakastaa puhua omista intohimon kohteistaan.
Jos on joku cocktail-tilaisuus, missä ei istuta vierekkäin, niin yleensä ensin kiertelen paikan ja katselen vaikka jotain maalauksia, maisemaa, tms. ja haravoin samalla, oisko edes joku tuttu. Jos ei ole, hakeudun jonkun toisen yksinäisen kaveriksi juttelemaan. Tai sitten ihan vaan tungen sopivannäköiseen porukkaan, esittäydyn, kättelen, jään siihen hengaamaan ja otan osaa keskusteluun.
Jos ei vaan synny mitään kontakteja, niin kyllä sitä tunnin, puolitoista on vaikka tikun nenässä ja sitten lähtee kotiin.
Suomalaiset on kyllä siitä urpoa porukkaa, että tuntemattomiin ei helposti tutustuta. Yritä bongata sieltä kekkereiltä joku ulkomaalaistaustainen, he yleensä sosiaalisempia.
Mitä muissa maissa olen ollut vaikka nyt cocktailkutsuilla tai taidenäyttelyiden avajaisissa, tms., niin niissä kierretään tilaa, small talkataan ihan vieraidenkin kanssa. Joku diplomaatti tai ison firman pomo tai tutkija vaikka ei yleensä katso nenänvartta pitkin mitään keskustelukumppania, kohteliaasti juttelee normiopiskelijankin kanssa. Niissä ihan luontevaa aloittaa keskustelu vieraankin kanssa.
Suomalaiset on sellaisia ihme juroja. Katsoo pitkään, että kuka toi nyt on ja miksi se nyt mulle puhuu ja tunnenko mä sen nyt jostain ja aiiii kamala, mitä se nyt musta ajattelee.
Yritä kasvaa tuosta perisuomalaisesta mitänemustaajatteleemitänemustaajattelee -fiiliksestä irti. Mene rennosti juttelemaan. Jos toista ei vaan yhtään nappaa, siirry seuraavaan uhriin. Joku voi pitää kylähulluna, so not. Joku voi olla hapan, anna olla. Mitä siitä? Osoita olevasi eurooppalainen small talkin taitaja! :)
Joo, ja jutunjuuria voi vaikka miettiä pikkasen etukäteen. Jotain läppää heität päivän lehdestä, paikkakunnan historiasta, eilisestä tv-ohjelmasta, Pisatutkimuksesta. Kyllä sä osaat.
Bileisiin vaan! Voi olla vaikka kuinka kivaa! Ja jos ei ollut, nauti ilmaiset (?) tarjoomukset ja lähde vaikka leffaan.
[/quote]
Ihminen, kuka lienetkin, olit kirjoittanut hienon vastauksen. En ole ap. :)
Jännittää. Muuten en jännitä sosiaalisia tilanteita ollenkaan. Mutta ajatus siitä että menen juhliin enkä onnistukaan lyöttäytymään yhteenkään porukkaan tai tapaa yhtäkään tuttua ahdistaa. Tuntuu jotenkin hölmöltä sitten yksin istuskella vaikkapa pikkujouluissa. Kun lähtökohtaisesti siellä vietetään aikaa muiden kanssa. Tsemppiä ja hauskaa iltaa! :)