Onko elämä parempaa Suomen ulkopuolella?
Joillakin ihmisillä tuntuu olevan suuri viha Suomea kohtaan, ja mietinkin, että ovatko ulkosuomalaiset jollain tapaa onnellisempia kuin me täällä pohjoisessa. Jos olet siis muuttanut ulkomaille, niin kerro hieman kokemuksistasi. Aiotko joskus muuttaa takaisin Suomeen? Tai suunnitteletko kenties vasta muuttoa pois? Kiinnostaisi myös tietää, missä asut/tulet asumaan.
En tarkoita tätä aloitusta millään pahalla vaan ihan pelkästä uteliaisuudesta. Itsellä olisi mahdollisuus muuttaa töiden puolesta Itä-Eurooppaan, mutta onkohan se sitten lopulta sen arvoista? Välillä tämä Suomen ahdas ilmapiiri ärsyttää, mutta onko asiat paremmin missään muualla?
Kommentit (276)
Olen asunut nyt kolme vuotta Australiassa, enkä suunnittele paluumuuttoa. Mieheni on aussi, ja itsekin viihdyn täällä paremmin kuin Suomessa. Elämä on rennompaa, kelloa ei tuijotella pilkun tarkkaan, ihmiset ovat ystävällisiä, aurinkoa riittää suurimman osan vuodesta eikä lyhyt talvikaan ahdista samalla tavalla kuin pohjoisessa.
Palkkataso on todella paljon korkeampi ammatissani kuin Suomessa meillä molemmilla (elinkustannuksiin verraten siis) enkä usko, että kumpikaan meistä olisi valmis luopumaan kivan kokoisesta omakotitalosta vartin päässä suurkaupungin keskustasta, inhimillisen hintaisista harrastuksista jotka olisivat Suomessa kalliita ja/tai sesonkilajeja (melonta, golf, ratsastus) ja viikottaisista ravintolaillallisista. Elämä täällä on stressittömämpää, mukavempaa ja iloisempaa. Ihmiset eivät ole niin negatiivisia.
Lähdin maailmalle alunperin yksin ja vuodeksi, mutta tapasin mieheni ja jäin. Viisumiin liittyvän paperisodan jälkeen en ole katunut päätöstäni hetkeäkään.
Olen aina pitanyt Suomesta ja ulkomailla suoritettujen opintojaksojen jalkeen aina palannut iloisena takaisin. Tyoelamasta kun lahdin Sveitsiin, tarkoitus oli palata. 15 vuotta myohemmin en enaa nae mitaan syyta paluuseen. Elamisen taso on niin paljon parempi taalla. Voin tehda osa-aikatoita ja olla enemman lasten kanssa. Matkustamme paljon. Olemme keskituloisia, mutta ostovoimamme on paljon parempi kun mita se olisi Suomessa. Bonuksena viela parempi saa, julkinen liikenne ja sijainti keskella Eurooppaa.
Nämä samat valittajat kirjoittelevat tänne ja muualle, miten Suomessa on paha, ja että _koko_ Suomi on jo muuttanut pois yms.. Katsele tilastoja, niin huomaat, että mitään (massa)muuttoa Suomesta muualle ei ole.
Itsekin jossain päin maailmaa vuoden asuneena ja muutamia kuukausia olleena taas erimaissa niin Suomessa haluan elää ja olla. Täällä on kaikki se miksi haluan elää Suomessa. Kiva käydä välillä muualla.
Hei vitonen, eihän se ole meiltä pois jos joku on onnellisempi Suomen ulkopuolella?
Ymmärrän kyllä että ovat, itsekin punnitsen usein asioita ja harkitsen muuttamista. Suurimpana syynä ihmisten ahdasmielisyys, ilottomuus ja toisten ihmisten kyttääminen. Toivoisin lapsilleni parempaa ihmisympäristöä.
20+ vuotta ulkomailla: ekaksi opiskelin, viimeiset yli 10 v toissa, ekaksi Pohjois-Amerikassa, nyt Lansi-Euroopassa. Kaymme 1-2 x vuodessa Suomessa, kiva kayda mutta en ole paluumuuttamassa. Kotini on vaan yksinkertaisesti nykyaan muualla.
Poissa Suomesta 7 vuotta Saksassa ja olen kyllä muuttamassa pois täältä, mutta Suomea välttelen viimeiseen asti. En tiedä ketään täällä asuvaa ulkosuomalaista, joka haluaisi takaisin Suomeen.
En ymmärrä tuota kuviteltua vihaa Suomea kohtaan; jos kritisoi Suomessa olevan monet asiat aivan pyllyllään niin se ei ole mitään vihaa.
Täällä Etelä-Saksassa on kiva ilmasto, palkat hyvät, verot ok, hyvä sosiaaliturva, erinomainen terveydenhoito, kaikki halpaa ja etäisyydet joka suuntaan mainiot?
