Lasten synttäreille ei tullut ketään – Norjan ilmiö tuttu Suomessakin (HS)
Yhdessä kommentissa luki:
Kyllä voi "pakottaa". Se on vanhempien velvollisuus opettaa tapoja lapselleen =empatia ja toisten huomioonottaminen kuuluvat (tai ainakin vielä muutamia vuosia sitten kuuluivat..) hyviin tapoihin. Jos luokalla on esim. 10 tyttöä on ainakin meidän lasten koulussa ohjeistettu että kaikki pitää kutsua juhliin jos kutsuu ylipäätänsä ketään heistä. Tämä on toiminut hyvin. Treffit oman parhaan kaverin/kaverien kanssa ovat sitten erikseen.
Siis wtf?! Määrääkö koulu nykyään, että kenet saa kutsua synttäreille? Jos on vaikka 5 kiusaajaa, niin heidätkin pitää kutsua tai lapsi ei saa kutsua ketään? Ja ei kai ketään saa pakottaa synttäreille...
Kommentit (64)
Meidän lasten päiväkodissa on myös tuo sääntö, ettei osaa lapsista voi jättää synttäreiltä pois, vaan aina kutsutaan esim. kaikki tytöt, tai kaikki yli 3v tytöt, tai kaikki pojat tms.
Miksi joku alapeukutti tuolle vitoselle?
Meidänkin koulussa oli tuo sääntö. Tyttömme joutui kutsumaan kolme kiusaajaansa, ketkä sitten piilovittuilivat hänelle juhlissa. Tytön 9v synttärit olivat pilalla :'C
Itse kävin koulut 80-90 luvulla ja silloin oli tapana pitää synttäreitä, johon kutsuttiin kaikki luokan tytöt (siis samaa sukupuolta olevat, mitä synttärisankari) ja vastaavasti poikien synttäreillä oli koko luokan pojat. Mitään ongelmaa ei koskaan ollut, vaan kaikki tulivat paikalle ja mitään syrjimistä ei ollut, oli sitten luokan suosituimman tai ujoimman synttäreistä kyse. Itselle ei olisi tullut edes mieleen nurista, etten olisi mennyt sellaisen synttäreille, josta en paljoa välittänyt. Kaikissa synttäreissä oli aina kivaa, olivatpa ne kenen kotona tahansa. Kun oma lapseni tulee kouluikään, noudatan hänen kohdalla samaa periaatetta eli kaikki kutsutaan. Tällä tavalla mielestäni pystyy ehkäisemään kiusaamista, kun alusta asti kaikki otetaan reilusti mukaan.
Päiväkodissa tämmöinen sääntö onkin ehkä ihan ok mutta ei enää koulussa. Luokat on jo niin isojakin, että on mahdoton ajatus että kaikki kutsuttaisiin. Minun pojallani kun on myös tyttöjä hyvinä ystävinään, niin hän ei edes voisi kutsua vain kaikkia poikia, koska sitten ne tytöt suuttuisivat.
On vaikea käsittää miten tuollainen on mahdollista, että kukaan ei tule juhliin. Kyllähän kutsuissa aina lukee mihin mennessä pitää ilmoittaa ettei pääse tulemaan. Tämän lisäksi olen pyytänyt poikaani aina tarkistamaan ja kysymään kavereilta, että oletteko tulossa samalla viikolla kuin juhlat ovat. Jos tästä huolimatta kävisi niin, että kukaan ei tule, niin kyse olisi jostain kiusaamisesta johon ilman muuta puuttuisin heti ja ihan ensiksi soittaisin lapsen kaverien vanhemmille ja alkaisin selvitellä asiaa.
Kauheaa lapselle tuollainen. Jää varmasti ikävä muisto loppuelämäksi mieleen.
Meidän koulussa on sääntö, että kutsuja ei saa jakaa koulussa, jos ei kutsu kaikkia, esim. tyttö koko luokan tyttöjä. Jos kutsuu vaan osan, täytyy kutsuminen hoitaa sitten kouluajan ulkopuolella.
