Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vittu tätä epäsosiaalisen ihmisen yksinäisyyttä!!!

Vierailija
07.12.2013 |

Minut kasvatettiin olemaan hiljaa joka paikassa. Omaa mielipidettä ei saanut sanoa, ja jos kotonakin yritti, niin usein tuli korville. Kylässä ei saanut ottaa vastaan edes tarjottua keksiä mehusta puhumattakaan. Jos joskus erehdyin ja kotona selvisi, siitäkin tuli korville.

 

Nyt aikuisena olen tuppisuu ja en uskalla puhua, jos paikalla on useampi ihminen ja mitä vieraampia sitä hirveämpää se on. Jutusteluihin olisi useinkin sanottavaa, mutta siinä vain istun hiljaa, kun en uskalla avata suutani. Ja kun olen hiljainen ja arka, en saa solmittua kaverisuhteita ja tässäpä olen sitten, keski-ikäinen ja yksin, lapsiani lukuunottamatta. Lapset kun lähtevät maailmalle, taidan olla sitten ihan yksin...

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene terapiaan, asia kerrallaan opit uusia asioita.

Vierailija
2/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko, että terapialla voisi tällaista vauvasta asti iskostettua asiaa muuttaa, vaan siitä on tullut minun luonteenpiirre, jolle ei mahda mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyypillinen suomalainen.

Vierailija
4/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on sama ongelma. Minulla oli tosi puhelias äiti, joka puhui aina lasten puolesta. En tiedä mikä siinä on, kun olisi sanottavaa, ei saa suutaan auki, vaikka ei edes ujostuta.

Vierailija
5/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten niin olen tyypillinen suomalainen? Joka paikassa, missä käyn, muut suomalaiset kyllä puhua pulputtavat asiasta kuin asiasta suuna päänä..

Vierailija
6/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suosittelen hypnoosihoitoa. Auttaa melko varamasti tuohonkin:

 

http://www.tietoviikko.fi/tividuunit/esiintymisjannityksen+voi+voittaa+hypnoosissa/a938377

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ikäinen olet? Nainenko? Anna mulle meiliosoite, niin tutustutaan? Olen samanlainen ja niin yksin. Ikä 45v

Vierailija
8/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä terapia voi auttaa.

Kognitiivinen psykoterapia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meinasin juuri tehdä samanlaisen aloituksen...Olen kyllä sosiaalinen, mutta en osaa pitää ihmissuhteita yllä. Kotoa tuli tosi huono malli, äidillä kai jonkinsortin asperger tai kaksisuuntainen. Olen tottunut olemaan aina varpaillani ja seuraamaan toisten mielialoja. Lisäksi äiti puhui aina päälleni, vielä silloinkin kun olin parikymppinen.

Vierailija
10/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rummutan minäkin sen puolesta, että tutkisit erilaisia terapiavaihtoehtoja. Niitä kun on tosi monenlaisia, ja sun kaltaisia ihmisiä on tämäkin maa pullollaan. Esimerkiksi jotkut järjestöt järjestävät aika matalan kynnyksen ryhmiä, jotka eivät välttämättä ole varsinaista terapiaa, mutta joissa käsitellään tuollaisia asioita. Lisäksi saattaa tavata mukavan ihmisen, jolla on samanlainen ongelma ja joka ymmärtää sua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin olen sosiaalisesti aika avuton. Jos ei joku ota kontaktia minuun niin sittenpähän seisoskelen hiljaa itsekseni. Mieskin minulla on vain, koska hän on niin sosiaalinen että tulisi toimeen vaikka kiven kanssa.

Omalla persoonallisuudellakin on varmasti vaikutusta, mutta kotikasvatuksella on suuri merkitys. Meillä ei juurikaan oltu kiinnostuneita lasten höpinöistä, jos jotain sattui puhumaan vaikka tv-ohjelman aikaan niin tiuskaistiin olemaan hiljaa.

Olen huomannut sen vielä paremmin nyt kun ollaan käyty lasten kanssa mummolassa. Jos lapsi alkaa puhua innoissaan jotain, niin mummo voi muina miehinä alkaa puhua päälle omia juttujaan. Joskus pyysi lasta laulamaan ja lapsi mietti jonkun aikaa ennen kuin uskalsi aloittaa. Sitten tyttö alkoi arasti laulaa laulua ja eikö mitä, eihän mummo enää kuunnellut vaan alkoi höpöttää muille jotain ihan muuta. Ei ihme ettei sitä itsekään pidä omia asioitaan minkään arvoisena kun aina on dissattu näin rankasti.

Olen koittanut omien lasteni kanssa tehdä niin että kuuntelen heidän asiansa enkä vain ynähtele lehteni takaa jotain. Samoin koitan kysellä kuulumisia ja mielipiteitä ja keskustella asioista vaikka se mulle vaikeaa onkin ihan sen takia ettei heistä tule samanlaisia tuppisuita.

Vierailija
12/12 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 19:52"]

Minäkin olen sosiaalisesti aika avuton. Jos ei joku ota kontaktia minuun niin sittenpähän seisoskelen hiljaa itsekseni. Mieskin minulla on vain, koska hän on niin sosiaalinen että tulisi toimeen vaikka kiven kanssa.

Omalla persoonallisuudellakin on varmasti vaikutusta, mutta kotikasvatuksella on suuri merkitys. Meillä ei juurikaan oltu kiinnostuneita lasten höpinöistä, jos jotain sattui puhumaan vaikka tv-ohjelman aikaan niin tiuskaistiin olemaan hiljaa.

Olen huomannut sen vielä paremmin nyt kun ollaan käyty lasten kanssa mummolassa. Jos lapsi alkaa puhua innoissaan jotain, niin mummo voi muina miehinä alkaa puhua päälle omia juttujaan. Joskus pyysi lasta laulamaan ja lapsi mietti jonkun aikaa ennen kuin uskalsi aloittaa. Sitten tyttö alkoi arasti laulaa laulua ja eikö mitä, eihän mummo enää kuunnellut vaan alkoi höpöttää muille jotain ihan muuta. Ei ihme ettei sitä itsekään pidä omia asioitaan minkään arvoisena kun aina on dissattu näin rankasti.

Olen koittanut omien lasteni kanssa tehdä niin että kuuntelen heidän asiansa enkä vain ynähtele lehteni takaa jotain. Samoin koitan kysellä kuulumisia ja mielipiteitä ja keskustella asioista vaikka se mulle vaikeaa onkin ihan sen takia ettei heistä tule samanlaisia tuppisuita.

[/quote]

 

Hyvä, että olet itse tiedostanut, miten ei kannata tehdä. Kuulostaa järkevältä.

 

Itsekin muistan, kun lapsena yritin sanoa isälle jotain, kun hän katsoi uutisia tv:stä. Sanoi vain "joo joo, hiljaa". Veikkaan, että on vaikuttanut itsetuntoni kehitykseen ja siihen, etten aina koe tulevani kuulluksi (mikäli uskaltaudun avaamaan suuni).