Miksi Suomeen; en kai nyt niin tyhmä ole? Suomessa hyydyt siihen apeuteen, paljon ilkeisiin ihmisiin, työelämän surkeuteen ym. ja kohta syöt masennuslääkkeitä. Ei, ei ja ei.
En vihaa, vikansa on joka maassa. elama sattuu olemaan vaan olemaan muualla, muutin pois suomesta 1998.
Mina olen ollut ulkosuomalainen jo reilut parikymmenta vuotta enka alunperin suunnitellut pysyvaa muuttoa vaan tarkoitus oli opiskelun jalkeen palata takaisin Suomeen, mutta toisin kavi.
Suomessa on moni asia paljon paremmin kuin suuressa osassa muita maita, mutta ne epakohdatkin huomaa selvemmin kun saa vahan perspektiivia. Nailla nakymin en ole palaamassa Suomeen asumaan mutta siella on aina yhta ihana kayda.
Olemme asuneet USA:ssa itärannikolla ja jos tilaisuus tulee, lähdemme uudestaan. Voittopuolisesti elämä siellä oli mukavampaa. Ennen muuta ilmapiiri, ihmiset ja ilmasto. Suomessa on hyviä puolia, kuten esityksellinen asioiden hoito pankkimaailmassa, mutta kokonaisuutena USA voittaisi.
Mä haluaisin muuttaa johonkin lämpimään ja antaa lapsillekin hienoja kokemuksia ulkomailla asumisesta, mutta pelkään, että tulisi hirveä koti-ikävä ja ikävä läheisiä ihmisiä ja ystäviä täällä. Miten te ulkosuomalaiset, onko teillä läheisiä Suomessa vai onko elämä jo niin pitkälti rakentunut sinne ulkomaille, ettei ikävästä kärsi juurikaan? Ite oon asunut kahteen otteeseen ulkomailla pidempään mutta se oli aikaa ennen perhettä.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:37"]
Mä haluaisin muuttaa johonkin lämpimään ja antaa lapsillekin hienoja kokemuksia ulkomailla asumisesta, mutta pelkään, että tulisi hirveä koti-ikävä ja ikävä läheisiä ihmisiä ja ystäviä täällä. Miten te ulkosuomalaiset, onko teillä läheisiä Suomessa vai onko elämä jo niin pitkälti rakentunut sinne ulkomaille, ettei ikävästä kärsi juurikaan? Ite oon asunut kahteen otteeseen ulkomailla pidempään mutta se oli aikaa ennen perhettä.
[/quote]
Ei omaisia ollut mitenkään poikkeuksellisen ikävä. Pari kolme kertaa vuodessa nähtiin. Ei me paljon useammin muutenkaan vaikkapa kälyjä ja lankoja nähtäisi. Koska oltiin liki New York Cityä, meillä kävi koko ajan vieraita.
Suomi on hieno maa jossa on monta hyvää puolta. Muuallakin on hienoja asioita ja jokainen voi vaan itse arvioida mistä pitää.
minä kärsin Suomen talvien pimeydestä ja ahdistun lokakuussa. Tunne helpottaa vasta helmi-maaliskuussa. Samoin ahdistaa ilottomuus ja henkinen ankaruus, voin itse paremmin rennomissa kulttuureissa.
Myös pysähtyneisyys ja ne Suomessa ihailtavat "arjen pienet hetket" eivät ole avautuneet minulle koskaan. Toivoisin todella että nauttisin ostarin kirjastosta ja leikkipuiston uudesta hiekasta laatikossa. Minua ne vaan pienuudessaan ja täydellisessä pysähtyneisyydessään ahdistavat ja pelottavat. Koen että elämä jää elämättä kun pyörin samassa ruudussa johon synnyin. Rakastan suurkaupunkien sykettä ja vaihtuvuutta, New Yorkissa muutimme Lontooseen enkä haikaile takaisin ainakaan vielä. Suomea rakastan aina ja ikuisesti, onhan se lapsuuden koti. Mutta sitä rakkautta riittää pari viikkkoa kesällä ja viikko jouluna.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:37"]
Mä haluaisin muuttaa johonkin lämpimään ja antaa lapsillekin hienoja kokemuksia ulkomailla asumisesta, mutta pelkään, että tulisi hirveä koti-ikävä ja ikävä läheisiä ihmisiä ja ystäviä täällä. Miten te ulkosuomalaiset, onko teillä läheisiä Suomessa vai onko elämä jo niin pitkälti rakentunut sinne ulkomaille, ettei ikävästä kärsi juurikaan? Ite oon asunut kahteen otteeseen ulkomailla pidempään mutta se oli aikaa ennen perhettä.
[/quote]
Ei omaisia ollut mitenkään poikkeuksellisen ikävä. Pari kolme kertaa vuodessa nähtiin. Ei me paljon useammin muutenkaan vaikkapa kälyjä ja lankoja nähtäisi. Koska oltiin liki New York Cityä, meillä kävi koko ajan vieraita.