Tämä juontui siitä, että yhdessä luokassa porukan ilkein koulukiusaaja antoi kutsun KAIKILLE muille koko luokassa, paitsi sille yhdelle, jota rääkkäsi. Ja teki sen näyttävästi tunnin alussa ja kovaan ääneen kiekuen. Kuulemma. Sitten tehtiin päätös, että ei kouluaikana mitään sellasia juttuja, jotka ei kuulu kouluun ja joissa ei voi kaikki olla mukana.
Ihan hyvä minusta.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:22"]
Itse kävin koulut 80-90 luvulla ja silloin oli tapana pitää synttäreitä, johon kutsuttiin kaikki luokan tytöt (siis samaa sukupuolta olevat, mitä synttärisankari) ja vastaavasti poikien synttäreillä oli koko luokan pojat. Mitään ongelmaa ei koskaan ollut, vaan kaikki tulivat paikalle ja mitään syrjimistä ei ollut, oli sitten luokan suosituimman tai ujoimman synttäreistä kyse. Itselle ei olisi tullut edes mieleen nurista, etten olisi mennyt sellaisen synttäreille, josta en paljoa välittänyt. Kaikissa synttäreissä oli aina kivaa, olivatpa ne kenen kotona tahansa. Kun oma lapseni tulee kouluikään, noudatan hänen kohdalla samaa periaatetta eli kaikki kutsutaan. Tällä tavalla mielestäni pystyy ehkäisemään kiusaamista, kun alusta asti kaikki otetaan reilusti mukaan.
[/quote]
Ymmärrän pointtisi hyvin, ja kiva että tuo on toiminut teillä :)
Mutta, jos vaikka lasta kiusataan koulussa, niin eihän se sitten ole ollenkaan kivaa. Jos joutuu kutsumaan synttäreillensä luokan kiusaajan. Minun sisareni tytär, jonka lasten koulussa on myös (minunkin lasteni koulussa on), olisi halunnut 11v:nä sellaiset vähän kalliimmat synttärit (mennään jonnekin kylpylään, huvipuistoon tms.), mutta eihän niitä sitten voitukaan pitää, kun ei ollut varaa kustantaa kaikkien 13 tyttöjen lippua/pääsymaksua. Eivätkä muiden tyttöjen vanhemmat suinkaan halunneet maksaa.
t. 7
Mun lapsi ei todellakaan saa kutsua kaikkia luokkansa tyttöjä, koska synttäreille tulee myös naapurinlapsia ja harrastuskavereita. Max 10 vierasta kutsutaan.
Onpa typerän kuuloinen sääntö eikä meidän lasten koulussa ole onneksi vastaavaa. Johan sitä saisi vuokrata jonkun teollisuushallin jos pitäisi kaikki luokan pojat kutsua, lisäksi parhaat kaverit, harrastuskaverit jne.
Aihe itsessään on surullinen toki, ja hyvä että siitä puhutaan. Meillä ei ole ollut tuollaista ongelmaa, mutta jotkut sanoivat pojalleni kutsuvaiheessa, että "en tule sun synttäreille". Jätettiin sitten seuraavana vuonna ne kutsumatta.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:28"]
Päiväkodissa tämmöinen sääntö onkin ehkä ihan ok mutta ei enää koulussa. Luokat on jo niin isojakin, että on mahdoton ajatus että kaikki kutsuttaisiin. Minun pojallani kun on myös tyttöjä hyvinä ystävinään, niin hän ei edes voisi kutsua vain kaikkia poikia, koska sitten ne tytöt suuttuisivat.
[/quote]
Olen TAYSIN samaa mielta.
