Hei kummitäti, hei kummisetä!
Tykkään ihan hurjasti siitä, että sain teidät lasteni elämään! On ihanaa, kun muistatte ihan erityisesti lasta tervehdyksissä ja puhelinsoitoissa, kysytte kuulumisia ja iloitsette ja surette mukana, kun elämä heittelee.
Kaikki postikorttinne on ensin liimattu seinälle tai jääkaapin oveen, sitten talletettu. Kaikki pikkuisetkin lahjanne on ihasteltu ja halittu kainalossa, kun lapsi on käynyt nukkumaan.
Vaikka tapaammekin hyvin harvoin, olette aina siellä taustalla turvallisina ja lämpöisinä. Tiedän, että olette turvaverkkona, jos elämässä tapahtuisi jotakin kauheaa. Tiedän, että huolehtisitte kummilapsestanne, välittäisitte koko perheestä.
Olen pahoillani, että muistamme liian harvoin kiittää. Sen voisi sanoa usammin ääneen, sen voisi joskus ilmaista vastalahjalla... Toivottavasti pysytte kuitenkin ystävinämme kauna, kauan. Olette rakkaita ihmisiä koko perheelle.
Kommentit (4)
Mitä ihmeen naljailua? Mikä kohta tässä on väärin kirjoitettu? Pitääkö kummeja aina vain haukkua?
Tunnistatko itsesi tästä, kummitäti?
Kiitos kauniista sanoistasi, täällä ollaan. Yritin tänään soittaakin, kun olin joululahjaostoksilla ja pääni puhki mietin, tykkäisikö pikkuinen enemmän babybornista isommassa vai pienemmässä koossa. No, ostin sitten sen isomman, sille kun saa ostettua paremmin oheistilpehöörää sitten seuraavaksi juhlapäiväksi.
tämä on kyllä aivan molemminpuolinen suhde, saan tästä itsekin paljon. Pienen ihmisenalun aikuisena ystävänä ja perheen ulkopuolisena tukijalkana toimiminen on aika lailla parasta hommaa. Olette rakkaita, te ystävät. yritetään soittaa taas huomenna!