[/quote]
Se on kyllä totta, että monia ystäviä tulisi varmaan nähtyä useammin jos asuisi ulkomailla :D Eihän niiden kanssa nytkään ehdi kovin montaa kertaa vuodessa nähdä. Sama juttu omien vanhempien, sisarusten yms kanssa.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 09:58"]
Itsekin jossain päin maailmaa vuoden asuneena ja muutamia kuukausia olleena taas erimaissa niin Suomessa haluan elää ja olla. Täällä on kaikki se miksi haluan elää Suomessa. Kiva käydä välillä muualla.
[/quote]
Mulla sama, Virossa, Saksassa, Ruotsissa, Italiassa olen asunut n. 6 vuotta mutta mielellään olen nyt Suomessa
Olen asunut Suomesta pois hieman alle 10v, muutimme miehen tyon perassa- miehen kotimaahan. Ratkaisu oli todella hyva. En ole koskaan vihannut Suomea, vaikkakin kotiseutua ja sen pienisieluisuutta kohtaan on aika ristiriitaiset tunteet vielakin. Asumme todella suuressa kaupungissa (maailman suurimpien kaupunkien top 10:ssa) ja elama taalla on todella monipuolista ja varikasta.
Rakastan elaman sallivuutta ja erilaisuutta taalla ja sita etta kukaan ei kyttaa. Tulemme myos paljon paremmin toimeen kuin Suomessa, verotus ei ole niin raskasta. Sukulaisia Suomesta ei ole ikava. Taalla on samassa kaupungissa lapsillemme toiset isovanhemmat ja muita sukulaisia. Ystavia loytyy.
En kovin heppoisin perustein muuttaisi takaisin Suomeen, silla elama on paljon helpompaa taalla perheemme kannalta kuin Suomessa. En tarkoita vain materialistisesti vaan myos henkisesti. Minun ulkomaalaisuuteni ei haittaa ihmisia vaan on yleensa positiivinen asia, kun taas Suomessa mieheni ulkomaalaisuus oli monelle kuin pelottava morko.
Suomessa kaymme joskus kerran vuodessa, joskus harvemmin. Siella on kiva kayda- ja sitten taas kiva lahtea. Pari viikkoa on yleensa sellainen sopiva aika Suomessa.
Tässä yhden lempiblogistini Suomi-mietteitä Chilessä pitkään asuttuaan.
Asuin mieheni kanssa vuoden verran floridassa. Vaikka lämpöä, rantaa ja ystävällisiä ihmisiä riitti, en haluaisi muuttaa muualle kuin suomeen pysyvästi. Opimme arvostamaan suomen puhdasta luontoa, rauhallisuutta, tuoreita kasviksia ja marjoja kesällä (ylipäätänsä suomen korvaamatonta kesää), saunaa, ihmisten rehellisyyttä, teeskentelemättömyyttä ja luotettavuutta. Kaikki pankkiasiat ja netit toimivat myös hyvin täällä, koulutus on ilmainen, täällä on turvallista, lomat ovat pitkiä.. lisäksi meillä on molemmilla erittäin läheiset välit sisaruksiin ja vanhempiin ja pieneen ystäväpiiriin emmekä voisi kuvitella asuvamme erossa heistä. Miten voisin esim kuvitella hoitavani vanhoja vanhempiani ulkomailta käsin?
Ja vaikka suomen keleistä aina valitetaan niin ei se lämpö ja aurinko pelkästään tee ihmistä onneliseksi. Nimittäin ihan kaikkeen tottuu!
MUTTA, suosittelen silti ulkomailla asumista jonkin aikaa sillä se avasi ainakin meillä silmiä kuinka hyvin asiat suomessa ovat.
Ulkomaille enemmän tai vähemmän pysyvästi muuttaneet tuttavat haukkuvat ja valittavat aina kuinka huonosti asiat ovat ja kuinka kamalia ja epäystävällisiä suomalaiset ovat sen ja sen maan kansalaisiin. Muualla kaikki aina niiiin paljon paremmin.
Heidän täytyy koko ajan vakuutella itselleen että pois muuttaminen oli oikea lähtö koska mielessä kalvaa koko ajan suru ja syyllisyys läheisten jättämisestä. He eivät koskaan tunne olevansa täysin sen nykyisen maansa kansalaisia mutta ovat liian ylpeitä muuttamaan takaisin suomeen.
Vihasin Suomessa talvea ja ihmisten ilottomuutta. Olen nyt kolme vuotta asunut Englannissa ja koskaan ei ole aikomus Suomeen palata, mutta tarkoituksena vielä muuttaa pysyvästi Yhdysvaltain lämpöisiin osavaltiohin (CA tai FL). Nyt kun Suomessa en enää asu, on vihani laantunut ja ihan mielelläni muutaman viikon vuodessa siellä vietän. Tiedän, että katkeroituisin jos sinne täytyisi palata. Hetkeäkään en ole katunut. Suositettelen lähtöä, kyllä sinä takaisin pääset jos haluat, kokemusta vaan rikkaampana