Eiköhän jokainen saa valita, ketä kutsuu ja kenelle menee. Moni ei vaan jaksa olla mikään lahja-automaatti lapsille, joiden seura ei kiinnosta. Kavereita kun voi olla muualtakin kuin omalta luokalta.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:22"]
Itse kävin koulut 80-90 luvulla ja silloin oli tapana pitää synttäreitä, johon kutsuttiin kaikki luokan tytöt (siis samaa sukupuolta olevat, mitä synttärisankari) ja vastaavasti poikien synttäreillä oli koko luokan pojat. Mitään ongelmaa ei koskaan ollut, vaan kaikki tulivat paikalle ja mitään syrjimistä ei ollut, oli sitten luokan suosituimman tai ujoimman synttäreistä kyse. Itselle ei olisi tullut edes mieleen nurista, etten olisi mennyt sellaisen synttäreille, josta en paljoa välittänyt. Kaikissa synttäreissä oli aina kivaa, olivatpa ne kenen kotona tahansa. Kun oma lapseni tulee kouluikään, noudatan hänen kohdalla samaa periaatetta eli kaikki kutsutaan. Tällä tavalla mielestäni pystyy ehkäisemään kiusaamista, kun alusta asti kaikki otetaan reilusti mukaan.
[/quote]
Meillä oli 80-luvulla ihan samalla tavalla. Kaikki meni iloisena juhliin. Tarjoomuksena oli yleensä aina täytekakku ja kotitekoista mehua, eikä kukaan alkanut nillittää, että määä en tykkää kakuista ja määä haluan vaan limpparia, teillä on ihan TYHMÄÄÄ, kun ei ole limpparia, ootteko te köyhiä vai? (Kuten lapsen kaverin synttäreillä oli joku alkanut määkiä.)
Ohjelmana oli vapaata leikkiä. Itse keksittiin seuraleikit (esim. musikaaliset tuolit, aasinhäntä) tai leikittiin synttärisankarin leluilla. Aina oli hauskaa.
Mä en ymmärrä näitä nykylapsia ja vanhempia. Kun meillä oli lapsen synttärit, niin ainakin kolme äitiä, jotka ilmoitti kersansa meille, sanoi, että joo, meidän Laura-Jaakkima ei sitten syö ollenkaan täytekakkua. Kysyin, onko allerginen maidolle tmv., voin tehdä muusta kuorrutteen kuin kermasta. Ei, kun se ei TYKKÄÄ. Että kai teillä sitten on jotain muuta syötävää kuin täytekakkua.
Ei apua... Jos ei jostain TYKKÄÄ, niin jättää syömättä. Meillä oli synttärikakku (oli muutakin toki), niin eikö nämä kolme, jotka ei kakusta tykkää, heti sen nähtyään alkaneet valittaa, että HYIYÄK, kakkua, mä en syö kakkua, yööööök!
Oikeasti. Toisen synttärikakku. Vaikkei söisi sitä, voisiko silti pitää lärvän kiinni? Missä on kasvatus?
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:33"]
Eiköhän jokainen saa valita, ketä kutsuu ja kenelle menee. Moni ei vaan jaksa olla mikään lahja-automaatti lapsille, joiden seura ei kiinnosta. Kavereita kun voi olla muualtakin kuin omalta luokalta.
[/quote]
Minusta asia ei ole ihan näin yksioikoinen... Jokainen saa valita, ketä kutsuu, mutta itse ainakin opetan lapsilleni, että jos kutsun saa, niin on myös aika pitkälti velvollinen menemään paikalle. Näin toimin myös aikuisena, pyrin pitämään kiinni siitä, että jos saan kutsun niin kunnioitan kutsujaa sen verran, että menen paikalle. Vaikkei aina huvittaisikaan. Tuo lahja-automaattiajatus on outo, ei nuo koululaisten kaverisynttärilahjat nyt mitään kovin isoja ja kalliita ole, enemmänkin tyyliin karkkipussi tms. "symbolinen" lahja. Niihin aika harvan talous kaatunee.
Meidän pojan luokalla on tuo sääntö. Pitää kutsua KAIKKI luokan pojat. Luokassa on 21 oppilasta. Lapsi on erityisluokalla, jossa tyttöjä on vain kuusi ja poikia 15. Eli ne kaikki pitäisi kutsua (vaikka pojalla on siitä luokasta vain 2 kaveria), sitten jääkiekkokaverit (8), ja jalkapallokaverit (9). Siksi emme voi kutsua noita kahta kaveriakaan, koska sitten pitäisi kutsua koko luokka, eli yhteensä lapsia olisi 32.
Päiväkodit ja koulut eivät voi asettaa tuollaisia sääntöjä, jotka koskevat vapaa-aikaa. Kukaan näissä paikoissa ei voi sanella, keitä synttäreille saa/ei saa kutsua.
Numero 18 korjaa, että pitää kutsua ne 15 vain jos aikoo kutsua jonkun muun sieltä luokalta.
Joo, silloin oli tosiaan synttäreillä aina kakkua, suolatikkuja ja mehukattia, eikä kukaan valittanut. Jos joku ei tykännyt jostain, sitten ei syöty mitään, mutta istuttiin nätisti kuitenkin pöydässä muiden kanssa. Kaikki leikkivät sulassa sovussa yhteisleikkejä, eikä kukaan ehtinyt kiusaamaan tms. On se surullista, että nykyajan lapset eivät osaa käyttäytyä, mutta minkäa teet, kun vanhemmat antavat huonoa mallia.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:22"]
Itse kävin koulut 80-90 luvulla ja silloin oli tapana pitää synttäreitä, johon kutsuttiin kaikki luokan tytöt (siis samaa sukupuolta olevat, mitä synttärisankari) ja vastaavasti poikien synttäreillä oli koko luokan pojat. Mitään ongelmaa ei koskaan ollut, vaan kaikki tulivat paikalle ja mitään syrjimistä ei ollut, oli sitten luokan suosituimman tai ujoimman synttäreistä kyse. Itselle ei olisi tullut edes mieleen nurista, etten olisi mennyt sellaisen synttäreille, josta en paljoa välittänyt. Kaikissa synttäreissä oli aina kivaa, olivatpa ne kenen kotona tahansa. Kun oma lapseni tulee kouluikään, noudatan hänen kohdalla samaa periaatetta eli kaikki kutsutaan. Tällä tavalla mielestäni pystyy ehkäisemään kiusaamista, kun alusta asti kaikki otetaan reilusti mukaan.
[/quote]
Meillä oli 80-luvulla ihan samalla tavalla. Kaikki meni iloisena juhliin. Tarjoomuksena oli yleensä aina täytekakku ja kotitekoista mehua, eikä kukaan alkanut nillittää, että määä en tykkää kakuista ja määä haluan vaan limpparia, teillä on ihan TYHMÄÄÄ, kun ei ole limpparia, ootteko te köyhiä vai? (Kuten lapsen kaverin synttäreillä oli joku alkanut määkiä.)
Ohjelmana oli vapaata leikkiä. Itse keksittiin seuraleikit (esim. musikaaliset tuolit, aasinhäntä) tai leikittiin synttärisankarin leluilla. Aina oli hauskaa.
Mä en ymmärrä näitä nykylapsia ja vanhempia. Kun meillä oli lapsen synttärit, niin ainakin kolme äitiä, jotka ilmoitti kersansa meille, sanoi, että joo, meidän Laura-Jaakkima ei sitten syö ollenkaan täytekakkua. Kysyin, onko allerginen maidolle tmv., voin tehdä muusta kuorrutteen kuin kermasta. Ei, kun se ei TYKKÄÄ. Että kai teillä sitten on jotain muuta syötävää kuin täytekakkua.
Ei apua... Jos ei jostain TYKKÄÄ, niin jättää syömättä. Meillä oli synttärikakku (oli muutakin toki), niin eikö nämä kolme, jotka ei kakusta tykkää, heti sen nähtyään alkaneet valittaa, että HYIYÄK, kakkua, mä en syö kakkua, yööööök!
Oikeasti. Toisen synttärikakku. Vaikkei söisi sitä, voisiko silti pitää lärvän kiinni? Missä on kasvatus?
[/quote]
Sitä minäkin ajattelin. Tajusinko nyt jotakin väärin, vai onko tuo edes totta??